Tämä kuvasetti on peräisin Piikkiön Tuorlasta syyskuulta 2024. Aurinkoisena syyskesäisenä päivänä mallina oli upea Jessica.
Keväällä 2022 olin tutustumiskierroksella Turun Ruissalon Telakalla. Ryhmän liikkuessa ympäri aluetta kiinnitin huomiota punatukkaiseen naiseen, joka erottui porukasta valtavan hiusmerensä ja länkkärityylinsä takia.
Muukaan sakki ei ollut mitään harmaata massaa, vaan mukana oli monenmoista kulttuuri-ihmistä. Olen myöhemmin törmännyt heihin silloin tällöin; etenkin kierroksen vetäjään, vanhojen puuveneiden entisöijään Jani Vahtoon.
Piikiönlahden rannalla sijaitseva Tuorla osui kuvauspaikaksi ennen muuta siksi, että Jessicalla oli sinne lyhyt matka. Tuorlan kartanon mailla on Ammattiopisto Livian toimipiste ja miljöötä vaikka muille jakaa.
Kuvauspäivän keli oli aavistuksen turhan kirkas, mutta niillä mentiin mitä ylhäältä annettiin. Sopivaa kuvausaikataulua on meinaan usein hankala löytää, lisäksi melkein aina sataa tai on vähintään sateenuhka.
Jessican staili hakee vertaistaan. Ainakaan minun tuttavapiirissäni ei taida olla toista kantri- ja länkkärityyliä näin onnistuneesti toteuttavaa naista.
Nämä kuvat otettiin viime heinäkuussa Turun Itäharjun Mikkolanmäellä. Kukkulalla on toisen maailmansodan aikaisia betonisia ilmatorjuntapatterin jäänteitä, joita graffititaiteilijat käyvät värittelemässä. Kuvauspaikkana mitä oivallisin.
Mallina oli entinen pitkäaikainen työkaverini Tiina, joka on ollut muissa hommissa jo vuosia. Hermoja raastava ilmapiiri lakkoiluineen sai aikaan sen, että ovi kävi omatoimisesti monen muunkin kuin hänen osalta.
Tällaisia ei kuitenkaan murehdittu keskikesän helteillä. Tiina osasi polun ylös mäelle paremmin kuin minä, joka olisin kavunnut sinne toista kautta. Tämä oli varmasti selkeämpi reittivalinta.
Keskikesäisenä iltapäivänä ei ollut valosta puutetta, mutta ei toisaalta liian suoraakaan auringonpaistetta. Kuvauskeliksi oikein hyvä. Pienellä silmäilyllä löysimme monta potentiaalista kuvauspaikkaa ja taisimme käyttääkin niistä kaikkia.
Yleensä otan reilusti kuvia ja tälläkin kertaa niitä kertyi varmasti satoja. Upea Tiina poseerasi kuin vanha tekijä sen enempiä ohjaamatta.
Tämän viikon tiistaina oli ohjelmistossa Turun Vartiovuoren kupeessa sijaitseva Luostarinmäenmuseokortteli. Kyseessä on ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säästyi vuoden 1827 Turun palossa.
Pari sataa vuotta vanhat rakennukset sijaitsevat alkuperäisillä paikoillaan. Niihin on sisustettu sekä käsityöläisten asuntoja että 30 eri alan verstasta esittelemään esiteollisen ajan kaupunkikäsityön historiaa.
Lokakuisena arki-iltapäivänä museoalueella ei ollut minkäänlaista ruuhkaa. Suorastaan hämmästyttävän hiljaista, ottaen huomioon, että kyseessä oli avoimet portit.
Paikalle pääsee neljästä eri suunnasta, itse saapastelin sisään pääportista osoitteesta Vartiovuorenkatu 2.
Vanhan ajan meininkiä ehtii käydä ihastelemassa ilmaiseksi tiistaista lauantaihin 18. lokakuuta asti. Käsityöläisiä ei ole paikalla, mutta syysruskan verhoamassa miljöössä riittää varmasti katselemista ja kuvattavaa.
Lauantaina 4. lokakuuta tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä kun kävin viimeksi Vaarniemessä. Kyseessä oli puhdas sattuma, enkä suinkaan siellä vuosipäivän kunniaksi tepastellut.
Päivä oli todella tuulinen ja osui Vaarniemeenkin, joka sijaitsee Kaarinassa liki Turun rajaa. Ikivanhan tammimetsän siimeksessä viima vähän helpotti, mutta etenkin pellon laidassa tukka heilui.
Vaarniemi ja viereinen Rauvolanlahti sekä kivenheiton päässä oleva Katariinanlaakso ovat suosittuja retki- ja ulkoilupaikkoja. Ihmisiä lampsi vastaan vähän väliä. Olipa joukossa eräs tuttukin, jonka kanssa vaihdoin kuulumiset.
Mielessäni oli napsia rutosti ruskakuvia, mutta aika ei ole vielä paras mahdollinen. Veikkaan, että tulevana viikonloppuna väriloisto onkin jo toinen. Mielenkiintoisia yksityiskohtia Vaarniemessä riittää, yleiskuvia ei tässä kavalkadissa olekaan.
Muutama vanhempi Vaarniemi-blogijuttu löytyy alta:
Elokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna Turun Taiteen talon sisäpihalla järjestettiin Punk ja Yäk-festivaali kolmannen kerran.
