Jäätaidetta Askalankoskella

Lauantain maakunta-ajelukohteeksi valikoitui Paimion Askalankoski. Kesällä tämä Paimionjoen varrella Paimionjokilaaksossa sijaitseva alue on todella hieno, mutta sama pätee osin talvellakin.  

Kävin Askalankoskella ensimmäisen kerran keväällä 2012. En muista tuota ennen paikasta kuulleeni. Tämän jälkeen olen vieraillut siellä noin kerran vuodessa. 

Paimion keskustasta Tarvasjoelle johtavaa tietä ajellessa ei olisi uskonut, että ollaan vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Turusta. Maasto oli ohuessa lumipeitteessä, kun taas Turussa tihkutti vettä ja tuuli siihen malliin, että autokin heilui. 

Askalankoskelle käännyttäessä pikkutie etenee halki peltojen. Loppupäässä tulee erittäin jyrkkä mäki, jollaista en näillä leveysasteilla toista muistakaan. Koska viime aikoina on ollut leutoa, uskalsin ajaa perille asti. Jäistä mäkeä on varmasti hankalaa, ellei peräti mahdotonta päästä ylös, eikä lähimmän maajussin hälyttäminen hinausapuun ole kovin mieltä ylentävää. 

Perillä voimalaitoksen parkkipaikalla alkoi räntäsade. Kameraparkaa vähän säälin, mutta onneksi sade loppui noin vartin kuluttua ja pystyi ulkoilemaan vapaammin.

Padolta johtaa valtava puinen vesiputki vuonna 1935 käyttöönotetun voimalaitoksen syövereihin. Pelkästään se on erikoinen näky, etenkin nyt talvella. Paikka paikoin vuotava putki oli saanut kylkiinsä komeita jääpatsaita. 

Vanhempia Askalankoski-blogijuttujani löytyy muun muassa seuraavista linkeistä: 

http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/07/askalankoskella.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/11/marraskuinen-askalankoski.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2021/01/riia-askalankoskella.html

Riia Askalankoskella

Sovin Tapaninpäiväksi fotosessiot Paimion Askalankoskelle. Mallina toimi kuvankaunis Riia, joka oli joulua viettämässä kotikonnuillaan. 

Riia jäi aikoinaan mieleen TPS Kissat-tanssiryhmästä, jossa hän oli vuosia mukana. 

Aikataulujamme on ollut vähän vaikea sovittaa yhteen, mutta melkein puolen vuoden säädön jälkeen vihdoin onnistui. Kuvista tulikin mielestäni erinomaisia. 

Askalankoski on vanhaa Paimionjokilaakson perinnemaisemaa, jossa on yhä toiminnassa oleva voimalaitos. 

Seutu oli tähän aikaan vuodesta ehkä tavanomaista komeampi hennolla lumipeitteellään. Viime aikojen vesisateista ei ollut nyt onneksi tietoakaan.

Askalankoskelle laskeuduttaessa vastassa on harvinaisen jyrkkä mäki. Hieman arvelutti jos se on sateiden takia umpijäässä, mutta huoli oli turha. Joulun aikoihin sitä kun tuskin hiekotettaisiin ja paikallisen maajussin kutsuminen vetoavuksi ei sekään oikein kiehtonut. 

Kaksi edellistä fotosessiotamme löytyy linkeistä 

https://kaislatuuli.blogspot.com/2019/07/riia-korppoolaismaella.html?m=0 

http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/08/riia-kohisevankoskella.html

Syyskuinen Askalankoski

Edellisessä blogikirjoituksessani kerroin Paimion parantolasta. Sunnuntaiajelu 23. syyskuuta jatkui parantolasta Askalankoskelle Paimionjokilaaksoon. Se sijaitsee, kuten nimestäkin voi ehkä päätellä, Paimionjoen varrella.

Vuonna 1936 Paimionjokilaaksoon valmistui Askalan voimalaitos, joka on edelleen toiminnassa.

Askalankosken perinnemaisemaa on kunnostettu 90-luvulta lähtien muun muassa niittotalkoilla. Paimion seudun ympäristöyhdistys hoitaa Askalankosken kulttuuriympäristöä, joka on ydinosa Paimionjokilaakson valtakunnallisesti arvokkaasta maisema-alueesta.

Yhdistys voisi hiljalleen ottaa asiakseen rapistuneen luontopolun kunnostamisen. Voimalanhoitajan talon edestä niityn poikki metsärinteeseen ja sieltä padolle etenevä polku voisi olla hieno kokemus, mutta moisessa ryteikössä ja lahonneilla pitkospuilla se on lähinnä vaarallinen.

Askalankoskella tulee poikettua muutaman kerran vuodessa. Kulahtaneesta luontopolusta huolimatta erinomainen retkipaikka.

Tiia Anniina Askalankoskella

Kävin pari viikkoa sitten Paimion Askalankoskella kuvaamassa varsinaissuomalaisen mallin ja promootiotytön Tiia Anniinan kanssa.

Askalan voimalaitosta ja perinnemaisemaa tulee käytyä katsomassa muutaman kertaa vuodessa. Miljöö on osoittautunut myös päteväksi mallikuvauspaikaksi. Se ei ole yhtä käytetty kuin toinen vähän vastaava paikka lähiseudulla, Liedon Nautelankoski.

Edellisen kerran tapasin upean Tiia Anniinan kesäkuun loppupuolella Raision alppiruuspuistossa. Ruusuisia fotoja löytyy blogihistorian heinäkuun osiosta. Loistava malli ei nytkään pettänyt; julkaistavia kuvia valkatessa tuli suoranainen runsaudenpula.

Askalankoski 28 . toukokuuta

Edellissunnuntaina Koski TL:n reissulla tuli poikettua myös Paimion Askalankoskella. Voimalaitoksesta ja perinnemaisemastaan tunnettu alue on käymisen arvoinen mihin vuodenaikaan tahansa, mutta eritoten näin alkukesästä.

Kumma kyllä, aurinkoisesta sunnuntaista huolimatta paikalla ei ollut kuin yksi muu seurue, vaikka näin hienolla ilmalla olisi luullut ihmisiä melkeinpä parveilevan ulkona. Kylmän toukokuun jälkeen kerrankin oli kesän tuntua ilmassa.

Kännykkäkuvillani, jotka latasin tuoreeltaan Facebookiin, sain sentään erään tuttavapariskunnan liikkeelle. Kovasti olivat näkemästään pitäneet, etenkin kun kumpikaan ei ollut aikaisemmin Askalankoskella käynyt.