Silta, joka ei johda mihinkään

Myllyojan silta on teräsrakenteinen, vuonna 1980 rakennettu silta, joka ylittää Maarian altaan Turussa. Silta on tarkoitettu lähinnä ulkoilijoille ja tarjoaa yhteyden Maarian altaan länsipuolelta Paimalantieltä altaan itäpuoliselle metsäalueelle.

Myllyojan siltaa on kutsuttu ”sillaksi, joka ei johda mihinkään”. Siitä kohuttiinkin aikoinaan, koska mikään tie ei johtanut sinne ja se päättyi vastarannalla kallionnyppylään. Kun Maarian allasta alettiin rakentaa kaupungin raakavesivarastoksi 1970-luvun lopulla, määräsi vesioikeus, että vastarannalle on oltava pääsy ja silta on tehtävä.

Olin aikoja sitten kuullut huhuja merkillisestä sillasta, jota kutsutaan myös nimellä Paimalan silta. Nimi tulee kaupunginosan mukaan. Koska Paimala ei ole tuttu valtaosalle turkulaisistakaan, piti minunkin kysyä neuvoa miten sinne ajetaan. "Käännyt ennen ravirataa vasemmalle kohdasta, jossa lukee Maaria 6", kuuluivat ohjeet.

Helmikuisena lauantaina autoon istahtivat myös Lundbergin Tony ja Takaraution Artsi. Kummallekaan heistä silta ei ollut tuttu. Parkkipaikka löytyi vanhan koulun pallokentän laidalta, josta oli ehkä sata metriä kohteeseen.

Myllyojan silta ei ole esteettisesti komea, eikä sen käyttöprosenttikaa taida olla kovin suuri. Alueen asukkaat ovat varmasti tottuneet siihen jo vuosikymmeniä sitten, mutta tällaiselle untuvikolle silta tuntuu rumalta ja turhanpäiväiseltä.

Julkaistuani yhden siltakuvan Facebookissa, sai se yllättävän paljon kommetteja. Paikka oli monien tiedossa. Tarinaa tuli puolesta ja vastaan. Kuulemma vastarannalla on hyviä ulkoilureittejä paljon, mutta pääosin siltaa pidettiin aivan floppina.