Laura kevättalvisessa Lillholmenissa

Turkulainen Laura on ollut fotomallinani aina silloin tällöin. Taisi olla kesällä 2011 kun kun ensimmäisen kerran kysyin häntä kameran eteen. Pienen pohdinnan jälkeen asia olikin selvä.

Laura on kuin kotonaan luontomiljöissä, joihin ei Sedu Koskisen kuppiloissa viihtyvä discotyttö välttämättä kovin luontevasti soveltuisi.

Muun muassa Kaarinan Vaarniemessä, Turun Ruissalossa ja Katariinanlaaksossa on muistikortille tallentunut kuva jos toinenkin. En tarkkaan muistanut koska viimeksi kävimme kuvaamassa, mutta arkistoja selatessa huomasin, että se oli helmikuussa kaksi vuotta sitten.

Tuorein kuvausreissumme suuntautui Paraisille ja oli samalla yhdistetty sunnuntaiajelu. Alunperin mielessäni oli historiallinen miljöö saman paikkakunnan Lielahdella. Koska alue on yksityisomistuksessa, emme käyneet siellä muuta kuin kääntymässä.

Muutama kilometri Paraisten keskustan ulkopuolella sijaitseva Lillholmen on palanen saaristokaupungin komeaa merimaisemaa. Siellä tulee piipahdettua suunnilleen kerran vuodessa. Jostain syystä ajoitus on tupannut olemaan kovimman pakkaskauden aikoihin tammikuussa, mutta tänä vuonna moinen talviajelu jäi väliin. Ehkä siksi Lillholmen tulikin viime viikolla mieleen, kun pohdin sopivaa kuvauspaikkaa.

Lillholmenin rannoilla kävi aikamoinen viima. Pahimmilta jäätymisiltä kumminkin vältyttiin ja kuvatkin onnistuivat mielestäni hyvin. Tässä kaksitoista valittua palaa sunnuntaisesta setistä.

Jokunen linkki vanhempiin blogijuttuihin, jossa mallina Laura.

http://kaislatuuli.blogspot.com/2012/10/fotoilua-vaarniemen-metsassa.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2013/06/lauran-kanssa-savojarvella.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/08/laura-vaarniemessa.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/10/laura-syksyisessa-katariinanlaaksossa.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/03/helmikuinen-fotosessio-vaarniemessa.html

Paraisten Lillholmen 21. tammikuuta

Sunnuntaina 21. tammikuuta oli upea pakkaspäivä Turun seudulla. Mittari näytti monessa paikassa karvan verran yli kymmenen miinusasteen.

Huurre yhdistettynä auringonpaisteeseen oli sellainen yhdistelmä, että autohan oli startattava jo ennen aamukymmentä, jotta pääsee kuvausreissulle. Moista päivää ei voinut jättää hyödyntämättä. Erityisesti puut olivat mahtavan näköisiä. Veikkaan, ettei kuluvana talvena tällaista keliä enää tulekaan.

Tapanani on ollut käydä Paraisten Lillholmenissa juuri pakkaspäivinä. En muista mistä kimmoke moiseen mahtoi joitakin vuosia sitten tulla, saattoi olla ihan jonkun sunnuntaiajelun peruja. Alue on erityisen komea kunnon pakkasella.

Ensimmäisen kerran olin Lillholmenissa kesällä 1989. Tuolloin saaressa järjestettiin Råttisrock -nimistä festivaalia. Esiintyjinä oli aikansa kotimaisia huippuja englanninkielisen rokin saralta - Boycott, Gringos Locos, Hearthill, Wild Force ja Horsepower ainakin veivasivat saaristomaisemissa. Sääli, ettei tuollaista tapahtumaa ole enää.

Höyryävä meri Nauvon lossilla

Loppiaisena 6. tammikuutta oli tarkoitus käydä jossain lähiseudulla ajelulla. Turussa oli kirkas pakkaspäivä, mittari näytti -20 astetta.  Pienen mietinnän jälkeen suunnaksi valikoitui Parainen.

Ajattelin, että ainakin Lillholmenin sillalla voisi olla hienoa tällaisena päivänä. Oletus ei pettänyt, vaikka Paraisten lumitilanne pääsikin yllättämään. Arvelin, että jää olisi paljaana ja lumi peittäisi sitä vaan siellä täällä. Näköjään saariston pääkaupungissa on satanut luultua enemmän. 

