Syyskuinen viikonloppu Maisaaressa

Iso-Maisaari, kaverien kesken pelkkä Maisaari, on Varsinais-Suomessa Rymättylässä sijaitseva 190 hehtaarin kokoinen saari. Länsi-itäsuunnassa se on pitkulainen, nelisen kilometriä pitkä ja puolisen kilometriä leveä, vähän kuten sitä ympäröivätkin saaret. 

Maisaari on Turun kaupungin ulkoilusaari. Palveluihin kuuluu majoitusta, venelaitureita, nuotiopaikkoja, saunoja, kokoustiloja sekä ravintola, josta saa nykyään pizzaa ja alkoholijuomia. 

Viime viikonloppuna tein työkaverieni kanssa retken Maisaareen. Saavuimme sinne lauantaiaamuna yhteysalus MS Islalla. Laiva poikkesi Samsaaren kautta, josta kyytiin tuli iäkäs pariskunta pikkuautollaan.  

Rymättylän Haapalan rannasta aamukahdeksalta lähtenyt paatti tarkoitti samalla sitä, että Turusta oli lähdettävä jo hyvissä ajoin ennen seitsemää. Väsymys painoi päälle, koska pääsin töistä vasta puoliltaöin. 

Majapaikaksemme valikoitui uudehko ja tilava Luotsi-mökki. Ajattelin sen olevan sijaintinsa puolesta erinomainen ja sellaiseksi se osoittautuikin. Tilaa oli kolmelle isolle äijälle vähän liiankin kanssa.

Matkatavaroissa oli perinteiset viroeväät ja jonkun verran grillattavaa. Koska paikallista pizzaa oli päästävä maistelemaan, en raahannut ruokaa mukana sen enempää.

Aurinkoinen, melkein tuuleton syyspäivä kului kierrellessä saaren tulipaikkoja ja luontopolkuja. Varvin autiotilakin tuli taas koluttua läpi.  

Aamulla vaivannut väsymys väistyi kummasti kun drinkkilasiin lorautettiin vodkaa ja jopa viskiä, jollaiseen myrkkyyn en normaalisti koske kirveelläkään.

Luotsi-mökin terassilla kelpasi nauttia syysauringosta ja erinomaisesta musiikista, jota bluetooth-kaiuttimeni suolsi. 

Illan päälle oli varattuna tunnin vuoro Maisa-saunasta. Kauemminkin siellä olisi viihtynyt, mutta jonossa oli paljon muitakin. 

Uskaltauduin muutaman kerran pulahtamaan mereenkin. Eikä tehnyt edes tiukkaa. Mitä lie veden lämpötila ollut, ehkä kymmenen astetta. 

Ryhmästämme Kake Ahlroth ei ollut aikaisemmin käynyt Maisaaressa. Vannoutuneena geokätköilijänä hän löysi helposti kaikki saaren piilot ja vaikutti olevan muutenkin tyytyväinen näkemäänsä. 

Emme olleet saarella yksin, porukkaa oli varmasti viitisenkymmentä. En tiedä mihin kaikki mahtoivat majoittua, mutta sunnuntaina väenpaljouden huomasi niin päärakennuksen edustalla kuin Peikkorannassakin. 

Olipa oikein mukava puolitoista vuorokautta. Varmasti uusinta ensi vuonna. 

Maisaaressa mökkeilemässä

Naantalin Rymättylässä sijaitseva Maisaari on Turun kaupungin ulkoilusaari. Vepsän ja Pähkinäisten ohella se tarjoaa monenlaista aktiviteettiä mökittömille kansalaisille tai muuten vaan saaristosta tykkääville.

Vepsä on tullut tänäkin kesänä hyvin tutuksi, mutta Maisaari ja Pähkinäinen ovat jääneet jostain syystä vieraiksi. Asiaan oli korkea aika tehdä muutos, joten varasin elokuun alkupuolella Maisaaresta mökin kahdeksi yöksi.

Olin käynyt saarella kerran aikaisemmin, kesällä 2010 eräällä yksityismökillä muutaman tunnin visiitillä. Tuolloin en kuitenkaan saanut 190 hehtaarin saaresta juuri minkäänlaista kokonaiskuvaa.

