Elokuinen Haunisten allas

Viikko sitten perjantaina juolahti mieleen, että ajelenpa aamuvuoron jälkeen Raision Haunisiin. Ilmakin oli kuin morsian. Tarkoituksenani oli testata kestääkö kuukausia oireillut jalkani jo vähän pidempää maastokävelyä. 

Haunisten allas on vuonna 1973 rakennettu tekojärvi Raision Mahittulan kaupunginosassa. Sen pinta-ala on 38 hehtaaria ja sitä käytettiin raakavesivarastona vuoteen 2012 saakka. Nykyään seutu on suosittua ulkoilualuetta. 

Ehkä jonkinmoisen kimmokkeen Haunisten keikalle antoi edellisenä päivänä sosiaalisesta mediasta lukemani päivitys, jossa kyseltiin grillauspaikkoja Turun lähistöltä. Vastasin siihen, että Haunisten altaalla on kaksikin tulipaikkaa, joista toinen on helposti saavutettavissa vaikka pyörätuolilla.

Matkan varrella ei sen kummempaa kuvattavaa ollut, mitä nyt laulujoutsenperhe ja lammikkikasvustoa runsaasti rannoilla. Keltaisena kukkiva haitallinen vieraslaji on jonkun ajattelemattoman aikaansaannos, todennäköisesti akvaariosta lähtöisin. Täytyy olla melkoinen tampio kun edes tulee mieleen kipata luonnonvesiin sinne kuulumattomia lajeja. 

Vierasta murretta puhunut eläkeläisrouva kuvasi lintuja puolivälissä reittiä. Sony-kamerallaan zoomaillut nainen kertoi, että rantapöheikössä oli vielä hetkeä aiemmin nokikanoja. Itse en nähnyt vilaustakaan niistä, mutta toivottelin hänelle oikein hyvää päivänjatkoa. 

Koipeni ei onneksi kipuillut talsiessani metsäisessä ja kivikkoisessa maastossa. Kolmen ja puolen kilometrin kierrokseen meni lähes minuutilleen tunti muutaman pikku kuvaustauon kanssa. Täytyykin käydä syksyllä uudestaan. 

Haunisten altaalla

Kuluvalla viikolla on vaihteeksi ollut siedettäviä kelejä, eikä ulkoilu ole ollut suuren kynnyksen takana. Noin muuten tänä keväänä on saanutkin hytistä alhaisten lämpötilojen kourissa ja ainakin Lounais-Suomessa on tuullut siihen malliin, että hyvä kun on eteenpäin päässyt.  

Haunisten altaan kierros Raisiossa on 3,5 kilometrin mittainen lenkki mukavassa maastossa. Vuonna 1973 rakennetun tekojärven pinta-ala on 38 hehtaaria ja polku kulkee pääosin aivan rantaviivan tuntumassa. 

Olen aina aiemmin kiertänyt altaan myötäpäivää, mutta nyt tein poikkeuksen. Tuntui melkein kuin olisi ollut uudella reitillä. 

Alkumatkasta ohitin koululaisryhmän, joka puuhasteli rannassa. Muuten ei näkynyt kuin yksinäinen kalastaja ja koiranulkoiluttaja. 

Patovallien päällä ja tasaisella maalla kuljetaan reitista noin neljäsosa, loput kivikkoisessa mäntymetsässä. Vaikka korkeuseroja ei ole juuri ollenkaan, en suosittele lenkkiä huonojalkaisille. Toki klenkkakoipikin päässee ainakin toiselle tulipaikalle, jonne on parkkipaikalta matkaa noin 400 metriä tasaista tietä.  

Suomen kansallislintuun laulujoutseneen harvemmin törmää verrattuna punanokkaisiin kyhmyjoutseniin. Huomasin lintupariskunnan rakentaman pesän järvessä ja hautovan linnun. Poikasten pitäisi kuoriutua lähiaikoina.  

Lammikkeja Haunisten altaalla

Ilta-Sanomissa oli kesällä iso artikkeli, jossa julkkispuutarhuri Arno Kasvi hämmästeli Raision Haunisten altaan valtaisaa lammikkikasvustoa. 

