Kuuvannokka 16. huhtikuuta

Keskiviikkona 16. huhtikuuta käväisin Turun Ruissalon Kuuvannokalla kaverini Makken kanssa. 

Alkuperäinen tarkoitus oli kuvata käärmeitä kevätpuuhissaan, mutta ainuttakaan matelijaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Ei edes Kuuvan kuululla käärmeiden talvipesällä, jossa poikkesimme mennen tullen. 

Ruissalon keikkaa ei kuitenkaan voi kutsua millään muotoa hukkareissuksi. Lämpimänä päivänä kevätluonto näytti parhaat puolensa. Tyyni meri, sinivuokkojen erilaiset värivariaatiot ja haahkojen kosiomenot tiesivät kameralle käyttöä. 

Aurinkoinen ja lämmin keskiviikko houkutteli ihmisiä Ruissaloon. Alla olevaa kuvaa katsellessa saattaisi luulla jonkun muhineen metsän siimeksessä tovin pidempäänkin. Eräs rouva kommentoi fotoa "pelottavaksi". 

Kuuvan kalliolla rampatessa tuli jopa hiki. Pääsiäisenä olisi suonut olevan vastavia lukemia, mutta loppuviikkoon luvatut helteet osoittautuivat pelkiksi meteorologien höpinöiksi. 

Ruissalon kauneutta 12. tammikuuta

Viime sunnuntaina oli jälleen aika käväistä Ruissalon saarella Turussa. Pakkasen ei voi sanoa paukkuneen, mutta mittari oli siinä miinus kahdeksan kieppeillä. Kuvista sitä saattaa olla vaikea uskoa, koska sinertävä meri ja kirkas auringonpaiste eivät oikein anna uskottavaa kuvaa lämpötilasta. 

Ensin kävin Kuuvannokalla, jonne on opastaulun mukaan parkkipaikalta 900 metrin kävely. Perillä odotti erikoinen näky, koska harvemmin talvella törmää melojiin. 

Toinen kaveri huomasi minut ylhäällä kalliolla ja avasi sanaisen arkkunsa. Ei ole kuulemma kovin tavanomaista meloa tammikuussa, mutta sään niin salliessa homma kyllä onnistuu. Ja hyvin näytti sujuvan. 

Jäin suustani kiinni pariskunnan kanssa, joka mökkeilee Velkuan Palvan saaressa. He lähtivät sunnuntaikävelylle Kuuvannokalle tuttavan suosituksesta ja kovasti tuntuivat pitävän näkemästään. 

Saaronniemen parkkipaikka oli niin täynnä autoja, etten muista kertaakaan aiemmin talviaikaan moista ruuhkaa todistaneeni. Liikkeellä oli talviuimareita, grillaajia, pyöräilijöitä, koiranulkoiluttajia ja vaikka mitä. Tästä ei talvipäivä enää paljon parane.

Sunnuntaikävelyllä Kuuvannokalla

Sunnuntaina 8. syyskuuta ulkoilupaikaksi valikoitui Turun Ruissalon Kuuva. Se on hyvä vaihtoehto saaren kärjen Saaronniemelle, eikä lainkaan yhtä ruuhkainen. 

Kuuvan parkkipaikka oli kauniina syyskesän sunnuntaina aivan piukassa autoja. Omani sain hetken mietinnän jälkeen bussipysäkille. Tähän aikaan vuodesta Kuuvaan ei linja-autovuoroja kulje. 

Parkkipaikalta on Kuuvannokan kallioille viitoituksen mukaan matkaa 900 metriä. Sinne kuljetaan lähes päätyyn asti tietä pitkin, jonne saa ajaa vain tonteille menijät. 

Jokin minulle tuntematon lintu äänteli puiden latvustossa siihen malliin, että piti oikein pysähtyä etsimään sitä. Katseeni kuitenkaan otusta tavoittanut, eikä lähellä kävellyt vanhempi rouva kai osannut puhua, koska hän ei vastannut mitään lintuaiheiseen kysymykseeni. 

Kuuvannokan kallioilla oli ennätysmäärä ihmisiä. Tai ainakaan minä en ole ennen nähnyt siellä niin paljon sakkia. Eräs lady jopa otti yläosattomissa aurinkoa. Pikaisella vilkaisulla voisin kuvitella, että jonkinlainen fanikunta lähistölle varmasti kerääntyi.

