Minilomalla Maisaaressa

Kesäloman ensimmäisellä viikolla ohjelmistossa oli kahden vuorokauden mökkeily Maisaaressa. Kuntaliitosten myötä Naantaliin kuuluvassa Rymättylässä sijaitseva Maisaari on viralliselta nimeltään Iso-Maisaari, mutta sitä kai harvemmin käytetään.

Maisaari on länsi-itä suunnassa pitkulainen, neljä kilometriä pitkä ja keskimäärin puoli kilometriä leveä saari, jonka pinta-ala on 190 hehtaaria.  

Netistä majoitusta tutkaillessani valitsin Nuotta-mökin, jossa olen yöpynyt usein aiemminkin. Se on sopivasti syrjässä, mutta kuitenkin lähellä kaikkea. 

Toimistosta avainta hakiessani vastassa oli aina yhtä hyväntuulinen yrittäjä Patrik Qvanström. Hän on luotsannut Maisaarta kesästä 2017 lähtien ja toivottavasti näin on jatkossakin.

Maisaari on yksi Turun kaupungin kolmesta ulkoilusaaresta, mutta kauhuskenaariona on huhuttu saarten myymistä. Linkissä yleisönosastokirjoitus Turun Sanomista viime lokakuulta https://www.ts.fi/a/6789657

Maisaari on veneilijöiden suosiossa. Saaren laitureissa olikin täyden näköisiä viikonlopun koittaessa ja monenlaista paattia purjeveneistä "kerrostaloihin", kuten grillipaikalla tavattu rouva erästä alusta luonnehti. 

Rymättylän Haapalan rannasta lähtevä yhteysalus on tilattava erikseen vähintään vuorokautta ennen, mikäli sillä mielii Maisaareen päästä. Silloin on mahdollisuus tulla autolla suoraan mökin pihaan, eikä tarvitse kantaa kädet vääränä kasseja ja pusseja. 

Yhteysaluksena pitkään toiminut MS Isla on tällä haavaa korjattava. Mennessä sen tilalla oli MS Kaita. Jos olisin sen tiennyt, ehkä kaara olisi jätetty Haapalan rantaan. Keularampilta oli hankala peruuttaa pois.

Paluumatka tapahtui varapaatin varapaatilla MS Kokkomaalla. Kansimiehen mukaan alus on ollut viimeiset neljä vuotta telakalla, mutta nyt jälleen tarvittaessa liikenteessä. 

Jahka MS Isla palaa reitille, ei kehnommankaan kuskin tarvinne peruutella, sillä laiva on läpiajettava. 

Vaikka Maisaaren luontopolut jäivät tällä kertaa pääosin käymättä, löytyy valokuvauksen harrastajalle saaresta rutkasti materiaalia. 

En ole sataprosenttisen varma, mutta luullakseni kuvan eläin on valkohäntäpeura. Pieniä hirvieläimiä näkyi varsinkin illan tullen nurmialueilla. Tämä kaveri toi pitkässä heinikossa seisoskellessan mieleen Afrikan savannien serkkunsa.

Olen aikaisemminkin todistanut Maisaaressa upeita auringonlaskuja. Hieman iltakymmenen jälkeen tarjolla oli tällainen näky. 

Päiväretki Maisaareen

Lauantaina 2. elokuuta suuntana oli Naantalin saaristossa Rymättylässä sijaitseva Maisaari, jonne Kuusisto Linen Tuula II-alus teki päiväristeilyn Aurajoesta käsin. Kerrankin oli mahdollisuus lähteä reissuun suoraan Turusta. 

Tuula II:n kippari osoittautui puheliaaksi mieheksi, joka ei tyytynyt pelkästään rooliinsa ruorissa, vaan selosti vähän sitä sun tätä. Miehen tarinoita ja murretta kuunnellessa tuli mieleen itse Mietaan Jussi. Se ei ollutkaan kaukaa haettua - kipparin sukujuuret kuulemma juontavat Kurikkaan. 

Matka Aurajoesta Maisaareen kesti kaksi tuntia. Airistolla vähän aaltoili, mutta sisäsaaristoon Rymättylän puolelle päästyämme meri oli täysin tyyni. 

Nelisen kilometriä pitkä ja puolisen kilometriä leveä Iso-Maisaari on yksi kolmesta Turun kaupungin ulkoilusaaresta. Minulle tutummasta Vepsästä se poikkeaa täysin ensinnäkin kokonsa puolesta. Saaren henkilökunta on asialleen omistautunutta ja paikkoja hoidetaan. Mökkien pihoilla eivät nokkoset ja koiranputket rehota. 

