tiistai 30. kesäkuuta 2015
Ruissalon Saaronniemi sunnuntaina 28. kesäkuuta
Sunnuntaina 28. kesäkuuta Turun Ruissalon Saaronniemessä oli ilma mitä mainioin. Tein alueella tunnin kävelylenkin ja otin muutaman kymmentä valokuvaa.
sunnuntai 28. kesäkuuta 2015
Siltojen alla Raumakarissa
Naantalissa, Ukko-Pekan sillan ja Naantalinsalmen sillan alla oleva Raumakari ei ehkä ensimmäiseksi tule mieleen paikkana, jonne voisi lähteä vaikka piknikille.
Olen vuosia katsellut Raumakaria ylhäältä Kuparivuoren näköalapaikalta ja ajellut lukuisia kertoja sen yli. Vasta noin kuukausi takaperin havahduin, että sinnehän voi jopa mennä, kun turkulainen luontoharrastaja Harri Nato Leino kävi tonkimassa saaren vanhoja kalliohakkauksia.
1934 valmistunut Ukko-Pekan silta on nykyään kevyen liikenteen käytössä ja suunnilleen sillan keskikohdalta pystyy pujahtamaan kätevästi Raumakarille, koska siinä kohtaa kaiteessa on rako.
Ukko-Pekan sillan valmistuttua Raumakarille tien itäpuolelle rakennettiin kahvila. Pyöreä puurakenteinen rakennus oli alkujaan yksikerroksinen ja korotettiin kaksikerroksiseksi vuonna 1937. Kahvila oli auki vain kesäisin. Se purettiin Naantalinsalmen sillan tieltä 1980-luvulla.
Ukko-Pekan sillan vieressä on heinäkuussa 1986 avattu Naantalinsalmen silta, jossa autot huristelevat joko Rymättylän tai Turun suuntaan. Keskimäärin liikennemäärä on noin 10 000 ajoneuvoa vuorokaudessa ja kesäkuukausina 12 500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Nopeusrajoitus tiellä on 50 km/h.
Vuonna 1989 sillan mantereen puoleiseen päähän rakennettiin 320 metriä pitkä Kuparivuoren tunnneli, joka oli manner-Suomen ensimmäinen maantietunneli. Tunneli rakennettiin vuosina 1985–1988.
Raumakarin kalliohakkauksia ei tarvinnut kauan etsiä. Niitä oli lukuisia aivan vesirajan tuntumassa saaren mantereen puoleisella laidalla. Vanhimmat 1850-luvun puolivälistä.
Kahleella kiinni oleva Ystävyydenkivi jäi lähes löytämättä. Kahleen sentään näin ja kivenkin takaapäin. Olisi vaan pitänyt tajuta kurkata väylän puolelle, jolloin kivessä oleva kyltti olisi näkynyt.
Tarinan mukaan siltojen yhdistämät Luonnonmaan saaren ja Naantalin nuoret miehet tappelivat aikoinaan kovasti keskenään. Ystävyydenkiven tarkoituksena olisi kohdistaa heidän tarmonsa satakiloiseen kivenmöhkäleeseen.
Raumakari yllätti monipuolisella luonnollaan. Kuparivuoren näköalapaikalta katsellessa saari näyttää karulta rantakalliolta, mutta siltojen toisella puolella on hyvinkin vehreää, vihreää ja värikästä.
Veneväylän reunassa viihtyvät joutsenet eivät olleet moksiskaan liikenteen tuomasta aallokosta. Saarella vaikutti olevan moninainen lokkiyhdyskunta, joka ei oikein tykännyt siitä, että Kimmo Lepa Lehdon kanssa tunkeuduimme heidän tonteilleen. Ulostetta ei onneksi tullut niskaan, mutta pari emoa teki valehyökkäyksiä.
Olen vuosia katsellut Raumakaria ylhäältä Kuparivuoren näköalapaikalta ja ajellut lukuisia kertoja sen yli. Vasta noin kuukausi takaperin havahduin, että sinnehän voi jopa mennä, kun turkulainen luontoharrastaja Harri Nato Leino kävi tonkimassa saaren vanhoja kalliohakkauksia.
1934 valmistunut Ukko-Pekan silta on nykyään kevyen liikenteen käytössä ja suunnilleen sillan keskikohdalta pystyy pujahtamaan kätevästi Raumakarille, koska siinä kohtaa kaiteessa on rako.
Ukko-Pekan sillan valmistuttua Raumakarille tien itäpuolelle rakennettiin kahvila. Pyöreä puurakenteinen rakennus oli alkujaan yksikerroksinen ja korotettiin kaksikerroksiseksi vuonna 1937. Kahvila oli auki vain kesäisin. Se purettiin Naantalinsalmen sillan tieltä 1980-luvulla.
Ukko-Pekan sillan vieressä on heinäkuussa 1986 avattu Naantalinsalmen silta, jossa autot huristelevat joko Rymättylän tai Turun suuntaan. Keskimäärin liikennemäärä on noin 10 000 ajoneuvoa vuorokaudessa ja kesäkuukausina 12 500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Nopeusrajoitus tiellä on 50 km/h.
Vuonna 1989 sillan mantereen puoleiseen päähän rakennettiin 320 metriä pitkä Kuparivuoren tunnneli, joka oli manner-Suomen ensimmäinen maantietunneli. Tunneli rakennettiin vuosina 1985–1988.
