Pakkaspäivä Saaronniemessä 26.11.

Viime sunnuntaina koettiin vuodenaikaan nähden yllättävä ilmiö, kun aurinko paistoi oikein vaan kunnolla. Samalla se tarkoitti sitä, että pakkasin kameran olkalaukkuuni ja lähdin maisemia tallentamaan.

Saavuin Turun Ruissalon Saaronniemeen puoli kahden aikoihin iltapäivällä. Kirkkain päivänpaiste oli jo hiipumaisillaan, mutta valoa riitti silti. Onneksi olin tuohon aikaan liikkeellä, sillä tunnin kuluttua alkoi jo hämärä painaa päälle. 

Pakkasta oli kymmenkunta astetta. Merivesi höyrysi, mutta ei ihan siihen malliin kuin oletin. Kuvissa se ei pahemmin näy. Ylimmässä fotossa, jota pidän päivän parhaimpana otoksena, ilmiö onneksi vaikuttaa lentävien laulujoutsenten taustalla.

Saaronniemessä viereeni parkkeerasi auto, josta poistui äiti kahden alakouluikäisen tyttärensä kanssa. Tuumin, että he tuskin ovat talviuimaan menossa. Likat kun eivät varsinaisesti olleet talviuimarien näköisiä. Väärässä olin. Rannalla joutsenia tarkkaillessani tytöt ramppasivat uimassa varmasti ahkerimmin koko porukasta! 

Päivän erikoisuus oli laulujoutsenperhe. Saaronniemessä ja Turun seudun merialueilla yleensä joutsenet ovat mallia kyhmy, joten tätä voi pitää pienenä ihmeenä. Kuin myös sitä, että poikasia oli peräti kuusi kappaletta säilynyt elossa näihin päivään saakka. 

Poikaset olivat huomattavasti enemmän emojensa näköisiä kuin kuukausi takaperin läheisellä Kuuvannokalla bongaamani kyhmyjoutsen perheen jälkeläiset. Ne kun näyttivät ensi alkuun värityksensä perusteella kanadanhanhilta. 

Suomen kansallislinnut eivät jääneet yhteen paikkaan kyyhöttämään, vaan uivat kuin tilauksesta auringonsillan ohi, jolloin nappasin pari onnistunutta ruutua. Eipä ollut hukkareissu tämäkään. 

Elokuinen Haunisten allas

Viikko sitten perjantaina juolahti mieleen, että ajelenpa aamuvuoron jälkeen Raision Haunisiin. Ilmakin oli kuin morsian. Tarkoituksenani oli testata kestääkö kuukausia oireillut jalkani jo vähän pidempää maastokävelyä. 

Haunisten allas on vuonna 1973 rakennettu tekojärvi Raision Mahittulan kaupunginosassa. Sen pinta-ala on 38 hehtaaria ja sitä käytettiin raakavesivarastona vuoteen 2012 saakka. Nykyään seutu on suosittua ulkoilualuetta. 

Ehkä jonkinmoisen kimmokkeen Haunisten keikalle antoi edellisenä päivänä sosiaalisesta mediasta lukemani päivitys, jossa kyseltiin grillauspaikkoja Turun lähistöltä. Vastasin siihen, että Haunisten altaalla on kaksikin tulipaikkaa, joista toinen on helposti saavutettavissa vaikka pyörätuolilla.

Matkan varrella ei sen kummempaa kuvattavaa ollut, mitä nyt laulujoutsenperhe ja lammikkikasvustoa runsaasti rannoilla. Keltaisena kukkiva haitallinen vieraslaji on jonkun ajattelemattoman aikaansaannos, todennäköisesti akvaariosta lähtöisin. Täytyy olla melkoinen tampio kun edes tulee mieleen kipata luonnonvesiin sinne kuulumattomia lajeja. 

Vierasta murretta puhunut eläkeläisrouva kuvasi lintuja puolivälissä reittiä. Sony-kamerallaan zoomaillut nainen kertoi, että rantapöheikössä oli vielä hetkeä aiemmin nokikanoja. Itse en nähnyt vilaustakaan niistä, mutta toivottelin hänelle oikein hyvää päivänjatkoa. 

Koipeni ei onneksi kipuillut talsiessani metsäisessä ja kivikkoisessa maastossa. Kolmen ja puolen kilometrin kierrokseen meni lähes minuutilleen tunti muutaman pikku kuvaustauon kanssa. Täytyykin käydä syksyllä uudestaan. 

Joutsenia Saaronniemessä

Pari päivää takaperin tarjoutui tilaisuus päästä kaverin autokyydillä Turun Ruissalossa käymään. Moista mahdollisuutta ei tietenkään kannattanut jäätää väliin. 

Ajallisesti liikuttiin siinä ja siinä oliko ajankohta hieman turhan myöhäinen päivänvalon suhteen. Roikotan nimittäin aina Ruissalossa liikkuessani kameraa mukana, eikä hämärän tultua sillä ole enää käyttöä. Toki saarella on mukava käydä vaikkapa vain kävelyllä. 

Ruissalon Saaronniemessä oli vastoin pikku pelkojani erinomainen valo. Vajaan tunnin kuluttua aurinko sitten jo laskikin, mutta sitä ennen ehdimme bongata muun muassa laulujoutsenpariskunnan. Niitä ei pahemmin saaristossa näy, vaikuttaisi olevan enemmänkin sisävesien lintu. 