Haunisten allas on Raision Mahittulan kaupunginosassa sijaitseva tekojärvi, joka on rakennettu vuonna 1973. Sen pinta-ala on 38 hehtaaria ja sitä käytettiin raakavesivarastona vuoteen 2012 saakka. 

Lammikki puolestaan on haitallinen vieraslaji, jonka joku on tuonut Raisioon. Ensimmäisen kerran sitä tavattiin Suomessa luonnonvaraisena läheisellä Littoistenjärvellä vuonna 2012. 

Happikatoa ja veden laadun huononemista aiheuttava kasvi kasvaa alkuperäisenä Keski-Euroopassa ja Aasiassa. Haunisten altaalla sitä havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2013. 

Ilta-Sanomien ja Arno Kasvin hehkutusten innoittamana kävin Haunisissa elokuun puolivälin tienoilla. Ajattelin, että nyt varmaan koko järvi on täynnä lammikkia kun noin tarmolla kirjoitetaan. En kuitenkaan huomannut pahemmin eroa sitten viime käyntini. Onhan kasvia valtavasti siellä täällä, mutta lehtijutusta sai vähän harhaanjohtavan käsityksen.  

Altaan ympäri kiertää noin 3,5 kilometrin lenkki, jota voi luontopoluksikin kutsua. Osin se menee reunapengerten päällä, mutta yli puolet matkasta kuljetaan metsässä rannan tuntumassa. 

Kellotin reippailuni, joka kuvaustaukoineen kesti minuutilleen tunnin. Matkalla oli kovin hiljaista - vain yksi parisuhdeongelmiaan kovaan ääneen höpötellyt naiskaksikko sekä vastapäivään reittiä kiertänyt keltasadetakkinen hahmo. 

Palatessani parkkipaikalle, asteli viereisestä matkailuautosa ulos kaksi bikinineitokaista. Vilkaisu rekisterikilpeen selvensi asiaa - ilmeisesti ulkomaan elävät luulivat saapuneensa uimarannalle. Kahlaaminen puunjuurien täyttämässä tekojärvessä ei luulisi herkkua olleen. 

Haunisten altaalla 26. elokuuta

Haunisten allas on tekojärvi Raision Haunisissa. Urbaanista miljööstä autoliikkeiden ja teollisuushallien takaa paljastuu rauhallinen ulkoilualue, joka on nyt korona-aikana saanut paljon uusia kävijöitä. 

Mediassa on ahkerasti puhuttu kotimaan matkailun ja luontoelämysten puolesta. Omasta tuttavapiiristänikin moni ennen suunnilleen luontoa kavahtava on ruvennut ramppaamaan metsäpoluilla. 

Keskiviikkona 26. elokuuta Haunisten altaalla ei kumminkaan näkynyt kuin muutama kanssalenkkeilijä, vaikka parkkipaikalla autoja riittikin. 

Ilma oli kuin morsian, suoraan vanhasta suomifilmistä napattu. Komeat pilvet reunustivat järven rantoja. 

Haunisten altaan kiertävä noin kolmen kilometrin reitti taittui suunnilleen tunnissa. Parkkipaikalle päästyäni alkoi sade ihan metrilleen auton kohdalla. Merkillinen homma.

Silmiinpistävää reitillä on haitallisen vieraslajin lammikin (Nymphoides peltata) leviäminen järvessä. Päällisin puolin kauniilta näyttävät keltakukkaiset kasvit eivät tänne kuulu. 

Haunisten altaan historiaa en tässä sen enempää kelaa, mutta sitä löytyy linkistä, joka blogini kävijälaskurin mukaan on ollut yksi luetuimmista jutuistani viimeisen puolen vuoden aikana. http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/04/kierros-haunisten-altaan-ympari.html 

Harmaassa kelissä Haunisten altaalla

Kulunut syksy oli henkisestä todella rasittava. Mieltä raastoi työnantajan moraaliton ja katala temppu, jolla Postin pakettilajittelijat siirrettiin 1. syyskuuta Posti Palvelut Oy-sisaryhtiöön.

