Nautelankosken kultaiset kuohut

Uhkaavasta takatalvesta huolimatta on tällä viikolla saatu nauttia vuodenaikaan nähden hyvin keväisistä keleistä. Ensi viikolla tilanne saattaa olla toinen, mutta se on sen ajan murhe.

Eräs kaverini on hiljattain investoinut uuteen kameraan. Moista vehjettä piti tietenkin lähteä testaamaan luonnon helmaan. Ehdotin kohteeksi Liedon asemalla sijaitsevaa Nautelankoskea.

Nautelankoski on Aurajoen suurin koski. Putoamiskorkeutta Nautelankosken sillan kohdalla on yksitoista metriä ja koko koskialueella 17 metriä. Koski on noin 800 metriä pitkä. 

Poikkesimme myös Lauri Nautelan museossa, joka sijaitsee aivan parkkipaikan ja kosken välissä. Museo ei ilmeisesti ollut juuri sillä haavaa virallisesti auki, mutta pääsimme sisälle hetken oven takana ihmeteltyämme. 

Museossa voi tutustua perusnäyttelyyn Kivikauden pyyntimiehen jäljillä, Aurajoki-diodraamaan, kauden näyttelyyn sekä Lauri Nautelan kirjoihin ja aikakauslehtiin. 

Lauri Nautelasta enemmän Wikipedia-linkissä https://fi.wikipedia.org/wiki/Lauri_Nautela

Koskikierroksella 12. heinäkuuta

Sunnuntaina 12. heinäkuuta Loimaalle suuntautuneen Alpo Jaakolan patsaspuisto-käynnin kanssa oli paluumatkan ohjelmistossa muun muassa ruokailu Kyrössä.

Kävin samassa kiinteistössä olevassa kebabpizzerissa viisi vuotta sitten. Silloin annos oli iso ja makoisa. Nyt ei ikävä kyllä voinut samaa sanoa, vaan oli meinaan aika pieni ja mauton. Omistajat olivat kuulemma vaihtuneet sillä välin, tiesi eräs paikallinen sälli kertoa.

Kyrön pettymyksen jälkeen kävimme Tarvasjoella. Tarkoituksena katsella Juvankoskea, joka on Paimionjoen kolmas voimalakäyttöön valjastettu koski.

1916 perustettu Juvankosken voimala on vaikuttavan näköinen ilmestys ja kasvillisuus alajuoksulla rehevää kuin etelän maissa.

Juvankosken jälkeen työkaverini Petteri halusi nähdä lengendaarisen Tarvashovin, jossa hän nuorukaisena 80-luvulla kävi kuuntelemassa nuoriso-orkestereja.

Perinteisten suomalaisnimien kuten Sleepy Sleepersin ja Popedan lisäksi Tarvashovissa soitti ulkomaan ihmeitäkin aina Metallicasta The Lords of The New Churchiin. Nykyään olisi vähän vaikea kuvitella Metallican James Hetfieldin kävelevän vastaan Tarvasjoen kyläraitilla.

Tarvasjoelta on lyhyt matka Liedon asemalle, jossa sijaitsee Nautelankoski. Se on Aurajoen kahdeksas ja pisin koski, noin 600 mertiä pitkä ja putouskorkeus on 16,9 metriä.

Yleensä kesäisin koski on ollut lähes rutikuiva, mutta nyt sitä ongelmaa ei ollut. Heinäkuun runsaat sateet saivat veden virtamaan vuolaasti.

Petteri ei ollut aikaisemmin Nautelankoskella käynyt, mutta minulle tämä oli noin kolmaskymmenes kerta.

Valokuvausilma Nautelassa oli erinomainen.

Nautelankoskelta Ruissaloon

Viikonloppu 14.-15. lokakuuta oli melkoinen ääripäiden näytelmä sään suhteen. Lauantaina satoi siihen malliin, että suurinpiirtein vaan kahjo halusi ulkoilla. Sunnuntaina puolestaan oli melkein kesäkelit.

