Järvelän kosteikolla 9. huhtikuuta

Järvelän kosteikko Littoistenjärven pohjoispuolella Kaarinassa on yksi tärkeimmistä sisämaan lintukosteikoista Varsinais-Suomessa. 

Alue muodostui tulvivalle pellolle vuonna 2009 ja Kaarinan kaupungin toimesta sitä muotoiltiin kosteikkomaisemmaksi. Siitä on muodostunut lintujen suosima rehevä kosteikko.

Allekirjoittaneella tulee käytyä Järvelän kosteikolla luvattoman harvoin, vaikka asian voisi helposti toimittaa työmatkojen yhteydessä. Liedon Avantista ei Littoisiin ole matkaa kuin ns. kullin luikaus.  

Kävin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Järvelässä viime viikon torstaina 9. huhtikuuta. Alueen parkkipaikka oli tupaten täynnä, kun vanhemmat herrat pitkine putkineen olivat kai jokainen tulleet omalla autollaan luonnon ihmeitä seuraamaan. Tovin odoteltuani rivistöön tuli auton mentävä rako.

Kosteikolla näin kevään ensimmäiset leskenlehdet. Kurkia olin havainnut muuallakin, mutta kun eräs yksilö tepasteli sopivasti kameran kantaman päässä, annoin palaa. Muista linnuista en erottanut kuin nokikanan ja lokkeja. 

Säpinää Järvelän kosteikolla

Tämän viikon maanantaina takatalvesta ei vielä ollut merkkiäkään, vaan aurinko paistoi ja kevään eteneminen näytti sujuvan hyvin. 

Poikkesin töiden jälkeen Järvelän kosteikolla. Se sijaitsee Kaarinassa Littoistenjärven pohjoispuolella lähellä Liedon rajaa. Alueesta on muodostunut merkittävä lintuvesi viimeisen viidentoista vuoden aikana. Aiheesta tarkemmin linkissä https://www.tly.fi/linturetkikohteet/jarvelan-kosteikko/

Kurkipari paineli edestakaisin pellolla ja sai joukon kiikarimiehiä innostumaan. Toinen linnuista muistutti kovasti strutsia tepastellessaan persesulat pystyssä. 

Olen useana keväänä valokuvannut sammakoita. Nyt näyttää siltä, että tänä vuonna homma jää sikseen, koska ilmeisesti vilkkain kutuaika oli jo viikko sitten. Järvelän kosteikoltakaan en löytänyt kuin vaivaiset kaksi pallosilmää.  

Päivän vaikuttavin luonnonnäytelmä käytiin ruovikossa aivan lintulavan alapuolella. Tuttu luontokuvaaja vinkkasi, että tuossa kurkkailee lumikko aina silloin tällöin. Otus oli sen verran vikkelä, etten vastavalossa onnistunut sitä taltioimaan. 

Eipä aikaakaan kun heinät alkoivat heilua siihen malliin, että pöheikössä oli selvästi jotain meneillään. Vesimyyrä yritti epätoivoisesti rimpuilla pakoon lumikkoa, joka oli iskenyt hampaansa sen peräpäähän. Itseään paljon isompaa saalista himoinnut lumikko joutui kuitenkin lopulta luopumaan karvaisesta herkkupalasta. 

En onnistunut episodia tämän paremmin taltioimaan, koska taistelun tuoksinassa lumikko ei tullut kertaakaan kunnolla näkyviin. 

Kuusiston kyy

Pääsiäisen jälkeisellä viikolla on ollut erinomaiset ulkoilukelit. Hiljattainen takatalvi on tosin tuoreessa muistissa, mutta nyt näyttää siltä, että kyllä se kevät sieltä tulee ja ryminällä.  

Viime keskiviikkona kävin työkaverini Timon kanssa Kuusiston linnanrauniolla Kaarinassa. Tarkoitus oli kuvata käärmeitä, mikäli sellaisia löytäisimme. 

Paikalle saapuessa huomio kiinnittyi tiehen, joka oli hiljattain lanattu. Yleensä se on erittäin kuoppainen, mutta nyt ei tarvinnut väistellä valtavia monttuja ja ihmetellä miten tuostakin pääsisi ohi. Moinen onni tuskin kauan kestää, mutta eipä tuolla tule alvariinsa käytyäkään. 

Alkajaisiksi Timo bongasi nurmelta västäräkin, kevään ensimmäisensä. Minulla oli mielessä muurinpätkä, jossa todennäköisesti majailisi matelijoita. Alle minuutissa yksi sellainen löytyikin. 

