Wigwam -luento Raision kirjastossa

Maanantaina 2. maaliskuuta järjestettiin Raision kaupunginkirjastossa Wigwam -aiheinen luento ja pienimuotoiset levymessut.

Vinyyli-iltamat -nimelläkin kulkeva tapahtuma oli kolmas laatuaan; aikaisemmin on käsittelyssä ollut ainakin levynkeräily. Minulta moinen on mennyt täysin ohi, mutta tämän tilaisuuden bongasin vajaata viikkoa ennen Turun Sanomista.

Raision kaupunginkirjasto oli allekirjoittaneelle uusi tuttavuus. Viitisentoista vuotta vanha rakennus on sisältä avara ja arkkitehtuurisesti varsin onnistunut.

Kirjaston musiikkiosastoa ovat monet tuttavani kehuneet. Sieltä kuulemma löytyy helpommin ja parempia levyjä kuin Turun pääkirjastosta.

Osastolla työskentelee J.A. Kaunisto -niminen kaveri, jonka taustalta löytyy harrastuspohjaista musiikkitoimittajan hommaa. Varmasti erittäin pätevä kaveri päätyössään ja tietänee hyvin millaista hyllyntäytettä kannattaa hankkia.

Luento, jota pitämään oli kutsuttu Wigwam -kirjan kirjoittaja Mikko Meriläinen, alkoi kello 18. Kirjaston yläkerrassa sijaitsevan musiikkiosaston vieressä oleva huone sai toimia tilaisuuden pitopaikkana. Meriläinen ei nimestään huolimatta ole Soundin päätoimittaja, johon hänet usein sekoitetaan.

Meriläisen mukaan Wigwam on kaikkien aikojen tärkeimpiä suomalaisia rockyhtyeitä. Bändi pääsi ensimmäisenä täkäläisenä yrittäjänä kolkuttelemaan kansainvälisen menestyksen portteja – neljännesvuosisata ennen HIM:iä, Nightwishiä tai Bomfunk MC’siä. Vaikka läpimurto maailman hittilistoille jäi saavuttamatta, omaleimainen musiikki on taannut Wigwamille kestävän kulttisuosion niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Oma suhteeni Wigwamiin ei ole järin syvä. Olen tiennyt orkesterin varmaan  70-luvulta lähtien ja arvostan sitä kovasti, vaikka musiikkillisesti se ei erityisen lähellä sydäntäni olekaan. Tosin 1975 ilmestynyttä Nuclear Nightclubia kuuntelen sujuvasti. Bändin muu tuotanto onkin sitten jäänyt kohdallani kovin suppeaksi. Tarkempi tutustuminen olisi poikaa. 

Meriläisen luento kesti noin tunnin ja oli varsin mielenkiintoinen. Itä-Suomesta kotoisin olevan kaverin leppoisaa jutustelua oli mukava kuunnella. Harvemmin kai Raision kirjastossakaan kuulee muuta kuin täkäläistä murresönkötystä Matti ja Teppo -tyyliin.

Kirjailija kertoi suhteestaan Wigwamiin ja kävi pääpiirteittäin läpi yhtyeen historian. Paino oli kumminkin hänen 2006 ilmestyneessä kirjassaan, jonka tekoprosessi vei viitisen vuotta. Sitä ennen mies oli perustanut Wigwam -fanisivut nettiin. Nuclear Netclub toimii yhä.

Meriläisen kirja on suomalaisen rockin keskeisiin yhtyeisiin kuuluneen Wigwamin perusteellinen historiikki, jossa on mukana myös Wigwamin keskeisten soittajien soolouran erittely. Kirjaa varten on haastateltu kaikkia yhtyeessä soittaneita. Liitteenä on perusteelliset diskografiat yhtyeeltä ja soittajilta.

Tilaisuus oli yleisömenestys. Veikkaisin, että sellaiset satakunta ihmistä oli paikalla. Pääasiassa kirjaston tuoleja kuluttivat 55-65-vuotiaat äijät, joille Wigwam on varmasti ollut kova sana 70-luvulla, ja on yhä. Olipa paikalla muutama nuorimieskin, joiden ulkonäkö viittasi suoraan Lapinjärven siviilipalveluskeskukseen ja vuoden 1972 Ruisrockiin.

Huomasin tilaisuudessa olevan mukana vain yhden naisen, ellei välillä ovenlävestä kuikuillutta kirjastotätiä oteta laskuihin mukaan. Tästä voisi kai päätellä, ettei Wigwam ole mikään varsinainen poikabändi Skid Rowin tai Bogart Co:n tapaan.