Vepsän luontoa elokuun alussa

Elokuun alkupuolella Vepsän saarella Turun Airistolla eletään jo vahvasti loppukesää. 

Lauantaina 6. elokuuta oli armoton tuuli ja merenkäynti. Vepsästä ei tahtonut löytyä rauhallista soppea kirveelläkään. Lopulta sellaiseksi osoittautui saaren itäpuolella olevan kesäteatterin katsomo. Siellä ei tukka heilunut tai lahje lepattanut. Kesänkauden viimeinen teatteriesitys nähtiin sunnuntaina 31. heinäkuuta, joten seurueemme sai istuskella penkeillä kaikessa rauhassa.

Illalla kävin saunomassa ja uimassa. Täytyy sanoa, että oli melko extremeä pulikoida sellaisessa aallokossa. Viimeksi joskus 80-luvulla olen kokenut saman Kustavin Klipunkarissa. 

Tiistaina 9. elokuuta Vepsässä käydessäni hämmästyin vuokramökkien tyhjyyttä. Varauslistaa selatessa huomasin, että vapaana oli peräti yhdeksän mökkiä. 

Vielä viime viikolla näytti niin täydeltä, ettei itselleni jäänyt lauantaiksi kuin maisemarajoitteinen mökki numero 4. Mikäli tykkää katsella katajapuskia ja terveleppiä omalta terassiltaan, on se siihen tarkoitukseen vallan mainio, mutta jos haluaa nauttia auringosta ja merinäköalasta, ollaan silloin väärällä mökillä. 

Vepsän maisemista ei voi saada tarpeekseen. Tiistaina kiertelin saarta laajalla otannalla ja kamera lauloi. Ilmakin oli kuin morsian!

Juhannusmeininkejä 2019

Juhannusaatto meni perinteisesti Turun kaupungin ulkoilusaaressa Vepsässä. Vietin siellä ensimmäisen juhannukseni vuonna 2007, jonka jälkeen asia on toistunut aika monta kertaa.

Välissä on toki ollut muutakin juhannusohjelmaa, kuten kymmenen vuotta sitten näihin aikoihin tehty viikon mittainen Ruotsin ja Tanskan automatka. Mutta noin pääosin Vepsässä on ollut tapana käydä ensinnäkin sen vaivattomuuden takia. Saareen on helppo mennä ja tulla pois vesibussi M/S Lilyllä, joka lähtee Aurajoesta Vaakahuoneen läheltä.

Viime vuonna juhannusaattona raivonnut myrsky karkoitti varmasti Vepsästä päiväkävijät aika tehokkaasti. Itsekin arvoin pitkin päivää lähtisinkö vai en, mutta armoton kaatosade ja tuuli eivät juurikaan kannustaneet. Niinpä käväisin Vepsässä vasta juhannuspäivänä, jolloin olikin taas vallan kaunis ilma.

Kyseinen juhannusaatto oli siitä merkillinen, että toukokuussa alkanut kuukausien sateeton hellejakso oli muuten melko yhtenäinen, mutta kuinkas sattuikaan umpisurkea ilma juuri suomalaisten suureen keskikesän juhlaan.

Eilinen juhlinta Vepsässä oli ei pahemmin poikennut tavanomaisesta vepsäilystä. Nyt kumminkin oli mahdollisuus olla saaressa kellon ympäri, kun normaalisti joutuu poistumaan jo päivän viimeisellä laivavuorolla klo 18. Se on mielestäni turhan aikaista. Juhannusaaton extravuoro lähti onneksi vasta puolenyön paikkeilla.

Saaressa oli viitisentoista tuttua, joiden kanssa tuli muun muassa kumottua maljaa ja parannettua maailmaa. Harmittamaan jäi vaan juhannuskokko, jota ei metsäpalovaroituksen takia saanut tuikata tuleen.

Laura kevättalvisessa Lillholmenissa

Turkulainen Laura on ollut fotomallinani aina silloin tällöin. Taisi olla kesällä 2011 kun kun ensimmäisen kerran kysyin häntä kameran eteen. Pienen pohdinnan jälkeen asia olikin selvä.

Laura on kuin kotonaan luontomiljöissä, joihin ei Sedu Koskisen kuppiloissa viihtyvä discotyttö välttämättä kovin luontevasti soveltuisi.

Muun muassa Kaarinan Vaarniemessä, Turun Ruissalossa ja Katariinanlaaksossa on muistikortille tallentunut kuva jos toinenkin. En tarkkaan muistanut koska viimeksi kävimme kuvaamassa, mutta arkistoja selatessa huomasin, että se oli helmikuussa kaksi vuotta sitten.