Yllättävän helpolla tähtäimeen saatu kyykäärme ei ollut moksiskaan meistä. Muutaman metrin päässä se aikansa vaihteli asentoa, kunnes lopulta katosi kivien sisään. Muita yksilöitä ei löytynyt, vaikka kuinka etsimme. 

Koiraansa ulkoiluttanut rouva kehotti katsomaan taivaalle, jossa valtava kurkiparvi lenteli kaukana yläpuolellamme. Lintuja oli karkean arvion mukaan pari sataa. Enpä ole ennen moista nähnyt! 

Uutiskuvanvuorella Rymättylässä

Muutama vuosi sitten kuulin kaverilta tarinaa Rymättylässä sijaitsevasta Uutiskuvanvuoresta. Mietin, että kyseessä täytyy olla jonkinlainen muistikatkos, sillä eihän tuollaisen nimistä paikkaa voi ollakaan. Ymmärtäisin paremmin, jos vaikka MTV3:n studiot sijaitsisivat Helsingissä moisella paikalla. Mutta että jossain Rymättylän perillä, se tuntui kummalliselta.

Uutiskuvanvuori (myös nimellä Uutiskuuvanvuori) kumminkin löytyy nykyisen Naantalin alueelta Rymättylän Airismaan saaresta. Kyseessä on 56,4 metriä korkea kallio. Se näkyy hyvin Kirveenrauman sillalta, Naantalista tullessa vasemmalla puolella.

Merkillisen nimen alkuperää selventää hyvin saaristosta paljon kirjoittaneen Altti Holmroosin sanat.

"Uutiskuuvan kallioilla on muinaisina aikoina pidetty vartiota mahdollisen vihollisen varalta. Sellaisen tullessa on sytytetty tuli merkiksi seuraavalla vartiovuorolle saattamaan tietoa eteenpäin."

"Rymättylän Röölän sillisataman ja Airismaan välissä oleva Uutiskuuvan ankkuripaikka oli Turkuun menevien sekä sieltä tulleiden saaristolaisten kohtaamispaikka, siis varsinainen tietojen ja tietysti myös juorujen tietopankki."

Uutiskuvanvuorella on lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva neljän hehtaarin kokoinen Natura 2000-alue. Vuori on inventoitu luontoarvoltaan erittäin arvokkaaksi kallioalueeksi ja se kuuluu Varsinais-Suomen maakunnan arvokkaisiin kallioalueisiin.

Airismaan pohjoisosassa sijaitsevan Uutiskuvanvuoren jyrkillä rinteillä esiintyy harvinaisia luontotyyppejä kuten rinne- ja raviinilehtoja. Alueella on merkitystä luonto- ja retkeilykohteena, koska korkealta kalliohuipulta avautuu huikeat näkymät.

Ensikertalaisenkin oli melko helppo löytää paikalle. Kirveenrauman sillan jälkeen körötellään vajaa kilometri, jolloin vasemmalla puolella tietä on Maanpään viitta. Jatketaan Maanpääntietä pitkin, kunnes vastaan tulee Uutiskuvantie. Pian oletkin jo perillä. Asian vahvistaa pienehkö "Vuorelle" -kyltti.

Kaveri varoitteli äkäisestä maajussista. Mies oli tullut mussuttamaan muutama vuosi takaperin, kun seurueensa oli ilmeisesti osunut suoraan miehen kotipihalle. Sunttu Sundellin kanssa emme vuorelle pyrkiessämme tavanneet ristin sieluakaan, eikä Maanpääntietä ajaessa päädytty kenenkään pihallekaan.

Polku vuoren laelle on jyrkkä ja kivikkoinen. Ei kuitenkaan mahdoton isollekaan äijälle. Hiki pääsi kyllä tulemaan kiipeilyn lomassa, mutta ylhäällä aherrus palkittiin komeilla maisemilla.

Koska viime päivinä on ollut merkillinen keli Klaara -myrskyineen päivineen, päätti säänhaltija tietysti aukaista vesihanat vuoren huipulla ollessamme. Raikasta kesäsadetta ei onneksi tullut mitenkään hullun lailla ja ehdin ottamaan valokuviakin.

Palumatkalla poikkesimme Rymättylän Haapalassa ja Ajolanrannassa. Kesyn oloinen kurkiperhe tepasteli aivan maantien vieressä pellolla. Ikkuna auki ja kamera laulamaan.