Asekeräilijä Wanhalinnan näyttelyssä

Kesälomani toisella viikolla oli sateen takia pari päivää tyhjäkäyntiä, kun ei voinut oikein lähteä luonnon helmaankaan. Mietin jotain sateetonta lähikohdetta, jolloin valinta osui Liedon Vanhalinnaan. 

Mukaan lähti Turun seudun aviisien yleisönosastoille ahkerasti kirjoittava Matti Viki Vikström. Hän pohti Vanhalinnan historialliselle linnavuorelle kapuamista, mutta itse en ollut lainkaan innostunut ideasta sateen uhan takia. 

Olen kerran aikaisemmin käynyt Vanhalinnan kartanossa sisällä. Tämä tapahtui alkuvuonna 2009, jolloin Vanhalinnassa oli talvirieha. 

Eräs suomalainen musiikkitoimittaja oli paikalla jälkikasvunsa kanssa. Hän ihmetteli kovasti mitä teen "lastentapahtumassa". Vastasin, että olen menossa tuohon viereiseen kartanoon Mauno Wanhalinnan asenäyttelyä katsomaan. Se kun oli spesiaalisti esillä yhden päivän verran. 

Tuolloin Vanhalinnan entisen isännän laaja asekokoelma oli näytillä kellarin perällä lukitussa huoneessa, jonne ei päässyt kuin valvojan seurassa. Kerberoksina toimi kolme asianharrastajaa, jotka todennäköisesti edustivat Arma Aboa ry:tä. Kyseessä on vuonna 1973 perustettu turkulainen asekeräily-yhdistys.

Arma Aboa ry on mukana myös Vanhalinnan kartanossa kesäkuun loppuun asti olevassa Asekeräilijä Mauno Wanhalinna-näyttelyssä. 

Vastoin oletustani nyt ei tarvinnut mennä rakennuksen kellariin, vaan näyttely olikin alimmassa maakerroksessa. Muistikuvieni mukaan tuliaseita oli kellarissa valtavasti enemmän kuin vitriineissä. Miekkoja ja muita teräaseita löytyi puolestaan nyt kakkoskerroksen salin seinältä.

Paljon muita muistikuvia Vanhalinnan kartanosta ei sitten ollutkaan. Esineiden ja huonekalujen asettelu oli varsin onnistunutta. Hieno paikka. Taas tuli museokortille käyttöä. 

Vanhalinnan historiasta tarkemmin linkissä https://vanhalinna.fi/vanhalinna/

Säpinää Järvelän kosteikolla

Tämän viikon maanantaina takatalvesta ei vielä ollut merkkiäkään, vaan aurinko paistoi ja kevään eteneminen näytti sujuvan hyvin. 

Poikkesin töiden jälkeen Järvelän kosteikolla. Se sijaitsee Kaarinassa Littoistenjärven pohjoispuolella lähellä Liedon rajaa. Alueesta on muodostunut merkittävä lintuvesi viimeisen viidentoista vuoden aikana. Aiheesta tarkemmin linkissä https://www.tly.fi/linturetkikohteet/jarvelan-kosteikko/

Kurkipari paineli edestakaisin pellolla ja sai joukon kiikarimiehiä innostumaan. Toinen linnuista muistutti kovasti strutsia tepastellessaan persesulat pystyssä. 

Olen useana keväänä valokuvannut sammakoita. Nyt näyttää siltä, että tänä vuonna homma jää sikseen, koska ilmeisesti vilkkain kutuaika oli jo viikko sitten. Järvelän kosteikoltakaan en löytänyt kuin vaivaiset kaksi pallosilmää.  

Päivän vaikuttavin luonnonnäytelmä käytiin ruovikossa aivan lintulavan alapuolella. Tuttu luontokuvaaja vinkkasi, että tuossa kurkkailee lumikko aina silloin tällöin. Otus oli sen verran vikkelä, etten vastavalossa onnistunut sitä taltioimaan. 

