lauantai 8. helmikuuta 2025

Riia Vähäjokipolulla

Nämä kuvat otettiin viime joulukuussa Paimion Vähäjokipolulla. Mallina oli upea Riia. Hän on kotoisin samoilta kulmilta, mutta vaikuttaa nykyään pääkaupunkiseudulla. 

Sää ei kovin jouluinen tai talvinen ollut, mutta eipä se tänä talvena tunnu sitä muutenkaan olevan. Valoa onneksi riitti kohtalaisesti. 

Vähäjokipolku on Paimion keskustan tuntumassa kiemurteleva puolentoista kilometrin reitti, joka myötäilee Paimionjoen sivujokea Vähäjokea. Viitisen vuotta sitten valmistunut polku ei ehkä tähän vuodenaikaan tarjoa parastaan, mutta valikoitui kuvausmiljööksi, koska kuvasimme siellä kesällä jokunen vuosi sitten. 




Tarkempi paikka oli silloinkin Vähäjoen Kohisevankoski. Kosken partaalla on aikoinaan ollut mylly, jonka rauniot on pinottu kalliolle siistiksi kasaksi. 

Kesällä huomasin kivien seassa vilahtelevan sisiliskoja. Riialle en tuosta maininnut, koska ajattelin kuvausten loppuvan siihen paikkaan jos hänellä sattuisi olemaan matelijakammo. Nyt kun asia tuli puheeksi, oli huoleni aiheeton.









perjantai 7. helmikuuta 2025

Helmikuun alkua Ruissalossa

Alkuvuosi on ollut Lounais-Suomessa varsin lauha. Itse en lunta ja pakkasta kaipaa, mutta tässä yhtenä päivänä vallinnut kukkasumutinsade ei sekään järin mukava ollut. 

Kauniitakin kelejä on ollut, kuten helmikuun alussa nähtiin. Turun Ruissalossa tapaamani lintubongari totesi osuvasti, että "Nyt voisi hyvin olla vaikka maaliskuun loppu". Ukkeli ei kuviini päätynyt, mutta muita satunnaisia ihmisiä kylläkin.

Ilma oli kuin morsian! Ruissalon kärjessä Saaronniemessä kelpasi kävellä. Kalliot olivat pikkupakkasen jäljiltä huurteessa ja vaarallisen liukkaita. Se vähän rajoitti toimintaa. 




Kummasti saa virtaa jos tällaisena päivänä on mahdollista päästä luonnon helmaan, vieläpä tämänkaltaisiin upeisiin maisemiin. Toki homma toimii lähimetsässäkin, mutta koska yritän yhdistää valokuvaamisen reissuihini, ei ehkä joku vanha kanto ole ykköskuvauskohde. 













perjantai 31. tammikuuta 2025

Teneriffaa muistellessa

Tällä viikolla tuli kuluneeksi kahdeksan vuotta edellisestä Teneriffan reissusta. Eipä niin, ettenkö muutenkin muistaisi ulkomaanmatkojeni ajankohtia, mutta mukava kun Facebookin Muistot-osio niistä jaksaa kertoa. 

Tammikuun 2017 reissu oli kohdallani toinen, joka suuntautui Kanarian saariin kuululuvalle Teneriffalle. Mukana meitä oli kymmenen hengen porukka, matkanjohtajana Matti Viki Vikström. 

Tarkempi kohdepaikkamme oli Puerto de la Cruz, joka on Teide-tulivuoren pohjoispuolella sijaitseva hieman yli kolmenkymmenen tuhannen asukkaan kaupunki ja yksi Kanarian saarten suosituimmista matkakohteista. 




Vaikka en ole mikään auringonpalvoja, jäi viikosta mieleen, ettei ainakaan tarvinnut lämpötilan puolesta hikoilla. Yhtenäkin päivänä oli +14 ja vesisade. 

Retkellä Teneriffan eteläosiin, totesimme Sunttu Sundellin kanssa, että jos tänne vielä joku päivä tulemme, on hotellin oltava siellä, eikä saaren pohjoisosassa. Kylmä olutkin nimittäin tuntui taivaalliselta aurinkovarjon alla Los Christianoksen kolmenkymmenen asteen lämmössä.  




Ensimmäisen kerran matkailin Puerto de la Cruzissa alkuvuodesta 2011. Tuolloin lomaviikko sujui katastrofaalisesti. Olin todella helpottunut lentokoneen laskeuduttua takaisin kotimaan kamaralle.

Mitään kammoa matkakohdetta kohtaan ei kuitenkaan tullut, vaikka heti ensimmäisenä iltana huonekaverini alkoi tehdä itsemurhan hyppäämällä hotellin parvekkeelta. Humalainen, 140 kiloinen mies vaappumassa huteralla kaiteella ei ole paras mahdollinen yhdistelmä. 




Onneksi tämä tuoreempi reissu meni mutkattomasti. Hotellimme Catalonia Las Vegas oli tosin aika kolkko sinänsä loistavasta sijainnistaan huolimatta. All inclusive-juomien hakukin oli kuin Kelan tiskillä jonotus, vaikka luulisi homman sujuneen tuosta vaan. 

Viikon aikana tuli nähtyä yhtä sun toista. Retkiä oli ehkä turhankin paljon; eläintarha Loro Pargue kaupungin kupeessa, vaikeammin tavoitettava Mascan vuoristokyläTeiden kansallispuiston reissu ja kaupanpäälliseksi vielä kymmenen tunnin saarikierros Suntun kanssa. 






Matkaseurueesta kaksi on nyttemmin poissa. Aulis sairasteli jo reissumme aikoihin, mutta eli vielä jonkun vuoden. Jouska vaihtoi hiippakuntaa muutama vuosi sitten. 

keskiviikko 29. tammikuuta 2025

Valoja ja varjoja Saaronniemessä

Viime sunnuntaina ulkoilukohteeksi valikoitui jälleen aina takuuvarma Turun Ruissalon Saaronniemi

Otin varmuuden vuoksi nastakengät mukaan, koska tallatut polut ovat paikoitellen todella jäisiä. Ihme ja kumma, Saaronniemessä olisi pärjännyt hyvin tavallisillakin lenkkareilla. Maa oli pääosin märkä. Totaalisen jäisiin kohtiin törmäsin vain kahvila Villa Saaron edustalla. 

Mitenkään erityisen talviselta ei Ruissalossa näyttänyt. Joku oli jopa surffaamassa, kadoten yhtä nopeasti näköpiiristä kuin siihen pöllähtikin.  

Bongasin tuttuja talviuimareita Saaronniemen saunan edustalta. Kuulemma oikein hyvin tarkeni pulahdella hyiseen veteen. Lauteilla sen sijaan oli niin paljon sakkia, ettei sekaan meinannut mahtua. 




Koska valo oli iltapäivän alkupuolella varsin kova, tuli kuvistakin tummia sekä tarkoituksella että tahottomasti. Vastavaloon kuvaaminen lienee yksi bravuureistani, joten ei sinänsä mitään uutta. 

"Ota kuviisi mukaan ihmisiä", kehotti eräs Turun Sanomien toimittaja vuonna 2005 kesäterassilla Aurajoen rannassa. Olen yrittänyt noudattaa neuvoa. Totta on, että fotoista tulee elävämpiä jos mukana on ihminen vaikkapa vain mittatikkuna jossain kohtaa ruutua.