Kasvitieteellinen 27. heinäkuuta

Viime maanantaina oli jälleen aika käydä Turun Ruissalossa yhdistetyllä kävelylenkillä ja valokuvausreissulla. Kohteena oli Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha, jonka lummelammikot ovat viime vuosina olleet kiinnostavia luontokuvaajalle. 

Ylipuutarhuri Arno Kasvin aikoinaan kaivattamiin lammikoihin ilmestyi jokunen vuosi takaperin äänekkäästi kurnuttavia vihreitä ruokasammakoita. Rantakäärmeet tulivat ilmeisesti sammakoiden perässä, sillä niitäkään ei ennen ollut tässä määrin. Nyt matelijoihin törmää käytännössä joka käyntikerralla. 

Tällä kertaa en nähnyt tosin kuin yhden rantakäärmeen, mutta se oli sitäkin kiinnostavampi. Otus ilmeisesti aisti meikäläisen läsnäolon ja alkoi kurkkimaan ympärilleen kuin isompi serkkunsa kobra konsanaan. Harvemmin näkee moista!

Rantakäärme lienee myös lähiaikoina aterioinut, sillä keskivartalossa on vähän sen näköinen paisuma. Siellä saattaa olla lammesta saalistettu vihersammakko sulamassa. Kunpa vielä joku kerta saisin sellaisen kuvan, jossa käärme nielee sammakkoa. 

Kasvitieteellisessä 26. syyskuuta

Viime viikon torstaina pyörähdin jälleen Turun Ruissalossa sijaitsevassa Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. 

Tämä saattoi hyvin olla kuluvan vuoden viimeisiä kertoja noilla nurkilla. Syksy painaa päälle, eikä usein kuvaamiani sammakoita ja käärmeitä taida enää näkyä. 

Nähtäväksi jää millainen ruska mahtaa tänä syksynä tulla. Turun seudulla se on tilastojen mukaan parhaimmillaan lokakuun kahdestoista päivä. Ainakaan vielä ei ole juuri mitään ruskan merkkejä havaittavissa. 

Kasvitieteellisen puutarhan entinen ylipuutarhuri Arno Kasvi tepasteli hänkin alueella. Tervehdin vaistomaisesti tuttua hahmoa kuten aikoinaan Timo T.A. Mikkostakin, vaikka en häntäkään tuntenut. Kasvi jutteli niitä näitä, kertoen muun muassa, että kyseinen lampi oli aikoinaan hänen uimapaikkansa. Nyt tuskin ketään saisi vapaaehtoisesti lätäkköön kahlaamaan. 

Lummelammikon reunalla oli kaksi miestä vahtaamassa sudenkorentoja. Toisella oli kuulemma viiden tonnin kameravehkeet. Hän kehua retosteli, että tällä pelillä saa neljäkymmentä kuvaa sekunnissa. Onnea vaan ja hyviä otoksia, ei kai siinä muuta. 

Kesällä iloisesti piipittäneet ja lumpeenlehtien päällä hyppineet liejukanan poikaset olivat kasvaneet niin paljon, että pian onkin jo muuttomatkan aika käsillä. 

Lammikkeja Haunisten altaalla

Ilta-Sanomissa oli kesällä iso artikkeli, jossa julkkispuutarhuri Arno Kasvi hämmästeli Raision Haunisten altaan valtaisaa lammikkikasvustoa. 

Haunisten allas on Raision Mahittulan kaupunginosassa sijaitseva tekojärvi, joka on rakennettu vuonna 1973. Sen pinta-ala on 38 hehtaaria ja sitä käytettiin raakavesivarastona vuoteen 2012 saakka. 

Lammikki puolestaan on haitallinen vieraslaji, jonka joku on tuonut Raisioon. Ensimmäisen kerran sitä tavattiin Suomessa luonnonvaraisena läheisellä Littoistenjärvellä vuonna 2012. 

Happikatoa ja veden laadun huononemista aiheuttava kasvi kasvaa alkuperäisenä Keski-Euroopassa ja Aasiassa. Haunisten altaalla sitä havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2013. 

Ilta-Sanomien ja Arno Kasvin hehkutusten innoittamana kävin Haunisissa elokuun puolivälin tienoilla. Ajattelin, että nyt varmaan koko järvi on täynnä lammikkia kun noin tarmolla kirjoitetaan. En kuitenkaan huomannut pahemmin eroa sitten viime käyntini. Onhan kasvia valtavasti siellä täällä, mutta lehtijutusta sai vähän harhaanjohtavan käsityksen.  

Altaan ympäri kiertää noin 3,5 kilometrin lenkki, jota voi luontopoluksikin kutsua. Osin se menee reunapengerten päällä, mutta yli puolet matkasta kuljetaan metsässä rannan tuntumassa. 

Kellotin reippailuni, joka kuvaustaukoineen kesti minuutilleen tunnin. Matkalla oli kovin hiljaista - vain yksi parisuhdeongelmiaan kovaan ääneen höpötellyt naiskaksikko sekä vastapäivään reittiä kiertänyt keltasadetakkinen hahmo. 

Palatessani parkkipaikalle, asteli viereisestä matkailuautosa ulos kaksi bikinineitokaista. Vilkaisu rekisterikilpeen selvensi asiaa - ilmeisesti ulkomaan elävät luulivat saapuneensa uimarannalle. Kahlaaminen puunjuurien täyttämässä tekojärvessä ei luulisi herkkua olleen. 

Syyskuun väriloistoa Ruissalossa

Keskiviikkona 25. syyskuuta päätin työpäivän jälkeen ajella Ruissaloon. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja ilma oli muutenkin mukavan syksyinen.

Tarkoituksenani oli käydä katsomassa millaisessa kunnossa Ruissalontien varrella oleva auringonkukkapelto mahtaa tällä hetkellä olla. Suositun kahvila Honkapirtin vastapäätä olevan peltotilkun auringonkukat on Turun kaupungin toimesta istutettu ulkoilijoiden iloksi.

Pelto oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Muutama auringonkukka sinnitteli silti yhä. Saapuessani paikalle, oli eräs vanhempi nainen oli juuri poiminut reilun kimpullisen kukkia ja kömpi hymy korvissa autoonsa. Jokusen kukan sentään vielä bongasin. Veikkaan, että viikonloppuun mennessä pelto on tämän syksyn osalta muisto vain. Seuraavaksi vasta ensi vuonna siellä näkyy jotain keltaista.

Kyseisen pellon auringonkukat lienevät eri lajiketta kuin Turun Pursiseuran viereisellä läntillä vielä viitisen vuotta sitten viljellyt kasvit. Siellä ne kasvoivat suuremmiksi.

Kävin 2007 ja 2008 samaisella pellolla kuvaamassa parin tutun kanssa.

Poikkesin myös Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Lehtipuissa oli syksyn värejä jos jonkinmoisia.

Tietääkseni jo ainakin osa-aikaeläkkeellä oleva ylipuutarhuri Arno Kasvi oli työntouhussa ruusupuskissa. Pää vaan näkyi pöpelikön takaa ja tuttu ääni tervehti. Puutarhahommia isolla tontilla riittäneekin ennen talven tuloa.