Tuorein kuvausreissumme suuntautui Paraisille ja oli samalla yhdistetty sunnuntaiajelu. Alunperin mielessäni oli historiallinen miljöö saman paikkakunnan Lielahdella. Koska alue on yksityisomistuksessa, emme käyneet siellä muuta kuin kääntymässä.

Muutama kilometri Paraisten keskustan ulkopuolella sijaitseva Lillholmen on palanen saaristokaupungin komeaa merimaisemaa. Siellä tulee piipahdettua suunnilleen kerran vuodessa. Jostain syystä ajoitus on tupannut olemaan kovimman pakkaskauden aikoihin tammikuussa, mutta tänä vuonna moinen talviajelu jäi väliin. Ehkä siksi Lillholmen tulikin viime viikolla mieleen, kun pohdin sopivaa kuvauspaikkaa.

Lillholmenin rannoilla kävi aikamoinen viima. Pahimmilta jäätymisiltä kumminkin vältyttiin ja kuvatkin onnistuivat mielestäni hyvin. Tässä kaksitoista valittua palaa sunnuntaisesta setistä.

Jokunen linkki vanhempiin blogijuttuihin, jossa mallina Laura.

http://kaislatuuli.blogspot.com/2012/10/fotoilua-vaarniemen-metsassa.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2013/06/lauran-kanssa-savojarvella.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/08/laura-vaarniemessa.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/10/laura-syksyisessa-katariinanlaaksossa.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/03/helmikuinen-fotosessio-vaarniemessa.html

Ruissalon rannoilla 19. tammikuuta

Iltapäivälehtien ja MTV3:n meteorologin viikon puolivälissä mainostama "lumi-inferno" osoittautui lopulta perin vaatimattomnaksi ainakin siihen nähden kuinka paljon sillä peloteltiin.

Ainakaan Turun seudulla ei keskiviikon ja torstain välisenä yönä tullut lunta siihen malliin, että se olisi haitannut aamulla töihin lähtöä. Maikkarin tähtimeteorologi nimittäin jopa kehoitti jäämään kotiin torstaina, koska olosuhteet olisivat mahdottomat. Mikään varsinainen oraakkeli hänkään ei toki ole, mutta joku tolkku voisi sentään sääennustuksissakin olla.

Turun Ruissalossa oli lauantaina puolenpäivän komea talvinen keli. Autoja oli niin Hevoskarintien-, kasvitieteellisen puutarhan-, Honkapirtin- kuin Saaronniemen parkkipaikallakin valtavasti. Tiedä sitten missä kaikki ihmiset olivat, koska ainakaan Saaronniemessä ja Kolkannokassa ei ollut mainittavaa ruuhkaa.

Kävin Kolkannokassa viimeksi kaksi viikkoa takaperin. Välillä tuntuu, että kuvauskohteet tuppaavat olemaan väkisinkin vähän samoja, mutta mukava siellä on joka tapauksessa ulkoilla. Tällä kertaa keskityin enemmän yksityiskohtiin kuin merimaisemiin tai joutseniin, joita ei kumma kyllä näkynyt ensimmäistäkään.

Kolkannokka syyskuun viimeisellä viikolla

Syyskuun viimeinen viikko oli siinä mielessä erikoinen, että kävin Turun Ruissalon saaren kärjessä Saaronniemessä ja siitäkin ulompana sijaitsevalla Kolkannokalla peräti kolme kertaa. Jos mukaan lasketaan Mauri-myrskypäiväkin eli lauantai 22. syyskuuta, kertyi reilun viikon ainana neljä käyntiä.

Jos joku ihmetellee mikä sinne oikein vetää, niin sopii käydä itse katsomassa. Upeat maisemat ja luonto on ensisijainen vastaus, samalla saa liikuntaa raikkaassa meri-ilmassa. Tietenkään kaikille sellainen ei kolahda. Kuten ei Vepsän ulkoilusaarikaan, jossa käymistänikin on moni kummastellut. Mutta jos ei saa mitään irti luonnosta, saaristosta tai valokuvaamisesta, lienee vaan parempi pysyä kotisohvalla pohtimassa toisten menoja.

Kokosin tähän valikoituja kuvia Kolkannokalta. Ilma oli poikkeuksetta tuulinen, tiedä sitten miten se fotoista välittyy. Välillä ripotteli vettä ja oli hyvin pilvistä, kotvan kuluttua paistoi.