Maisaareen kulkee yhteysalus Isla. Vuonna 1962 Norjassa rakennettu entinen vuonolaiva on lähivuosina kunnostettu Suomessa uuteen uskoon ja palvelee nyt Rymättylän saaristossa.

Lähtösatamana toimii Rymättylän Haapalan ranta, jonne ei ole päätieltä minkäänlaista opastusta. Haapala -tienvitta toki kököttää tienhaarassa, mutta mainintaa Islasta tai yhteysaluslaiturista ei ole koko matkalla. Piti turvautua kaverin puhelinapuun, jotta perille löysi.

Vaikka Maisaaren nettisivuilla lukee aivan selkeästi yhteysaluksen lähtöpaikkana Haapala, eli vielä automatkan aikana sitkeässä huhu, jonka mukaan laiva lähtisi Rymättylän Röölästa. Jopa Googlen kuvahaku näytti pelkästään Röölää, vaikka Haapalaa hakusanaksi kirjoitin. Kyllä Maisaareen pitäisi helpommin löytää ja päästä.

Seurueemme oli Islan ainoat matkustajat. Kannelta kelpasi katsella komeita saaristomaisemia aurinkoisena kesäpäivänä. Vanha merikotkakin lenteli aivan aluksen lähistöllä ilmeisesti murkinaa etsien.

Perillä Maisaaressa odotti reipas ja mukavan oloinen Patrik -isäntä, jonka hoidossa saari on nyt ensimmäistä kesää. Päärakennuksessa on melko kattava putiikki, josta saa esimerkiksi elintarvikkeita ja juotavaa. Hinnatkaan eivät olleet ollenkaan niin korkeita kuin ennakkoon kuvittelin.

Nuotta -niminen mökkimme oli aikalailla samantyyppinen kuin suurin osa Vepsän vastaavista. Parvea siinä ei onneksi ollut, vaan kaksi kerrossänkyä ja sohva. Rakennuksen sijoitus oli myös erittäin hyvä. Sopivan syrjässä, mutta kumminkin lähellä päärakennuksen palveluja. Puucee löytyi aivan mökin takaa. Sille tulikin oletettua enemmän käyttöä etenkin toisena päivänä.

Kiertelimme pitkin saarta parin isomman lenkin verran. Vielä jäi varmasti paljonkin nähtävää, mutta bongattua tuli muun muassa saaren toisessa päässä hylättynä kyyhöttävä Varvin tila.

Autiotaloon pääsi sisälle kun vaan ensin rynni rehevöityneen pihapiirin läpi punkkeja pelkäämättä. Pikaisella koluamisella huushollista löytyi muun muassa kommunistilehti vuodelta 1955, kossu- ja vodkapulloja sekä vieraskirja. Sen ensimmäinen merkintä oli vuodelta 1971 ja viimeinen vuodelta 1992.

Raahasin ehkä hiukan liikaakin roinaa mukanani saareen. Toisaalta juomapuoli loppui toisena iltana kesken, mutta ruokaa sai kantaa takaisinkin.

Saari-isännän valmistama suussasulavan maukas savulohikeitto nautittuna päärakennuksen pirttipöydän ääressä saa yhä veden kielelle. Hinta-laatusuhteeltaan balanssissa ollut ateria höystettynä tuhdeilla saaristolaisleivillä ei hevillä unohdu.

Illat kuluivat pääosin grillatessa. Makkaroiden ohella sai kamerakin kyytiä. Ensimmäisenä ehtoona ollut järjettömän hieno auringonlasku tallentui muistikortille.

Harmittelin parin vuorokauden Maisaaressa oloni aikana, ettei siellä ollut seurueemme lisäksi muita mökkiyöpyjiä. Ilmakaan ei olisi paljon parempi voinut olla, kaikki paikat aivan tiptop-kunnossa ja tilaa olisi ollut isommallekin joukolle temmeltää. Toki veneitä oli laitureissa paljonkin, mutta tiedä sitten millainen heidän tuottonsa yrittäjälle on.

On päivänselvää, ettei tämä jää viimeiseksi Maisaari -reissukseni. Ensi kesänä varmasti uudestaan.