Lauantain viimainen vaakasade ei kumminkaan estänyt allekirjoittanutta lähtemästä ulos. Aluksi ohjelmistossa oli kirpputorikierros, josta mukaan tarttui muun muassa The Exploitedin vuonna 1996 julkaistu Beat The Bastards -cd-levy kahden euron hintaan.

Turun Sanomissa oli keskiviikkona 11. lokakuuta artikkeli, jossa kehoitettiin käymään Nautelankoskella Liedon asemalla, mikäli mieli nähdä kunnon kuohuja. Syksyn sateet ovat tehneet saaneet joet liikkumaan vuolaina.

Nautelankosken virtaus on eri vuodenaikoina hyvinkin vaihteleva. Viime heinäkuussa kivien välissä ei lorissut kuin onneton pikku noro, mutta nyt kosken pauhu kuului ylös parkkipaikalle asti.

Kovin kauan näkymiä ei viitsinyt ihailla kelin ollessa niin sanotusti aivan perseestä. Kun vielä liukastuin savisella polulla, loukkasin polveni ja yritin putsailla housunlahjetta taskusta löytyneillä papereilla, oli aika palata autolle.

Sunnuntaina 15. lokakuuta oli vaikea uskoa silmiään, kun taivaalta ei yllättäen tullutkaan mitään alas. Käväisin Turun Ruissalossa, jossa näin kauniina päivänä oli arvatenkin valtavasti ihmisiä.

Saaronniemen parkkipaikka oli aivan piukassa autoja. Tiedä sitten minne kaikki olivat hajaantuneet, koska uimarannan läheisyydessä ei mitään massavaellusta ilmennyt, Kolkanniemestä puhumattakaan.

Taannoin luin Facebookin Ruissalon ystävät -ryhmästä Toivonniemen kesäkodista. Turun Seudun Hengitysyhdistyksen pyörittämä paikka on avoinna muillekin kuin jäsenille ja sieltä voi vuokrata kesähuoneita ja saunaa. Päätin käydä katsomassa.

Yleensä Ruissalon pikkutiet ovat jääneet paitsioon yksityisalue- ja kieltokylttiensä takia, jolloin ei paljon tee mieli lähteä samoilemaan toisten tonteille. Niin tässäkin tapauksessa.

Saunalaiturin nokassa sattui päivää paistattelemaan yhdistyksen puheenjohtaja, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Hän toivotti kovasti tervetuleeksi uudelleenkin. Eipä ollenkaan mahdotonta, etteikö vaikka ensi kesänä kuluisi joku viikonloppu Toivonniemessä. Alue vaikutti oikein mukavalta ja viihtyisältä.

Rokkilaulaja rypsipellolla

Pari viikkoa sitten kävin kuvaamassa turkulaisen rokkilaulajan Ansu Aaltolehdon kanssa Nautelankoskella Liedon asemalla. Samaan reissuun oli helppo yhdistää pysähdys rypsipellon reunassa missä lie Liedon perukoilla. Potentiaalisia kuvauspaikkoja oli muutamakin, mutta päädyimme tähän miljööseen helpon autoparkin takia.

Rypsipelto mallikuvausdeana on ollut mielessäni jo monta vuotta. Se konkretisoitui vasta nyt. Tällaiset pellot tuppaavat olemaan parhaassa terässään noin viikon heinäkuussa, sitten homma onkin jo ohi.

Jostain syystä on ollut käsittämättömän vaikeaa saada valokuvamallia tähän mukaan. Luulisi, että moni nainen suurinpiirtein kiljahtelisi onnesta kun noin hieno kuvauspaikka löytyy ja lopputuloksena on ehkä jopa hyviä kuvia. Kumminkin perinteisesti on ollut parempaa tekemistä kuin lähteä fotomallikseni. Syinä esimerkiksi krapula tai sitten vaikkapa eno, kissa tai marsu on juuri sopivasti potkaissut tyhjää. Sitten taas vuoden verran odottelua. Onneksi tuli Ansu ja pelasti.

Fotosession ensimmäinen osa löytyy sivun oikeasta reunasta blogihistoriasta otsikolla Ansu fotomallina Nautelankoskella.