Katariinanlaakso ja Pitkäsalmi pakkaspäivänä

Viime perjantaina, joka pahaenteisesti sattui olemaan perjantai 13. päivä, koukkasin töiden jälkeen Katariinanlaakson kautta. 

Kyseessä on 17 hehtaarin luonnonsuojelualue Turun ja Kaarinan rajalla. Se on suosittu ulkoilualue, jossa voi nähdä monenlaista metsäneläintä ja tuntea olevansa kaukana kaupungin hälinästä. 

Viime viikkojen paukkupakkaset ja ulkoilevien ihmisten määrä olivat vakuutus mennä Pitkäsalmen jäälle. En silti suosittele samaa kenellekään, jos vaikka käykin köpelösti. 

Pakkaslukemat näyttivät toistakymmentä astetta. Auringon porottaessa täydeltä taivaalta, tuli jäällä kävellessä jopa kuuma. 

Tallustellessani rannan tuntumassa, jäin suustani kiinni erään tutun kanssa, jonka olen aiemminkin tavannut samalla seudulla. Tuolloin bongailimme porukalla lehtopöllöä, joka asustelee korkealla puussa aivan luontopolun varrella. 

Näin kauniina talvipäivänä olisi varmasti ollut mahdollisuus tehdä jäällä oikein kunnon lenkki Kaarinan puolelle, mutta jätin lystin muille ja palasin Katariinanlaaksoon. 

Yleensä polun varrella on paljon oravia, mutta nyt ne oli kai syötetty täyteen tältä päivältä. Ainuttakaan ei näkynyt, vaikka kuinka etsin. Sen sijaan suuri metsähiiri oli osingolla oravien ruokintapaikan liepeillä. Luulin sitä aluksi kokonsa puolesta rotaksi.

Vaikka talvea on tullut välillä manailtua, on tällaisena aurinkoisena pakkaspäivänä luonnossa liikkuminen todella upeaa. 

Tammikuun alkua Katariinanlaaksossa

Yksi kuluvan vuoden ensimmäistä ulkoiluista kameran kera tapahtui Turun Katariinanlaaksossa. 

Katariinanlaakso on 17 hehtaarin laajuinen jalopuita kasvavista lehtosaarekkeista muodostunut luonnonsuojelualue Turun eteläisten lähiöiden tuntumassa lähellä Kaarinan rajaa. 

Viikkokaupalla kestänyt flunssa vaivasi yhä, mutta seinien alkaessa kaatua päälle, oli luonnon helmaan päästävä edes hetkeksi. Ääntä ei kurkusta tullut moneen päivään juuri pihaustakaan, mutta mitäpä sitä metsäpolulla turhia jaarittelemaan. 

Parin kaverin Katariinanlaakso-kuvia katsellessani huomasin lintujen ja oravien ohella ruuan perässä vipeltäviä siimahäntiä. 

Koska paikka kerrottiin varsin yksityiskohtaisesti, osasin mennä vaivatta hollille. Mukaan sattui kamera, joka ei siinä valossa suostunut kunnolla tarkentamaan kohteeseen. Eri vehkeellä hiiristä olisi todennäköisesti saanut enemmän fotoja. 

Aikomus olisi lähiaikoina käydä katsomassa onko ruokintapaikalla vielä vipinää. Mikäli metsähiiriä ei ole popsittu parempiin suihin, saattaa kamera laulaa hoosiannaa. 

Kurreja Katariinanlaaksossa

Käväisin aurinkoisena perjantai-iltana 26. syyskuuta Turun Katariinanlaakson luontopolulla. Ilma oli mitä mahtavin; ei tuullut nimeksikään, eikä ihme kyllä satanutkaan. Molempia sääilmiötä onkin riittänyt lähikuukausina aivan tarpeeksi. 

Katariinanlaaksossa pystyy liikkumaan laajemminkin, mutta keskityin kaverini Simon kanssa polun alkupäässä oleviin eläinten ruokintapaikkoihin. Ensin sorsat saivat murkinaa, jonka jälkeen vuorossa olivat oravat. 

