Syksyn värejä Vepsässä

Lauantaina 10. lokakuuta ohjelmassa oli Vepsän ulkoilusaari, jonne suuntasimme Paavolan Janin veneellä Ruissalon Saaronniemestä käsin. 

Päivä oli melko viileä alkuviikkoon verrattuna. Sen verran vauhdin hurmaa Janin paatissa on, että kohta oltiinkin jo perillä. Merimatka rantautumisineen taittui noin vartissa.

Onneksi matkalla ja saaressa ei tuullut käytännössä ollenkaan, muuten olisi voinut vilu päästä puraisemaan. Etunamme oli myös paikallistuntemus, jolloin ei tarvitse kärvistellä missä tahansa. Suojaisa kolkka kun löytyy varmasti. 

Päivän agendaan kuului perinteisesti grillaus ja kiertely 17 hehtaarin saarella. Minä puolestani yritin tallentaa syysruskakuvia jossain määrin siinä onnistuenkin. Repun perukoilta löytynyt viihdeliemi vei lopulta voiton taiteellisesta puolesta ja keskityin pelkästään seuraelämään. 

Myöhemmin pari tuttua venekuntaa saapui eväät mukanaan. Mielellään saaressa olisi kauemminkin viihtynyt. Nykyään vaan tulee hämärää sen verran aikaisin, että kaikki suuntasivat kuuden kieppeillä kotisatamiaan kohti. 

Lähinnä kesänviettopaikkana tunnettu Vepsä on hieno syksylläkin. Olisin mieluusti jäänyt mökkeilemäänkin, mutta sitä lystiä pitää odotella ensi kesän alkuun, jolloin saaren palvelut aukeavat. 

Kesäkauden lopetus Vepsässä

Lauantaina 5. syyskuuta oli jälleen ohjelmistossa Vepsän reissu. Samalla se oli omalta osaltani kesäkauden viimeinen vesibussilla tehty risteily. 

Jostain syystä pari sataa ihmistä vetävä MS Lily oli poissa käytöstä ja tilalla huomattavasti pienempi vara-alus Marina. Kyllä silläkin matkustaa paremman puutteessa, mutta kovin on matkanteko ankeaa Lilyyn verrattuna. Onneksi keli suosi, jolloin askeettisella kannella pystyi istumaan mennen tullen. 

Väkeä tuli saareen yllättävän paljon. Tuntuu, että enemmän kuin viikkoa aiemmin Muinaistulien yönä, jota yleensä pidetään kesäkauden lopetusviikonloppuna. Tällä kertaa saaren palvelut olivat auki viikon kauemmin. 

Kassien ja pussien kanssa matkustaminen pienessä Marinassa ei ole herkkua varmasti kenellekään, mutta joten kuten sinne mahtui. 

Katselin mökkivaraustilannetta ja yllätyin. Yli puolet majoituskapasiteetista oli varattu. Harva tuttuni edes tiesi Vepsän olevan auki viikon normaalia kauemmin, mutta näemmä sana oli kiirinyt. 

Koska ilma oli erinomainen, ehti kuuden tunnin saarikeikan aikana ottaa luontokuvia, pitää hauskaa tuttujen kanssa ja grillata. 

Turun kaupungin 17 hehtaarin ulkoilusaaresta Vepsästä suurin osa ihmisistä ei näe kuin murto-osan, koska he tuppaavat jäämään ravintolarakennuksen tienoille. Tällöin varsinkin satunnaiskävijöille jää kokematta upea saaristoluonto, jota löytyy etenkin saaren eteläpäästä. 

Mieleen tulee menneeltä kesältä eräs tuttu, joka marisi kun ruoka-annoksen tulo pöytään kesti hänen mielestään liian kauan. Olisi sitten varannut kokopäiväreissun, jolloin varmaan olisi ehtinyt tehdä muutakin kuin ihmetellä missä syötävä viipyy. Ja todennäköisesti ravintolassa on ollut muitakin asiakkaita kuin hän. 

Kalenterimerkintöjä tutkaillessani laskeskelin, että Vepsän reissuja kertyi tälle kesälle neljätoista, jos mukaan lasketaan toukokuun puolivälin Floran-risteily. Mökkiyöpymisiä tuli kahdeksan. Alkoikin taas kummasti tekemään mieli Vepsään!

