Paraisten Lillholmen 21. tammikuuta

Sunnuntaina 21. tammikuuta oli upea pakkaspäivä Turun seudulla. Mittari näytti monessa paikassa karvan verran yli kymmenen miinusasteen.

Huurre yhdistettynä auringonpaisteeseen oli sellainen yhdistelmä, että autohan oli startattava jo ennen aamukymmentä, jotta pääsee kuvausreissulle. Moista päivää ei voinut jättää hyödyntämättä. Erityisesti puut olivat mahtavan näköisiä. Veikkaan, ettei kuluvana talvena tällaista keliä enää tulekaan.

Tapanani on ollut käydä Paraisten Lillholmenissa juuri pakkaspäivinä. En muista mistä kimmoke moiseen mahtoi joitakin vuosia sitten tulla, saattoi olla ihan jonkun sunnuntaiajelun peruja. Alue on erityisen komea kunnon pakkasella.

Ensimmäisen kerran olin Lillholmenissa kesällä 1989. Tuolloin saaressa järjestettiin Råttisrock -nimistä festivaalia. Esiintyjinä oli aikansa kotimaisia huippuja englanninkielisen rokin saralta - Boycott, Gringos Locos, Hearthill, Wild Force ja Horsepower ainakin veivasivat saaristomaisemissa. Sääli, ettei tuollaista tapahtumaa ole enää.

Loppiaisnäkymiä Paraisilta

Loppiaisena tammikuun 6. päivä oli kuluvan vuoden toistaiseksi komein keli. Auton mittari näytti -12 astetta, oli lunta ja aurinko paistoi.

Muutaman tunnin varoitusajalla oli yllättävän vaikeaa saada seuraa maakunta-ajelulle. Joko ei vastattu puhelimeen, väsytti ylivoimaisen paljon, pakkasta oli liikaa jopa autossa istumiseen ja olipa joku oli menossa hiihtämäänkin. Krapulaa ei kukaan valitellut. Kuudennella yrittämällä vihdoin tärppäsi.

Paraisilla tulee käytyä aina silloin tällöin. Turusta 26 kilometrin päässä oleva saaristokaupunki on viime vuosina laajentunut pinta-alaltaan valtavasti. Kuntalittosten myötä siihen kuuluvat nykyään entiset kunnat Houtskär, Korppoo, Nauvo ja Iniö.

Loppiaisena ajatuksena oli käydä Paraisten Lillholmenissa. Se sijaitsee muutaman kilometrin kaupungin keskustan ulkopuolella. Saarelle mennessä on avattava ponttoonisilta. Siitä ja sen lähistöltä on mieleen jäänyt komeita maisemia, joita oli tarkoitus tuijotella uudelleen.

Kävin Lillholmenissa ensimmäisen kerran kesällä 1989. Tuolloin saaressa järjestettiin tietääkseni viimeisen kerran Råttisrock -niminen festivaali. Tuolloin pääsin paikalle itsekin. Hyvä niin, sillä reissusta jäi hienot muistot.

Päivän aikana lavalla nähtiin silloisia huippunimiä, ainakin omassa luokittelussani. Jälkikäteen ajatellen kattaus oli todella kova. Muistaakseni ainakin Boycott, Wild Force, Hearthill, Gringos Locos ja Horsepower esittivät rock'n'rollia yleisölle. Kaikki nämä orkesterit olisivat olleet valmiita ulkomaiden markkinoillekin. Sen aikainen managerointi ja muut maailman valloitukseen tarvittavat resurssit kuitenkin olivat maassamme vielä liian lapsenkengissä.

Paluukyytiä Turkuun kyselin yleisössä seisoskelleelta Ironcrossin laulajalta Esa Leinoselta alias Tyrone Tougherilta. "Ei mahdu kun mun pitää heittää Läntisen Tomppa Turkuun". Menimme sitten bussilla.

Harmi kun Ironcross ei esiintynyt Råttisrockissa. Se olisi varmasti ollut ainakin minulle ja Mika Penttiselle festivaalin kohokohta. 

Loppiaisena Lillholmenin kulmilla oli pakkasta sen verran reippaasti, että näpit jäätyivät nopeasti kuvia ottaessa. Sain kumminkin tallennettua mielestäni melko hyvää materiaalia.

Harvemmin venetolppien vieressä näkee jäämuodostelmia, joissa vesi on näin paljon kuopalla. Ilmiö on varmaan melko yleinen, mutta eipä ole ennen pistänyt silmään. Tai sitten jään päällä on ollut lumipeite, eikä sitä ole näkynyt.