Alkuun kurreja ei näkynyt ainuttakaan. Tovin polun varren penkillä istuessa alkoi metsiköstä kuulua rapinaa. Ensimmäinen orava saapui hyppimään lähellemme. Kyseinen kaveri oli yllättävän kesy, pähkinää mussuttaessaan välimatkamme oli ehkä parikymmentä senttiä. 

Oravien luulisi tätä syöntitahtia olevan melkoisen ylipainoisia. Ainakin osa niistä taisi olla kuluvan vuoden poikasia. Olen nähnyt samoilla paikoilla paljon kookkaampiakin pähkinän ahmijoita. 

Simon tarjoamat ruuat kiinnostivat oravien lisäksi ainakin pulua, mustarastasta, peipponaarasta ja käpytikkaa. 

Simo ikuisti Youtube-kanavalleen Simon Champs muun muassa seuraavanlaisen oravavideon https://www.youtube.com/shorts/6tQnVdBx82g

Katariinanlaaksossa 7. syyskuuta

Sunnuntaina kävin Turun Katariinanlaakson luonnonsuojelualueella vanhan kaverini Simon kanssa. Päivästä luvattiin puolipilvistä ja erään ennusteen mukaan iltapäivällä piti olla täyttä aurinkoakin. Loppujen lopuksi koko päivä oli melkein yhtä harmaa kuin lonkero. 

Alkuperäinen suunnitelmani oli lähteä Kurjenrahkan kansallispuistoon kuuden kilometrin mittaiselle Savojärven kierrokselle. Koska aamulla sateli kukkasumutemaisesti ja oli muutenkin sen näköistä, ettei keli tästä ainakaan heti kirkastu, siirtyi sekin luontoelämys tuonnemmaksi. 

Simo puolestaan käy Katariinanlaaksossa vähintään viikoittain, koska on alkanut tehdä luontoaiheisia videoita Youtubeen. Katariinanlaaksossa on paljon oravia, joita hän kuvaa sopivan paikan tullen. Tässä esimerkkivideossa oravanpoika mussuttaa pähkinöitä https://www.youtube.com/watch?v=Etp98y7GiRg

Nikon P1000-kamerani muistikortille puolestaan tallentui oravien lisäksi seuraavanlaisia tilanteita.  

Katariinanlaakson pöllöpiilo

Sain hiljattain vinkin, jonka mukaan Katariinanlaaksossa olisi lehtopöllö bongattavissa aivan polun varrella.  

Parkkipaikalla törmäsin kaverini veljeen, joka oli kierrellyt luontopolulla muuten vaan. Pöllöstä mies ei ollut kuullutkaan. Moisesta ihmeestä innostuneena hän lähti uusintakierrokselle vetiselle polulle. 

17 hehtaarin luonnonsuojelualue Katariinanlaakso on tunnettu oravistaan. Ihmiset kantavat niille paljon syötävää, jyviä ja pähkinöitä. Tiedä sitten paljonko tavallinen orava jaksaa päivittäin ruoskuttaa vai jemmaavatko ne eväitä luontoon. Tällä menolla luulisi seudulla liikkuvan todella paksuja yksilöitä. 

Polun varrella pöllön sijaintia etsiskeli pariskunta, jonka arvelin olevan isä ja tytär. Pohjois-Karjalan murretta puhuneet ihmiset olivat saaneet vihiä "kyläpöllöstä" Raision Haarlan ruokintapaikalla, josta he Katariinanlaaksoon suoraan saapuivat. 

Saamani pöllöohjeet olivat todella hyvät. Ilman niitä ei linnusta olisi näkynyt edes kulmakarvoja. Kolo, jossa pöllö oli, oli niin piilossa, ettei sitä olisi havainnut ilman ohjeistusta. Otus näkyy tuossa alemmassa kuvassa juuri sen verran kuin se kolostaan esille tuli.