Liikkeenluovutuksella mahdollistettiin, että pakettilajittelijat saatiin halvemman työehtosopimuksen piiriin 1. marraskuuta alkaen. Siinä missä Postin johtajille maksetaan jopa miljoona euroa vuodessa, olisivat minun nettotuloni tippuneet vähän päälle tuhanteen euroon kuussa! Puhumattakaan kaikista muista heikennyksistä, kuten työajanpidennyksestä (51 minuuttia lisää päivässä) ja joustovapaiden poistumisesta.

Lopulta tästä painajaisesta jouduttiin kärsimään käytännössä vain pari viikkoa, koska loppu marraskuu meni lakkoillessa. Kaksi ja puoliviikkoiseksi venähtäneen lakon hyötynä oli, että käsittämättömän kehno työehtosopimus kumottiin ja tilalle räätälöitiin sopimus, joka oli lähes sellainen kuin ennen liikkeenluovutustakin. Suuri kiitos tästä kuuluu liittomme PAU:n puheenjohtajalle Heidi Niemiselle, joka taisteli kuin viimeistä päivää isompiaan vastaan.

Ikävä puoli asiassa on se, että mielestäni liikkeenluovutus olisi pitänyt perua ja Postin hallituksen saada kenkää siinä missä omistusojausministeri Sirpa Paateron ja pääministeri Antti Rinteenkin. Molemmathan puhuivat paskaa minkä ehtivät, mutta ovat tätä kirjoittaessani nousseet jälleen valtakunnan huippupaikoille! Vaikea uskoa sellaista tapahtuvan muualla kuin ehkä Salatuissa elämissä.

Kiitos heille, jotka jaksoivat olla lakkovahteina Liedon Logistiikkakeskuksen portilla ja Suomen kuuluisimmalla reiällä. Sellainen nimittäin tehtiin heti ensimmäisen lakkopäivän aamuna verkkoaitaan, jotta esimiesten, rikkurien ja vuokratyövoiman kulku sisälle postikeskukseen olisi kätevämpää ja poissa lakkovahtien silmistä.

Asiassa kävi kumminkin toisin, kun media alkoi kirjoitella merkillisestä reiästä. Siitä tuli yleinen naurunaihe, joka varmasti muistetaan vielä pitkään. Aiemmin pihan poikki ei saanut oikasta, koska rekkaliikenne häiriintyi ja saattoi tulla onnettomuuksia. Nyt sitten asiaa perusteltiin sillä, että parkkipaikalta pääsee nopeammin sisälle, eikä reikä kuulemma mitenkään liity lakkoon!

Muun muassa nämä asiat mielessäni kiersin marraskuun puolivälin tienoilla Raisiossa sijaitsevan tekoaltaan, Haunisten altaan. Sattui olemaan päivä, jolloin vettä tuli korkeintaan viallisen kukkasumuttimen verran, eikä se ei haitannut ulkoilua. Muuten taisikin sadella päivittäin koko marraskuun.

Haunisten allas on 38 hehtaarin kokoinen ja sen ympärysmitta on noin kolme kilometriä. Pikku kuvaustaukoineen lätäkön kiertämiseen menee noin tunti, ellei sitten ole joku Valentin Kononen tai Reima Salonen. Mutta normaalilla ihmisellä, joka haluaa katsella luontoakin, ei pitäisi olla suurta hinkua ravata hullun lailla pitkin polkuja.

Haunisten altaalle tehtiin pari-kolme vuotta sitten grillauspaikka. Uusinta uutta oli toinen grillikatos, joka on ilmestynyt sinne sitten viime käyntini eli veikkaukseni mukaan kesäksi. Se vetosikin allekirjoittaneen grillivaistoihin niin kovasti, että täytyy talvella joku viikonloppu käydä testaamassa millainen hiillos siihen tuleekaan.

Sateenpelon takia en ottanut kameraa mukaan lainkaan, mutta kännykällä sain sentään muutaman juttuun sopivan kuvan.

Huomattavasti kattavampi kuvakalkadi Haunisten altaasta on nähtävissä keväällä 2015 tekemässäni blogijutussa. Se löytyy linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/04/kierros-haunisten-altaan-ympari.html