Eipä aikaakaan kun heinät alkoivat heilua siihen malliin, että pöheikössä oli selvästi jotain meneillään. Vesimyyrä yritti epätoivoisesti rimpuilla pakoon lumikkoa, joka oli iskenyt hampaansa sen peräpäähän. Itseään paljon isompaa saalista himoinnut lumikko joutui kuitenkin lopulta luopumaan karvaisesta herkkupalasta. 

En onnistunut episodia tämän paremmin taltioimaan, koska taistelun tuoksinassa lumikko ei tullut kertaakaan kunnolla näkyviin. 

Nautelankosken kultaiset kuohut

Uhkaavasta takatalvesta huolimatta on tällä viikolla saatu nauttia vuodenaikaan nähden hyvin keväisistä keleistä. Ensi viikolla tilanne saattaa olla toinen, mutta se on sen ajan murhe.

Eräs kaverini on hiljattain investoinut uuteen kameraan. Moista vehjettä piti tietenkin lähteä testaamaan luonnon helmaan. Ehdotin kohteeksi Liedon asemalla sijaitsevaa Nautelankoskea.

Nautelankoski on Aurajoen suurin koski. Putoamiskorkeutta Nautelankosken sillan kohdalla on yksitoista metriä ja koko koskialueella 17 metriä. Koski on noin 800 metriä pitkä. 

Poikkesimme myös Lauri Nautelan museossa, joka sijaitsee aivan parkkipaikan ja kosken välissä. Museo ei ilmeisesti ollut juuri sillä haavaa virallisesti auki, mutta pääsimme sisälle hetken oven takana ihmeteltyämme. 

Museossa voi tutustua perusnäyttelyyn Kivikauden pyyntimiehen jäljillä, Aurajoki-diodraamaan, kauden näyttelyyn sekä Lauri Nautelan kirjoihin ja aikakauslehtiin. 

Lauri Nautelasta enemmän Wikipedia-linkissä https://fi.wikipedia.org/wiki/Lauri_Nautela

Littoistenjärvellä 24. lokakuuta

Maanantaina Turun seutua riepotellutta sadetta ja tuulta lukuun ottamatta on tällä viikolla ollut mukava syysilma. Koska työvuoronikin sattui olemaan sellainen, että pääsin hallista pois ihmisten aikaan, otin suunnakseni Littoistenjärven. 

Liedon Avantista ei ole pitkä matka Littoisiin. Ei varsinkaan jos käyttää samaa pikkutietä kuin minä, sivuten valtakunnallistakin julkisuutta kuukausi sitten saanutta Villa Järvelän avantouintikeskusta. Siellä kun paloi kaksi saunaa maan tasalle. Kolmas kärsi kuumuudesta ja savusta. 

Moottorisahojen pärinästä päätellen Järvelässä ollaan rakennuspuuhissa. Uutisoinnin perusteella vakiokävijät rupesivat heti talkoohommiin, joten savuavat rauniot lienevät enää muisto vain ja talveksi päästään taas saunomaan. 

Littoisten kylässä Kaarinan ja Liedon kuntien rajalla sijaitseva järvi on pinta-alaltaan 147,5 hehtaaria. Sen keskisyvyys on noin kaksi metriä ja rantaviivaa on kuutisen kilometriä. Järvessä on kaksi saarta ja luoto. 

Koska päivän säätä saattoi luonnehtia melkeinpä lämpimäksi, näkyi se myös järven rannoilla. Ihmisiä oli grillauspaikalla, koirapuistossa ja istuskelemassa penkeillä. Kaksi venäjää molottanutta, ruoka-aikana kotona ollutta neitokaista piti sellaista ääntä, että vuoropuhelunsa saattoi kuulua järven toiselle rannalle saakka. 

Viitisenkymmentä kanadanhanhea puuhasteli rannalla. Vastoin pienempiä valkoposkisia serkkujaan nämä olivat arkoja. Vaikka pidin reilusti välimatkaa lintuihin, kipittivät ne veteen. Valkoposkihanhet eivät olisi välittäneet tuon taivaallista isommastakaan äijästä. Tämä oli varmasti suurin parvi tätä lajia, johon olen tänä vuonna törmännyt.