Vuorokausi Maisaaressa

Maisaari on Turun kaupungin ulkoilusaari Naantalin Rymättylässä. Veneilijöiden suosiossa oleva 190 hehtaarin kokoinen saari on viralliselta nimeltään Iso-Maisaari, mutta kulkee kansan suussa Maisaarena.

Pitkulainen, peräti neljä kilometriä pitkä ja keskimäärin 500 metriä leveä Maisaari erottui taannoisella Gdanskin lennolla koneen ikkunasta selvästi. Tunnistin tiet ja rakennukset sen vähäisen hetken aikana, mitä kerkesin sitä katsella.

Vierasvenelaiturien lisäksi Maisaaressa on majoitustilaa useille kymmenille ihmisille, kaksi saunaa, kioski-ravintola, nuotiopaikkoja, vessat sekä uimaranta.

Tämänkertainen Maisaari-visiitti kehkeytyi kun kaverini Hyttinen kyseli elokuiseen viikonloppuun jotain ohjelmaa. Maisaari oli muutenkin ollut kesäsuunnitelmissani, joten eipä muuta kuin mökkivarausta kehiin ja asia olikin sitten sillä selvä.

Koska yhteysalus Isla liikennöi valitettavan huonosti Maisaareen, eikä sinne ikävä kyllä pääse suoraan Turusta, piti kysyä avuksi saaren ystävällistä henkilökuntaa. He hoitivatkin venekuljetukset Rymättylän Röölästä esimerkillisesti.

Majoituksenamme oli Anttolan aitta. Se on sopivan syrjässä, mutta kumminkin lähellä päärakennusta, vesipistettä ja vessoja. En ollut aitassa ennen yöpynytkään. Jääkaappeineen ja terasseineen se osoittautui hyväksi ja tarpeeksi tilavaksi kolmelle isolle äijällekin.

Maisaaressa on yleensä ollut tapana kierrellä luontopolkuja ja metsäautoteitä pitkin Varvin tilalle, joka on autiotalo saaren pohjoispäässä. Tällä kertaa luonnossa liikkuminen jäi uudella näköalapaikalla käyntiin. Ajatuksena oli sunnuntaina aamupäivällä käväistä autiotilalla, mutta silloin tuli vettä kuin ämpäristä kaadettuna.

Reitti uudelle näköalapaikalle oli erittäin selvin kyltein ja maastomerkein merkitty. Itse kalliolla olisi joko tarvittu maisemametsuria tai sitten korkeampi torni, mutta ainakin pelkkänä luontopolkuna tuo on mainio.

Kuva: Mika Sundell

Maisaaren kioski-ravintolassa on tänä kesänä saanut nauttia alkoholitoisia virvokkeita. Ja kyllähän niitä nautittiinkin. Myös savulohikeitto oli erinomaista.

Vuorokauden reissun kruunasi kosteat löylyt Maisasaunassa. Rantasaunasta pääsee pulahtamaan suoraan mereen.

Kuva: Mika Sundell

Maisaaressa ollut kolme kesää nykyinen yrittäjä Patrik vaimonsa Souvanethongin kanssa. Apulaisineen he ovat saaneet paljon uudistusta ja kaikenlaista akviteettia alueelle. Kun vielä Turun kaupunki ymmärtäisi järjestää Maisaaren liikennöinin kuntoon, pääsisivät veneettömätkin helpommin komeaan saareen.

Kuva: Mika Sundell

Mökkeilyä Maisaaressa

Naantalin Rymättylässä sijaitseva Turun kaupungin ulkoilusaari Maisaari oli ohjelmistossa kesälomani kolmannella viikolla. Saari tuli koettua ensimmäisen kerran kunnolla vasta viime kesänä, jonka jälkeen olen käynyt siellä muutamaan otteeseen.

Iso Maisaari eli Maisaari on 190 hehtaarin kokoinen pitkulainen saari, jolla on pituutta noin neljä kilometriä ja leveyttä keskimäärin viisisataa metriä. Saarella on pääosin metsää ja kalliota, jokunen niitty sekä metsäautoteitä ja polkuja, joita pitkin kelpaa tallustella. Noin kaksi kilometriä pitkä luontopolkukin löytyy.