Maisaaressa on mökkejä ja majoitustilaa kymmenille ihmiselle. Käsittääkseni pääosa asiakkaista on kuitenkin veneilijöitä ja päiväkävijöitä. Peikkorannan vierasvenelaituri oli nytkin pullollaan erilaisia paatteja.

Vuodesta 2017 Maisaaren yrittäjänä toiminut Patrik Qvarnström oli vesibussia vastassa. Hän kertoi, että saaren palvelut ovat tällä haavaa auki elokuun loppuun asti, ellei jatkosta saada sovittua kaupungin kanssa. Toivottavasti saadaan, sillä tuskin kukaan muu kykenee Maisaarta paremmin hoitamaan. 

Tuula II:n kyytiläisillä oli saaressa kolme tuntia aikaa touhuta mitä mieleen juolahti. Osa kävi saunomassa, me suuntasimme välittömästi tilaamaan murkinaa. Maisaaren pizzoja on mainostettu saariston parhaiksi ja ainakin minun eteeni tuotu lätty olikin erinomainen. Thaimaalainen Chang-olutkin maistui taivaalliselta.

Puinen Tuula II-vesibussi tekee vielä yhden vastaavan matkan tämän viikon lauantaina. Kannattaa mennä ennen kello kymmentä Aurajoen rantaan osoitteeseen Läntinen Rantakatu 17, mikäli mielii kyytiin. Suosittelen lämpimästi. 

Miniloma Maisaaressa

Iso-Maisaari eli Maisaari on Naantalin eteläosassa Rymättylässä sijaitseva 190 hehtaarin kokoinen saari.  Se on länsi-itäsuunnassa pitkulainen, noin neljä kilometriä pitkä ja puolisen kilometriä leveä kallioinen ja metsäinen saari. 

Maisaari on Turun kaupungin ulkoilusaari, josta löytyy uimaranta, majoitustilaa, saunoja, venelaitureita, nuotiopaikkoja ja kioski-ravintola. 

Olen käynyt Maisaaressa kymmenisen kertaa. Viime viikolla, kesälomani kolmannella viikolla, näin pääsi jälleen tapahtumaan. Mukana oli kaksi vanhaa kaveriani, Junnu ja Laatta, joilla heilläkin on molemmilla Maisaari-taustaa. 

Rymättylän Haapalan rannasta lähtevä yhteysalus M/S Isla oli saanut väriä pintaansa sitten viime näkemän. Finnferriesin omistukseen siirtynyt laiva on nyt sinisen sijasta keltainen.  

Maisaaren yrittäjä Patrik Qvartsrtöm sattui samaan laivaan pakettiautonsa kanssa. Mantereella tarvikehankintamatkalla käynyt Qvartsrtöm on pätevä kaveri, joka on vaimonsa kanssa ohjastanut saarta vuodesta 2017.

Toivottavasti Patrik saa jatkaa saaripomona jatkossakin, vaikka Turun kaupunki yrittikin pari vuotta sitten saada sekä Maisaaren ja että Pähkinäisten puikkoihin erästä huonomaineista raumalaisliikemiestä. Hanke onneksi torpattiin adressilla, jonka minäkin välittömästi allekirjoitin. 

Maisaaressa majoituksenamme oli Nuotta-mökki. Se on hyväksi havaittu jo vuosia sitten. Olen ollut siinä useasti ennenkin. 

Nuotta on sopivasti hieman syrjässä muista rakennuksista. Siellä saa olla omassa rauhassa. Terassi on iso ja sisälläkin hyvin tilaa. 

Mökin takana on puucee, johon oli ilmestynyt merkillinen viritys pöntön päälle. En ole aiemmin moista nähnyt. Kertakäynti pömpelissä riitti. Tarpeen vaatiessa asioin vesivessassa päärakennuksen takana. 

Maisaaren päärakennuksen kioski-ravintolassa on myynnissä thaimaalaista Leo-olutta. Sitä tuli maisteltua pullotolkulla kymmenisen vuotta sitten Thaimaan Phuketissa. Tuli oikein nostalginen olo olutta siemaillessa.   

Maisa-saunassa kävimme molempina päivinä. Hölmöyttäni jahkailin varausten kanssa, joten pääsimme saunomaan tulopäivänä vasta kymmenen aikaan illalla. Seuraavana päivänä puolestaan jo iltapäivällä. Loppujen lopuksi kumpikaan kellonaika ei haitannut.

Jo menomatkalla kiinnitin huomiota M/S Islan kansipojan käytökseen, joka on kaukana ystävällisestä asiakaspalvelusta. Muuten mukavaan Maisaari-lomaan tulikin ikävä särö tämän sällin takia, joka sopisi paremmin majakanvartijaksi kuin ihmisten parissa työskentelemään.