Vepsän muinaistulet 2026

Muinaistulien yö on elokuun viimeiseen viikonloppuun sijoittuva juhla, jota vietetään eri puolilla Itämerta. Muinaistulilla tarkoitetaan varoitustulia, joita käytettiin vihollisesta varoittamiseen. Tapahtuman perinne alkoi kuitenkin vasta 1992 vietetystä Suomen itsenäisyyden 75. juhlavuodesta. 

Vepsän ulkoilusaaressa Turussa ei ole kokkoa ollut enää vuosiin. Homma lopahti siihen, että paikalle, jossa rovio yleensä oli, kaivettiin viemäristöä. Kuulemma siihen kohtaan ei voi enää tulia sytytellä. 17 hehtaarin saarella ei ilmeisesti ole toista tarkoitukseen sopivaa paikkaa. 

Viime vuonna Vepsän hiekkarannalla paloi kymmenkunta jätkänkynttilää. Se oli mielestäni erinomainen ratkaisu. Nyt tällaistakaan ei toteutettu. 

Tulien sijaan saaren ravintolassa oli peräti kaksi eri esiintyjää. Ensin trubaduuri Archie Cruz, joka veti tyylillä biisejä artisteilta kuten Ozzy, Metallica ja U2. Illan päälle Jori Otsa orkestereineen valtasi estradin soittaen vanhoja iskelmiä uusina sovituksina.

Vaikka saaren vuokramökit olivat täynnä, jostain syystä ihmisillä ei ollut valtavaa intoa osallistua karkeloihin. Vaikea ymmärrää miksi, kun kerrankin oli ohjelmaa tarjolla!  

Oma muinaistulien juhlintani alkoi jo hyvissä ajoin päivällä. Bluetooth-kaiuttimesta käsin kuulunut erinomainen populaarimusiikki ja runsas juomapuoli pitivät tunnelmaa yllä. 

Terassin katonrajassa killunut haarapääskyn pesä muodostui pienoiseksi ongelmaksi. Linnunpaskaa nimittäin tippui tasaisin väliajoin lattialle. Mökille tullessamme laudoituksella oli jo ravintolapizzan kokoinen läjä.

Ratkaisu ongelmaan oli lattian pahvitus ja ns. paskalippa, jonka avulla sai pahimmat pommit jäämään yläilmoihin. Seuraavana päivänä jätöksiä oli kertynyt siihen suunnilleen cd-levyn halkaisijan verran. 

Pääskynpesät olivat ennen Vepsän mökkiterasseilla yleisiä, mutta en ole muutamaan vuoteen ilmiöön törmännyt. Kuulemma kukaan muu ei ollut pesästä saaren henkilökunnalle huomauttanut. Eivätkä hekään näemmä olleet ulosteläjästä piitanneet, vaikka sitä luulisi kertyneen lattialle pitkin kesää. Pääskyt tekevät suven aikana kaksi poikuetta ja ensimmäiset tiput lähtevät maailmalle juhannuksen tienoilla. 

Trubaduuri Archie Cruz. 

Jori Otsa orkestereineen.

Sateen jälkeen Vepsässä

Kuulin muutama viikko sitten eräältä vanhalta tutulta, "ettei häntä kiinnosta lainkaan se saari siellä Turun lähellä, josta teet usein blogijuttuja".  

Ensinnäkin on suorastaan merkillistä, ettei Vepsän kaltainen saari kiinnosta ihmisiä, jotka muuten pitävät saaristosta ja mökkeilystä. Kun siihen lisätään infrastruktuuri vesivessoineen, saunoineen ja ravintoloineen, täytyy olla miehessä vika, ellei tällainen herkku kelpaa. 

Kesäaikaan kohteeseen on säännöllinen vesibussikuljetuskin. Olkoonkin, että nykyhinnoilla se alkaa olla kallista usein käydä. Toisaalta saman rahan säästää, jos jättää terassilla pari kolme tuoppia juomatta. 

Nämä kuvat otin aamupäivällä sunnuntaina 18. heinäkuuta. Edellisenä päivänä sade riepotteli Lounais-Suomea. Lokalahdella Karjurock-festareillakin tunnelma oli ollut varsin vetinen. Vaikka esiintyjäkaarti kiinnostava olikin, luojan lykky, etten lähtenyt sinne. 

Vepsässä satoi lauantaina kymmenisen tuntia putkeen. Mökin terassilla tuollainen ei ollut minkäänlainen ongelma. Siitä piti huolen hyvä seura, musiikki ja runsas juomatarjonta. 

Sunnuntaina sateen jälkeen saaressa kelpasi ihailla upeaa saaristoluontoa.