Maisaaressa on majoitustilaa kymmenille henkilöille, kokous- ja neuvottelutiloja, pari saunaa, keittokatoksia ja nuotiopaikkoja sekä kioski ja venesatama.

Yhteysalus MS Isla lähti kuljettamaan meitä Rymättylän Haapalan rannasta torstaiaamuna kello 07:45. Laivalla ei ollut minkäänlaista ruuhkaa, sillä olimme ainoat matkustajat. Auton sai ottaa mukaan saareen ja kyyti on ilmainen, mutta se pitää varata viimeistään vuorokautta aiemmin.

Maisaaressa oli puolentoista vuorokauden aikana lukuisia purje- ja moottoriveneitä. Majoittuneena oli lisäksemme yksi usean hengen äijäporukka isompaan mökkiin. Enemmänkin mökkiläisiä olisi mahtunut, etenkin kun ilma oli jälleen todella kesäinen. Jos se nyt muuta on kuukausiin ollutkaan.

Päivän ohjelmistossa oli muun muassa käynti Varvin autiotilalla. Talon viimeinen asukas muutti  sieltä 60-luvun lopulla. Siihen nähden perikunnan haltuun jäänyt rakennus on yllättävän hyvässä kunnossa, eipä ole pahemmin vandaalitkaan päässet riuhumaan. Taloon on avoin pääsy ja se onkin yksi Maisaaren nähtävyyksistä.

Maisaaren päärakennuksen aulasta löytyi vanha kunnon Kimble-peli. En ollut vuosiin pelannut sitä, joten nyt tulikin otettua peräkanaa varmaan kymmenkunta matsia Nuotta-mökin terassilla. Mukavaa ajanviettoa kupittelun ohessa.

Aiemmista Maisaari-reissuista poiketen oli kuningasidea vuokrata Maisa-sauna. Kymmenen euron hinta tunnista hyvissä löylyissä meren rannassa ei ollut suuri panostus. Laiturilta oli mukava pulahdella mereen nauttia kylmää Karhua terassilla.

Lokakuinen Maisaaren reissu

Viime viikonloppuna olin kaveriporukan kanssa Maisaaressa. Idea syysviikonlopun viettoon idyllisessä saaristossa sikisi viime kuussa, jolloin huomasin Maisaaren palvelujen olevan avoinna vielä lokakuussakin.

Iso-Maisaari eli Maisaari on Naantalin eteläosassa Rymättylässä sijaitseva Turun kaupungin ulkoilusaari ja vanha talonpoikaispurheduksen keskus. Saaressa on vuokramökkejä, saunoja, nuotiopaikkoja, grillikatoksia, frisbeegolfrata, hiekkaranta, jalka- ja lentopallokentät sekä 190 hehtaaria tilaa liikkua.

Kävin Maisaaressa viime elokuussa varsinaisesti ensimmäisen kerran. Varsinaisesti tarkoittaa sitä, että kesällä 2010 vierailin muutaman tunnin verran eräällä yksityismökillä, mutta siihen saareen tutustuminen sillä kertaa jäikin.

Elokuisella käynnillä Maisaari palveluineen teki oikein positiivisen vaikutuksen. Yllättäen uusi reissu tulikin näin pian. Ajatuksissa nimittäin siinsi ensi kesä, mutta mikä ettei nyt lokakuussakin kun kerran paikka oli auki.

Ajankohtana lokakuun toiseksi viimeinen viikonloppu oli tosin vähän riskaabeli. Käytännössä koko kuluvan kuukauden ajan on satanut päivittäin. Nyt kävi tuuri. Vaikka ilma olikin nollassa tai välillä asteen pari pakkasenkin puolella, ei satanut pisaraakaan eikä tuullut nimeksikään.