Minulle laulujoutsen, tuo Suomen kansallislintu, on sen verran harvinainen ilmestys, että olin aivan into piukassa linnut huomattuani. Alkuun yritin zoomailla lintuja laiturilta käsin, mutta matka oli vähän turhan pitkä. Oli siirryttävä vastarannalle.  

Vieressäni kalliolla eräs valokuvaaja täytti muistikorttiaan kiivaalla tahdilla. Jonkun lauseen siinä hänelle juttelinkin, mutta sain osakseni vain vienoa hymyä. Siitä tulikitsin, ettei meillä taida olla yhteistä kieltä. 

Valo osui joutseniin erinomaisesti. Kävi erinomainen mäihä, että linnut nähtiin juuri tuolloin, eikä puoli tuntia myöhemmin. 

Laulujoutsenten lähellä lepäili kyhmyjoutsenpari. Linnut lähestyivät toisiaan muutaman metrin etäisyydelle, mutta jälkimmäiset eivät reagoineet siihen juuri mitenkään. Vähän ehdin jo odotella lajien yhteenottoa, josta olisi varmasti saanut messeviä tilannekuvia. 

Läheisen Kolkannokan rannoilla oli kymmeniä kyhmyjoutsenia. Tässä vaiheessa hämärä alkoi jo häiritä sen verran, että julkaisukelpoisia kuvia ei valtavasti tullut. 

Haunisten altaalla

Kuluvalla viikolla on vaihteeksi ollut siedettäviä kelejä, eikä ulkoilu ole ollut suuren kynnyksen takana. Noin muuten tänä keväänä on saanutkin hytistä alhaisten lämpötilojen kourissa ja ainakin Lounais-Suomessa on tuullut siihen malliin, että hyvä kun on eteenpäin päässyt.  

Haunisten altaan kierros Raisiossa on 3,5 kilometrin mittainen lenkki mukavassa maastossa. Vuonna 1973 rakennetun tekojärven pinta-ala on 38 hehtaaria ja polku kulkee pääosin aivan rantaviivan tuntumassa. 

Olen aina aiemmin kiertänyt altaan myötäpäivää, mutta nyt tein poikkeuksen. Tuntui melkein kuin olisi ollut uudella reitillä. 

Alkumatkasta ohitin koululaisryhmän, joka puuhasteli rannassa. Muuten ei näkynyt kuin yksinäinen kalastaja ja koiranulkoiluttaja. 

Patovallien päällä ja tasaisella maalla kuljetaan reitista noin neljäsosa, loput kivikkoisessa mäntymetsässä. Vaikka korkeuseroja ei ole juuri ollenkaan, en suosittele lenkkiä huonojalkaisille. Toki klenkkakoipikin päässee ainakin toiselle tulipaikalle, jonne on parkkipaikalta matkaa noin 400 metriä tasaista tietä.  

Suomen kansallislintuun laulujoutseneen harvemmin törmää verrattuna punanokkaisiin kyhmyjoutseniin. Huomasin lintupariskunnan rakentaman pesän järvessä ja hautovan linnun. Poikasten pitäisi kuoriutua lähiaikoina.  

Vuoden ensimmäinen Savojärven kierros

Kevään edetessä olen kovasti odotellut koska pääsisin käymään Kurjenrahkan kansallispuistossa Savojärven kierroksella. Esteenä on ollut lähinnä liukkaus talven jäljiltä. Kukapa haluaisi ottaa turhia riskejä pitkospuilla kävellessä.

Kansallispuisto sijaitsee Turusta noin 35 kilometriä Säkylän suuntaan - tai se ainakin on helpoin tapa jos Turusta aikoo paikalle. Alueen suosituin reitti on Savojärven kierros, jonka arvioiden mukaan kävelee peräti 50 000 ihmistä vuosittain. Kannoin korteni kekoon viime vuonna neljästi.

Säkyläntien varrelta on lyhyt matka Kurjenpesän parkkipaikalle. Sieltä voi valita Savojärven kierroksen suunnan. Tällä kertaa se käveltiin vastapäivään. Uumoilin meinaan reitin olevan ainakin yhdestä kohdasta niin vetinen, etteivät märät kengät olisi enää loppuvaiheessa kierrosta haitanneet kovin paljoa.

Jalkineet kumminkin pysyivät kuivana koko matkan. Muutaman kerran oli tosin hilkulla, että vastaantulijoiden väistely kapeilla pitkospuilla olisi päättynyt märkään suomättääseen. Onneksi liikkeellä oli fiksua porukkaa, joten harvemmin jouduin piennarta edes harkitsemaan.

Savojärven 6,5 kilometrin mittainen kierros on valokuvaajille varsinainen aarreaitta. Kuvauskohteita ei kauan tarvitse etsiä - niitä kun tulee vastaan alvariinsa.

Tämänkertaisella reissulla uutta olivat laulujoutsenet. En muista aikaisemmin nähneeni niitä Savojärvellä. Pitkospuilla viihtyviä sisiliskoja ja sammakoita en bongannut ainuttakaan vielä tähän aikaan vuodesta.

Mukana ollut kaveripariskunta oli näkemästään ja kokemastaan niin haltioissaan, että voisin veikata heidän suuntaavan viimeistään kesällä uudelleen Savojärven pitkospuille.