Vaikka Lillholmen on hieno kesällä ja talvella, koettiin reissun kliimaksi vasta myöhemmin. Ehdotin kuskina olleella Sunttu Sundellille, että käydäänpä katsomassa miltä Nauvon lossirannassa näyttää.

Auton kaartaessa lossijonoon, verkkokalvoillemme avautui näkymä, jollaista edes minä saariston lapsena en muista tuossa mittakaavassa kokeneeni. Meri höyrysi pakkasessa Airistolla siihen malliin, että rannassa käynnistämme muodostuikin Nauvon keikka. Auto lossille ja yli.

Kiipesin lossin ylärampille kuvaamaan. Kumma kyllä siellä tarkeni olla koko matkan ajan. Ehkä en siinä hurmoksessa edes tajunnut palella. Oli nimittäin sellainen fiilis, että tämä saattoi olla paljon puhuttu kerran elämässä -tapahtuma.

Lossin liikenteenohjaajakin hehkutti ohimennessään kuinka hieno kuvausilma on. Sitä se todellakin oli. 

Loppiaisnäkymiä Paraisilta

Loppiaisena tammikuun 6. päivä oli kuluvan vuoden toistaiseksi komein keli. Auton mittari näytti -12 astetta, oli lunta ja aurinko paistoi.

Muutaman tunnin varoitusajalla oli yllättävän vaikeaa saada seuraa maakunta-ajelulle. Joko ei vastattu puhelimeen, väsytti ylivoimaisen paljon, pakkasta oli liikaa jopa autossa istumiseen ja olipa joku oli menossa hiihtämäänkin. Krapulaa ei kukaan valitellut. Kuudennella yrittämällä vihdoin tärppäsi.

Paraisilla tulee käytyä aina silloin tällöin. Turusta 26 kilometrin päässä oleva saaristokaupunki on viime vuosina laajentunut pinta-alaltaan valtavasti. Kuntalittosten myötä siihen kuuluvat nykyään entiset kunnat Houtskär, Korppoo, Nauvo ja Iniö.

Loppiaisena ajatuksena oli käydä Paraisten Lillholmenissa. Se sijaitsee muutaman kilometrin kaupungin keskustan ulkopuolella. Saarelle mennessä on avattava ponttoonisilta. Siitä ja sen lähistöltä on mieleen jäänyt komeita maisemia, joita oli tarkoitus tuijotella uudelleen.

Kävin Lillholmenissa ensimmäisen kerran kesällä 1989. Tuolloin saaressa järjestettiin tietääkseni viimeisen kerran Råttisrock -niminen festivaali. Tuolloin pääsin paikalle itsekin. Hyvä niin, sillä reissusta jäi hienot muistot.

Päivän aikana lavalla nähtiin silloisia huippunimiä, ainakin omassa luokittelussani. Jälkikäteen ajatellen kattaus oli todella kova. Muistaakseni ainakin Boycott, Wild Force, Hearthill, Gringos Locos ja Horsepower esittivät rock'n'rollia yleisölle. Kaikki nämä orkesterit olisivat olleet valmiita ulkomaiden markkinoillekin. Sen aikainen managerointi ja muut maailman valloitukseen tarvittavat resurssit kuitenkin olivat maassamme vielä liian lapsenkengissä.

Paluukyytiä Turkuun kyselin yleisössä seisoskelleelta Ironcrossin laulajalta Esa Leinoselta alias Tyrone Tougherilta. "Ei mahdu kun mun pitää heittää Läntisen Tomppa Turkuun". Menimme sitten bussilla.

Harmi kun Ironcross ei esiintynyt Råttisrockissa. Se olisi varmasti ollut ainakin minulle ja Mika Penttiselle festivaalin kohokohta. 

Loppiaisena Lillholmenin kulmilla oli pakkasta sen verran reippaasti, että näpit jäätyivät nopeasti kuvia ottaessa. Sain kumminkin tallennettua mielestäni melko hyvää materiaalia.

Harvemmin venetolppien vieressä näkee jäämuodostelmia, joissa vesi on näin paljon kuopalla. Ilmiö on varmaan melko yleinen, mutta eipä ole ennen pistänyt silmään. Tai sitten jään päällä on ollut lumipeite, eikä sitä ole näkynyt.