Sovin Maisaaren yrittäjän Patrik Qvarnströmin kanssa haun Rymättylän Teroksenrantaan. Yhteysalus Isla kulkee lokakuussa niin heikosti, että sillä kyllä olisi päässyt sunnuntaina saaresta pois, mutta ei tulopäivänä minnekään.

Viisihenkinen seurueemme matkatavaroineen mahtui hyvin saari-isännän veneeseen. Mukana oli jopa lämpöhaalarit, joita ei onneksi tarvittu. Lauantaista kehkeytyi komea aurinkoinen syyspäivä.

Tarkoituksenani oli kiertää Maisaaren luontopolku, joka lähti aivan Nuotta-mökkimme takaa. Onneksi ulkoilu kelpasi muillekin. Saaren siimeksessä vierähti parisen tuntia.

Metsässä samoilua haittaisi ainoastaan ympäriinsä tehdyt kaivuutyöt. Kaapelia oli jäljistä päätellen vedetty kilometritolkulla. Savivellisten, myllättyjen länttien ylitys teki välillä tiukkaa, ainakin jos halusi kenkien pysyvän edes jokseenkin puhtaina.

Tarkoituksenamme oli löytää Varvin tila, autiotalo, joka sijaitsee saaren toisessa päässä. Luontopolku ei aivan sinne saakka mennyt, mutta elokuisen reissun perusteella osasin kuin osasinkin johdattaa joukon oikeaan osoitteeseen.

Sitten viime käynnin talossa oli siirrelty tavaroita ja ainakin vieraskirja oli kadonnut. Muistaakseni sen ensimmäinen merkintä oli vuodelta 1971 ja viimeinen vuodelta 1992. Toivottavasti meni tarpeeseen. Ehkä joku paikallishistoriaan perehtynyt saisi siitä paljon irti.

Talon vaiheita en paremmin tunne, mutta kuuleman mukaan siellä on asunut kovemman luokan kommunisti. Vieraskirjan perusteella saattoi päätellä, että tämä Stalinin fani on joko potkaissut tyhjää tai muuttanut muualle joskus 70-luvun taitteessa, jonka jälkeen talo jäänyt tyhjilleen satunnaisten kulkijoiden majapaikaksi.

Asiasta enemmän tietävä voi varmaan kirjoittaa siitä tuonne alas kommenttiosioon. Muistathan esiintyä omalla nimelläsi.

Tähän vuodenaikaan hämärä laskeutuu jo 18-19 paikkeilla. Maisaaressakaan ei sen jälkeen pahemmin viitsinyt ulkona haahuilla. Isossa ja komeassa Villa Saunassa ryhmämme poikkesi parin tunnin verran.

Kumpa Turun kaupunginisät tajuaisivat liittää Föli-paikallisliikenteen ulottumaan Rymättylän Haapalan rantaan, yhteysalus Islan lähtöpaikalle. Vielä parempi olisi, jos Aurajoesta Vepsään liikennöivän MS Lilyn reitti ulottuisi Maisaareen asti.

Maisaaressa mökkeilemässä

Naantalin Rymättylässä sijaitseva Maisaari on Turun kaupungin ulkoilusaari. Vepsän ja Pähkinäisten ohella se tarjoaa monenlaista aktiviteettiä mökittömille kansalaisille tai muuten vaan saaristosta tykkääville.

Vepsä on tullut tänäkin kesänä hyvin tutuksi, mutta Maisaari ja Pähkinäinen ovat jääneet jostain syystä vieraiksi. Asiaan oli korkea aika tehdä muutos, joten varasin elokuun alkupuolella Maisaaresta mökin kahdeksi yöksi.

Olin käynyt saarella kerran aikaisemmin, kesällä 2010 eräällä yksityismökillä muutaman tunnin visiitillä. Tuolloin en kuitenkaan saanut 190 hehtaarin saaresta juuri minkäänlaista kokonaiskuvaa.

Maisaareen kulkee yhteysalus Isla. Vuonna 1962 Norjassa rakennettu entinen vuonolaiva on lähivuosina kunnostettu Suomessa uuteen uskoon ja palvelee nyt Rymättylän saaristossa.