Raumakarin kalliohakkauksia ei tarvinnut kauan etsiä. Niitä oli lukuisia aivan vesirajan tuntumassa saaren mantereen puoleisella laidalla. Vanhimmat 1850-luvun puolivälistä.
Kahleella kiinni oleva Ystävyydenkivi jäi lähes löytämättä. Kahleen sentään näin ja kivenkin takaapäin. Olisi vaan pitänyt tajuta kurkata väylän puolelle, jolloin kivessä oleva kyltti olisi näkynyt.
Tarinan mukaan siltojen yhdistämät Luonnonmaan saaren ja Naantalin nuoret miehet tappelivat aikoinaan kovasti keskenään. Ystävyydenkiven tarkoituksena olisi kohdistaa heidän tarmonsa satakiloiseen kivenmöhkäleeseen.
Raumakari yllätti monipuolisella luonnollaan. Kuparivuoren näköalapaikalta katsellessa saari näyttää karulta rantakalliolta, mutta siltojen toisella puolella on hyvinkin vehreää, vihreää ja värikästä.
Veneväylän reunassa viihtyvät joutsenet eivät olleet moksiskaan liikenteen tuomasta aallokosta. Saarella vaikutti olevan moninainen lokkiyhdyskunta, joka ei oikein tykännyt siitä, että Kimmo Lepa Lehdon kanssa tunkeuduimme heidän tonteilleen. Ulostetta ei onneksi tullut niskaan, mutta pari emoa teki valehyökkäyksiä.
lauantai 27. kesäkuuta 2015
Puutarhakuvia Kaarinasta
Kävin tuossa yhtenä päivänä kuvaamassa puutarhakukkia- ja asetelmia Kaarinassa. Vaikka koko viikon onkin sadellut enemmän tai vähemmän, sattui tilanne sellaiseen saumaan, jolloin aurinkokin paisteli.
Eden -televisio-ohjelmastakin tuttu puutarhuri Minna Toivanen näytti kohteet ja yritin parhaani mukaan saada ne tallennettua.
Eden -televisio-ohjelmastakin tuttu puutarhuri Minna Toivanen näytti kohteet ja yritin parhaani mukaan saada ne tallennettua.
perjantai 26. kesäkuuta 2015
Kantrimeininkiä Karinaisissa
Janina K on varsinaissuomalainen malli, johon tutustuin keväällä sosiaalisessa mediassa erään mallit ja valokuvaajat -ryhmän kautta. Hän on saanut kattavan portofolion aikaiseksi melko lyhyessä ajassa; enkä lainkaan ihmettele kuvaajien kiinnostusta. Janina on erittäin mukava nuori nainen, muuntautumiskykyinen ja hyvä poseeraamaan. Kameran edessä kuin kotonaan.
Toukokuussa kuvasin Janinan kanssa Aurassa Kuuskoskella ja parissa muussa paikassa. Silloin tuli talteen sen verran hyvää materiaalia, etten lainkaan epäillyt homman onnistumista tälläkin kertaa.
Ideana oli nyt kantrimeininki ja kuvausmiljöönä toimi maatila Karinaisissa. Farmin alueella riittikin kuvauspaikkoja yllin kyllin.
Janinalla on oma kuvasivu Facebookissa, joka löytyy sieltä hakusanalla Janina K.
Toukokuussa kuvasin Janinan kanssa Aurassa Kuuskoskella ja parissa muussa paikassa. Silloin tuli talteen sen verran hyvää materiaalia, etten lainkaan epäillyt homman onnistumista tälläkin kertaa.
Ideana oli nyt kantrimeininki ja kuvausmiljöönä toimi maatila Karinaisissa. Farmin alueella riittikin kuvauspaikkoja yllin kyllin.
Janinalla on oma kuvasivu Facebookissa, joka löytyy sieltä hakusanalla Janina K.
torstai 25. kesäkuuta 2015
Juhannustipuja Vepsässä
Juhannusaatto 19. kesäkuuta vierähti Turun kaupungin ulkoilusaaressa Vepsässä. Airistolla, Turun saaristossa sijaitsevalla 17 hehtaarin saarella voi törmätä keskikesän juhlassa muihinkin kuin kännikaloihin - ainakin runsaaseen linnustoon.
Vepsässä riittää valkoposkihanhia sikäli vähän liiankin kanssa, että jatkuvasti ulostepötkylöitä suoltavat linnut aiheuttavat toiminnallaan haittaa esimerkiksi uimarannalla ja nurmikentällä. Komea lintu kyllä muuten. Poikasetkin olivat kasvaneet sitten kesäkuun alun ja viime näkemän.
Viime vuosina saaressa tuntuvat yleistyneen meriharakat. Punanokkaiset linnut ovat esimerkiksi lokkeja rohkeampia ja tekevät ihmisten kanssa tuttavuutta grillauspaikoilla.
Vepsässä riittää valkoposkihanhia sikäli vähän liiankin kanssa, että jatkuvasti ulostepötkylöitä suoltavat linnut aiheuttavat toiminnallaan haittaa esimerkiksi uimarannalla ja nurmikentällä. Komea lintu kyllä muuten. Poikasetkin olivat kasvaneet sitten kesäkuun alun ja viime näkemän.
Viime vuosina saaressa tuntuvat yleistyneen meriharakat. Punanokkaiset linnut ovat esimerkiksi lokkeja rohkeampia ja tekevät ihmisten kanssa tuttavuutta grillauspaikoilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)