Hakkenpään laavupolulla

Taivassalon Hakkenpäähän avattiin kesällä luontopolku, joka tottelee nimeä Laavupolku. Viiden ja puolen kilometrin pituinen reitti lähtee Hakkenpään rannasta.  

Hankkeen takana ovat talkoovoimin olleet Hakkenpään Kyläyhdistys ry ja Taivassalon Tupshaukat ry:n partiolaiset. 

Luin luontopolusta heti tuoreeltaan Vakka-Suomen Sanomista. Koska olen Taivassalon naapurikunnasta Kustavista kotoisin, tulee lehteä tiirailtua aina kun sen käsiini saan. Seutukunnan uutiset kiinnostavat ja usein lehdestä bongaa tuttujakin. 

Kävin Hakkenpäässä viimeksi kesällä 2017. Tuolloin olin kuskina reissulla, jossa mentiin Turusta Taivassalon kautta Uuteenkaupunkiin. 

Hakkenpään paikallisessa pubissa, Sahan Saluunassa, tuli silloin käytyä vuosikymmenien tauon jälkeen. Muistelen toisinaan vieläkin iltaa 90-luvun alusta, jolloin Salunassa samassa pöydässä istui mies, joka esitteli itsensä "Eteläisen Taivassalon kovimmaksi kitaristiksi". 

Tiedä sitten onko tämä kuusikielisen taitaja soittamiseltaan ehtinyt jo testata uuden luontopolun, mutta minä kiersin sen viime sunnuntaina Harri Nato Leinon ja Virpi Been kanssa. 

Aikoinaan merkittävänä kalastuskylänä tunnetun Hakkenpään rannan isolle parkkipaikalle mahtui vaivatta jättämään auton aamukymmenen jälkeen. Hyvin merkitty laavupolku lähtee aivan parkkipaikan vierestä. 

Käyntipäivänämme polku oli erittäin vetinen. Perjantai-iltana raivonnut rankkasade kostutti maan totaalisesti. Kallio-osuuksilla märät sammaleet olivat petollisen liukkaita ja piti edetä kieli keskellä suuta. 

Reitti kulkee suunnilleen puoliksi metsässä ja puoliksi ja metsäautoteillä. Tällainen ratkaisu on mielestäni välillä oikein hyvä, ainakin jollei kaipaa kivikkoa ja juurakoita väisteltäväksi. 

Laakeat ja paljaat kalliot matkan varrella, ns. kalakalliot, olivat aikoinaan silakkasaaliiden kuivatuspaikkoja. Toimenpiteen vuoksi kallioilla ei edelleenkään kasva sammalta tai jäkälää. 

Laavupolun keskivaiheilta löytyy sitten se laavu ja grillauspaikka. Uudenkarhean rakennelman vieraskirjaan oli jo tullut reilusti nimiä, viimeksi lauantai-iltana Taivassalon VPK:n nuoriso-osasto oli käynyt grillaamassa makkaraa. 

VPK:n porukka lienee kurvannut paikalle autoilla. Se selittäisi möyrityn tienpätkän, jossa kävely oli hieman vaivalloista mutaisia lätäköitä väistellessä. 

Laavun kivistä ladottu tulisija on valtava, varmaan kaksi metriä leveä. Eipä luulisi laavuyöpyjille tulevan kylmä jos sen lataa edes osittain täyteen puita. 

Puuhuolto oli hyvin hoidettu. Todennäköisesti se on sitä jatkossakin, koska paikalle tulee autotie, eikä luulisi olevan vaikeaa tuoda täydennystä.

Klasun laavuksi nimetylle laavulle alkoi pian kerääntyä useampikin kuppikunta grillailemaan. Eräs pariskunta jäi kauemmas kalliolle syömään eväitään, jonka jälkeen parempi puolisko kiirehti ilmoittamaan, ettei enää makkaroita tarvitsekaan grillata kun kupu on jo täynnä.

Vaihtelevan maaston komein pätkä oli pitkospuinen suo-osuus. Sen vastapainona löytyi epävirallinen kaatopaikka, jollaisia on ennen vanhaan käytetty maaseudulla siellä täällä. 

Paluumatkalla loppusuoran jo häämöttäessä ihmettelimme tovin kun reittivaihtoehtoja olikin kaksi. Valitsimme ylös metsään menevän suunnan, emmekä samaa pellon laidassa hakkeella täytettyä polkua josta tulimme.

Metsässä vastaan tuli mies, joka esitteli itsensä polun suunnittelijaksi. Hän kertoi, että reittiä oli jouduttu hieman muuttamaan, koska eräs kesämökkiläinen oli valittanut pikkutiellä kulkevista ihmisistä. Lenkki sivuaa hetken mökkitonttia. 

Ikävää, että heti alkumetreillä komea luontopolku törmää vaikeuksiin. Siitä huolimatta ei voi muuta kuin suositella kaikille luonnon ystäville Hakkenpään reissua.