Lähtösatamana toimii Rymättylän Haapalan ranta, jonne ei ole päätieltä minkäänlaista opastusta. Haapala -tienvitta toki kököttää tienhaarassa, mutta mainintaa Islasta tai yhteysaluslaiturista ei ole koko matkalla. Piti turvautua kaverin puhelinapuun, jotta perille löysi.

Vaikka Maisaaren nettisivuilla lukee aivan selkeästi yhteysaluksen lähtöpaikkana Haapala, eli vielä automatkan aikana sitkeässä huhu, jonka mukaan laiva lähtisi Rymättylän Röölästa. Jopa Googlen kuvahaku näytti pelkästään Röölää, vaikka Haapalaa hakusanaksi kirjoitin. Kyllä Maisaareen pitäisi helpommin löytää ja päästä.

Seurueemme oli Islan ainoat matkustajat. Kannelta kelpasi katsella komeita saaristomaisemia aurinkoisena kesäpäivänä. Vanha merikotkakin lenteli aivan aluksen lähistöllä ilmeisesti murkinaa etsien.

Perillä Maisaaressa odotti reipas ja mukavan oloinen Patrik -isäntä, jonka hoidossa saari on nyt ensimmäistä kesää. Päärakennuksessa on melko kattava putiikki, josta saa esimerkiksi elintarvikkeita ja juotavaa. Hinnatkaan eivät olleet ollenkaan niin korkeita kuin ennakkoon kuvittelin.

Nuotta -niminen mökkimme oli aikalailla samantyyppinen kuin suurin osa Vepsän vastaavista. Parvea siinä ei onneksi ollut, vaan kaksi kerrossänkyä ja sohva. Rakennuksen sijoitus oli myös erittäin hyvä. Sopivan syrjässä, mutta kumminkin lähellä päärakennuksen palveluja. Puucee löytyi aivan mökin takaa. Sille tulikin oletettua enemmän käyttöä etenkin toisena päivänä.

Kiertelimme pitkin saarta parin isomman lenkin verran. Vielä jäi varmasti paljonkin nähtävää, mutta bongattua tuli muun muassa saaren toisessa päässä hylättynä kyyhöttävä Varvin tila.

Autiotaloon pääsi sisälle kun vaan ensin rynni rehevöityneen pihapiirin läpi punkkeja pelkäämättä. Pikaisella koluamisella huushollista löytyi muun muassa kommunistilehti vuodelta 1955, kossu- ja vodkapulloja sekä vieraskirja. Sen ensimmäinen merkintä oli vuodelta 1971 ja viimeinen vuodelta 1992.

Raahasin ehkä hiukan liikaakin roinaa mukanani saareen. Toisaalta juomapuoli loppui toisena iltana kesken, mutta ruokaa sai kantaa takaisinkin.

Saari-isännän valmistama suussasulavan maukas savulohikeitto nautittuna päärakennuksen pirttipöydän ääressä saa yhä veden kielelle. Hinta-laatusuhteeltaan balanssissa ollut ateria höystettynä tuhdeilla saaristolaisleivillä ei hevillä unohdu.

Illat kuluivat pääosin grillatessa. Makkaroiden ohella sai kamerakin kyytiä. Ensimmäisenä ehtoona ollut järjettömän hieno auringonlasku tallentui muistikortille.

Harmittelin parin vuorokauden Maisaaressa oloni aikana, ettei siellä ollut seurueemme lisäksi muita mökkiyöpyjiä. Ilmakaan ei olisi paljon parempi voinut olla, kaikki paikat aivan tiptop-kunnossa ja tilaa olisi ollut isommallekin joukolle temmeltää. Toki veneitä oli laitureissa paljonkin, mutta tiedä sitten millainen heidän tuottonsa yrittäjälle on.

On päivänselvää, ettei tämä jää viimeiseksi Maisaari -reissukseni. Ensi kesänä varmasti uudestaan.