Helsinkiläisen Stupido Productions Oy:n puuhaama tapahtuma tuntuu vakiinnuttaneen asemansa kesän musiikkitarjonnassa. Festivaali siirtyi tänä vuonna viikon pari myöhempään ajankohtaan kuin aiemmin. Tämä oli pelkästään hyvä veto, koska loppukesällä ei ole samanlaista pippaloruuhkaa kuin vielä elokuun alussa.
Turun historiallisessa keskustassa lähellä Tuomiokirkkoa järjestettävä Punk ja Yäk on löytänyt soppensa kivitalojen sisäpihalta. Ensisilmäykseltä aluetta luulisi epäkäytännölliseksi. Sitä se kuperan nupukivityksensä puolesta onkin, eikä kokokaan herätä valtavia festarifiiliksiä. Mutta kummasti se sopii tämän suuruusluokan tapahtumaan.
Itse päätin jo hyvissä ajoin, että minulle riittää kaksipäiväisen festivaalin perjantai. Siinä kiinnosti eritoten Dave Treganna Band. Sukunimensä Tregunnasta Tregannaksi muuttanut brittibasisti on soitellut vuosikymmenten varrella muun muassa legendaarisissa orkestereissa Sham 69 ja Lords Of The New Church.
Treganna on tullut tutuksi myös yhteistyöstään Andy McCoyn kanssa. 80-luvun puolivälissä HanoiRocksin hajottua McCoy perusti The Cherry Bombzin, jonka loppuaikojen basistina Treganna oli. 90-luvun alussa hän vaikutti Andyn kanssa Los Angelesissa Shooting Gallery-yhtyeessä.
Nykyään Treganna asustelee tietojeni mukaan Pohjois-Karjalassa suomalaisen vaimonsa kanssa. Brittiläiseltä suurkaupungin kasvatilta melko yllättävä veto, mutta ilman sitä häntä tuskin olisi nähty elokuussa Turussa. Taustabändinä Tregannalla oli tamperelainen Pispala Punks, joka soittelee vaihtelevasti myös Pelle Miljoonan taustalla.
Dave Treganna Bandin settilista koostui pääosin Sham 69:n ja Lords Of The New Churchin klassikkokappaleista. Vokalisteina keikalla olivat asiansa loistavasti hoitaneet Pete Honkamäki ja MarkoSäärelä. Jäätävän kovaa settiä pimenevässä kesäillassa.
Lauantain muista esiintyjistä mainittakoon rovaniemeläinen Jalla Jalla, joka on pitkän tauon jälkeen koonnut rivinsä. Jalla Jallan keikan loppupuolella brittiläinen punkveteraani TV Smith kävi laulaa luikauttamassa pari biisiä ennen omaa keikkaansa.
Kotkan Karhulasta alun perin ponnistanut Ypö-Viis on myös tehnyt paluun, ainakin Punk ja Yäkin ajaksi. Mari pogoaa yksi ensimmäistä punkbiiseistä, jonka aikoinaan 70-luvun lopulla radiosta kuulin. Vaivaiset 46 vuotta myöhemmin tuli todistettua se livenä.
Ypö-Viis kuulosti yllättävän paljon siitä myöhemmin jalostuneelta Pojat-yhtyeeltä. Ei vähiten kahden saman jäsenensä takia, vaan myös musiikillisesti. Tätä en ollut ennen huomannut.
Jos Ruisrockia syystäkin kritisoidaan siitä, että nuoriso ei tiedä siellä esiintyvistä bändeistä tuon taivaallista, oli ilmiö osin havaittavissa myös punkfestareilla.
Eräs tuttu nimittäin totesi, ettei hän tiedä Punk ja Yäkin esiintyjistä yhtään mitään, mutta "Siellä on kiva tavatapunkkareita ja vanhoja tuttuja". Hän myös kyseli "KoskaPää Kii soittaa?". Pää Kii ei ollut koko tapahtumassa mukana, mutta pienen mietinnän jälkeen ehdotin SaaKiljua-yhtyettä.
Perjantaina syyskuun 12. päivä oli mahdollisuus käydä tutustumassa Suomen tasavallan presidentin kesäresidenssin puutarhaan.
Naantalin Luonnonmaan saaressa sijaitsevassa Kultarannassa pidetään silloin tällöin avoimia ovia. Joitakin päiviä aiemmin olisi päässyt jopa itse graniittilinnaan käymään. Presidentti AlexanderStubb ei sentään ollut läsnä.
Kuten arvelinkin, oli rakennukseen ollut kova tunku. Turun Sanomien mukaan jono ylsi satojen metrien päähän tuhansien ihmisten pyrkiessä kiven sisään.
Kuulin sivukorvalla kun pari varttuneempaa ladya jutteli puutarhakierroksella. "Kyllä oli hieno ja kannatti jonottaa viisi tuntia", supisi toinen kaverilleen, joka nyökkäili vieressä innostuneesti.
Olen vieraillut Kultarannan puutarhassa kaksi kertaa aikaisemmin. Silloin se on näyttänyt jokseenkin erilaiselta kuin tänä syksynä. Syy moiseen on vuosia kestänyt uudistus, jossa vanhat puut saivat väistyä ja tilalle istutettiin uusia taimia.
Tästä johtuen puutarha ei ollut enää lainkaan vastaava ilo silmälle. Toki alue on näyttävä patsaineen ja suihkulähteineen, mutta jotain tuntui puuttuvan. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua tilanne on taas toinen.