Veneilykausi eli vielä kukoistustaan. Airiston hienoisessa merisumussa lipui useita purjeveneitä ohittaen muun muassa Rajakarin, jonka lähistöltä lakimies Ilpo Härmäläisen ruumis nostettiin helmikuussa 2022.  

Päivä oli harvinaisen hieno. Vaikka hellepäiviä onkin kuluvana kesänä ollut ennätysmäärä, saivat elokuun tuulet ja sateet sen tuntumaan entistäkin miellyttävämmältä. 

Kuuvannokan elokuuta

Alkuviikolla suuntasin Turun Ruissaloon ja siellä tarkemmin Kuuvaan. Ehkä vähän turhan usein tulee mentyä saaren kärkeen Saaronniemeen, jossa toki on laajemmat maastot kuin Kuuvassa, mutta vaihtelun vuoksi välillä täälläkin.

Koska päivä oli helteinen ja varsin kesäinen kaikin puolin muutenkin, oli sakkia liikkeellä paljon. Kallioilla loikoili useita pariskuntia, joiden varoin joutumasta kuviini. Toki yleisellä paikalla saa kuvata, mutta jos joukossa sattuu olemaan esimerkiksi salarakkaita, niin saattaa käry käydä mikäli joku bongaa heidät tätä kautta. Toisaalta sen ei pitäisi olla minun ongelmani. 

Nyt loppukesällä perhosia on liikkeellä valtavasti. Tämänkertainen erikoisuus kuitenkin oli polulta näkemäni, muutaman metrin päässä ruokaillut metsäkauris. Se ei ollut moksiskaan minusta ja lähellä kävelleestä naisesta, vaan jatkoi lehtien popsimista kaikessa rauhassa. Oikein suloinen punkkien levittäjä. 

Merelle katsellessani en voinut taas välttyä ajatukselta, että miksei Turun kaupunki mainosta paremmin Kuuvannokan edessä siintävää Vepsän ulkoilusaarta? Todennäköisesti se on monille kalliolla loikoilleille ihmisille täysin vieras kesänviettopaikka. Toki myös hankalammin saavutettavissa kuin vaikka Kuuva, mutta pelkkä merimatka saareen on jo elämys sinänsä. 

Täytyy muistaa taas kritisoida Vepsän kallistuneita hintoja, jotka ovat tehokkaasti karkottaneet monia vakiokävijöitä. Turun kaupunki on hiljalleen luovuttanut saaren vesibussikuljetuksen, ravintolapalvelut, sauna- ja mökkivuokrauksen samalle yksityiselle liikkeenharjoittajalle, joka säälimättä kiristää hintoja viis välittäen siitä, että alun perin Vepsä on tarkoitettu vähävaraisille ja mökittömille kaupunkilaisille. 

Pääsiäisluontoa Kuuvassa

Toisena pääsiäispäivänä lähdin ajelulle Turun Ruissalon Kuuvaan. Maanantainen keli ei olisi enää paljon parempi voinut olla. 

Kuten arvata saattoi, oli aurinkoisena päivänä ihmisiä paljon liikkeellä. Korona-aikana Ruissalo on muutenkin muodostunut valtavan suosituksi ulkoilukohteeksi. 

Kuuvannokan kallioilla loikoili useita ihmisryppäitä. Seurasin Finnlinesin laivan etenemistä ja haikalilin ulapan toisella puolella näkyvälle Vepsän ulkoilusaarelle. Onneksi sinne pääsee taas toukokuun lopusta alkaen Aurajoesta vesibussilla.

Monenlaista luonnonihmettä tuli tallennettua kameralla. Tähtäimeen päätyi muun muassa kyy- ja rantakäärmeitä, haahkoja, selkälokki, kyhmyjoutsenia ja kanadanhanhi. 

Näin jälkiviisaana olisi pitänyt jättää Ruissalo väliin. Sattui nimittäin niin, että rannasta polulle noustessani lähti kivenmurikka allani liikkeelle, jonka jälkeen ohjelmistossa oli ilmalento pöpelikköön ja tuloksena murtunut sormi. Tätä kirjoittaessani näyttää onneksi siltä, että siitä saisi vielä toimivan.