Ruotsin Höga Kusten-matkakertomukseni tässä osassa ollaan päästy reissun toiseen päivään. Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme Uumajasta E4-tietä pitkin etelään kohti Sundsvallia.
Ensimmäinen pysähdys oli kuuluisalla Skulebergetillä, joka on valtava vuori ja olennainen osa Höga Kustenia eli suomalaisittain Korkearannikkoa. Jääkauden jälkeinen maankohoaminen nostatti maailman korkeimman rantaviivan, jollaisesta toisella puolella Pohjanlahtea ei ole tietoakaan.
Unescon maailmanperintökohteeksi luokiteltu Höga Kusten ei tunne tarkkoja rajoja, mutta Uumajan suunnasta sen sanotaan alkavan Örnsköldvikistä ja päättyvän saaristomaisemista kuuluisaan Härnösandiin.
Skuleberget kuuluu Ruotsin suosituimpiin vaelluskohteisiin. Ylös vuorelle pääsee kinttupolkuja pitkin, mutta alhaalla on myös hissi. Kokonaismatka on noin 1070 metriä ja kesto suunnilleen 20 minuuttia suuntaansa.
Itse en korkeanpaikankammoisena moiseen vehkeeseen menisi kirveelläkään. Niinpä jäin muutamien muiden kanssa alas ihailemaan kesäisiä maisemia.
Useimmat Multiexpertit Oy:n ryhmämatkalaiset hyppäsivät into piukassa hissin kyytiin. Arvioidun parinkymmenen minuutin nousun sijasta he joutuivatkin istumaan laitteessa peräti 45 minuuttia. Alas oli hälytetty ambulanssikin, joten pelkäsimme jonkun tippuneen kyydistä. Viivästymisen syy ei kuitenkaan koskaan selvinnyt, enkä nähnyt lääkäriäkään tarvittavan.
Koska hissillä tapahtuva maisemamatkailu kesti parisen tuntia, kävin noin kilometrin päässä sijaitsevalla leirintäalueella. Jostain kumman syystä sielläkin oli palvelut minimissä keskellä päivää, mutta yksi kioski sentään auki. Kylläpä teki nannaa imuroida kylmää Cola Zeroa kolmenkymmenen asteen helteessä.
Maisemat olivat upeita alhaallakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti