Savojärven kierroksella 16. huhtikuuta

Kurjenrahkan kansallispuisto on Varsinais-Suomessa usean kunnan alueella sijaitseva kansallispuisto. Sen suosituin reitti on Savojärven kierros, jonka talsii vuosittain kymmenet tuhannet ihmiset. 

Huippuvuosinani olen kiertänyt Savojärven kuusi kertaa. Viime vuonna saldo jäi vaivaiseen kahteen. Muutenkin tahtini on hiipunut sitä mukaa kun kansallispuiston kävijämäärä koronan myötä lisääntyi ihmisten keksiessä luonnonihmeet. 

Toisin kuin alla olevassa kuvassa lukee, on Savojärven kierros hieman pitempi kuin kuusi kilometriä. Muistaakseni tätä nykyistä edeltävässä taulussa luki 6,5 kilometriä.  

Viime sunnuntaina retkikaverini Matti Viki Vikströmin älykännykkä tallensi lukeman 7,5 kilometriä. Emme Savojärven kierroksen lisäksi kävelleet muuta kuin parkkipaikalta Kurjenpesän tulipaikalle ja takaisin. 

Savojärven kierroksella ei näkynyt ainuttakaan eläintä. Monesti pitkospuilla saattaa havaita sisiliskoja lämmittelemässä tai perhosentoukkia ryömimässä. Yhtään kurkeakaan emme bonganneet, mutta automatkalla Turusta niitä oli valtava parvi eräällä pellolla. 

Kierroksella ei ollut enää jäätä ja lunta kuin muutaman kymmenen metrin matkalla. Sain tästä varman tiedon päivää aikaisemmin, jolloin työkaverini Petteri patikoi alueella ja raportoi iltasella kokemastaan. 

Koska parin tunnin rivakka liikunta saattaa aiheuttaa näläntunnetta, oli sellaisen poistoon omat konstinsa. Grillikuumennettu HK:n Sininen sinapin kera oli tähän tarkoitukseen mitä mainion apu. 

Kurjenpesän tulipaikalla kummastutti roskakorien puute. Toki kivenheiton päässä on roskakatos, mutta luulisi grillikatokseenkin sellaisen kuuluvan. Seurasin sivusilmällä ihmisiä, jotka hölmistyneinä pyörittivät päitään roskiksia etsien.  

Tulipaikalle saapui kymmenittäin espanjaa molottavia nuorukaisia. Ehdimme nippanappa pois heidän tieltään. Katos täyttyikin ennätysvauhtia innokkaista ulkolaisista, joille makkaran grillaaminen vaikutti olevan uusi kokemus. 

Syysruskaa Savojärvellä

Kurjenrahkan kansallispuisto sijaitsee Varsinais-Suomessa usean kunnan alueella. Alueen suosituin reitti on reilun kuuden kilometrin pituinen Savojärven kierros. 

Kävin Savojärvellä takavuosina useinkin, mutta korona-aikana tahti on tippunut selvästi. Se ei suinkaan johdu siitä, että pelkäisin saavani tartunnan metsän siimeksessä. Vaan siitä, että kun luontoelämyksiä alettiin rummuttaa mediassa pandemian levitessä Suomeen keväällä 2020, olivat kaikki sohvaperunat yhtäkkiä lähdössä tuttua kotipihaansa pidemmälle. Ei pahemmin kiinnostanut jonotella pitkospuilla ja väistellä vastaantulevaa ihmisvirtaa, kun huomasin villityksen saavuttaneen Kurjenrahkankin.  

Lokakuun 2. päivä tehty Savojärven kierros on vasta toinen kuluvana vuonna. Olin liikkeellä työkaverini Petterin kanssa, jolle reissu taisi olla peräti kuudes tänä vuonna. 

Lähtöpaikaksi valikoitui nyt Savojärven Rantapiha Nousiaisissa. Useimmiten startti on tapahtunut vastarannalta Kurjenpesältä, joka on Yläneen puolella. 

Juuri minkäänlaista ihmisvirtaa poluilla ei ollut, vaikka parkkipaikalla runsaasti autoja olikin. Tiedä sitten minne sakki oli kadonnut, mutta onhan Kurjenrahkalla muitakin reittivaihtoehtoja kuin Savojärven kierros.  

Ainoastaan pari kertaa jouduimme väistämään vastaantulijoita. Kaikki eivät ymmärrä kiertää lenkkiä myötäpäivään, jolloin suo-osuuksien pitkospuilla saattaa tulla hankalia tilanteita. Minun puolestani joku pienempi ja kevyempi saa hyppiä mättäälle jos mielii kastella jalkineensa. 

Lokakuun alussa varsinaissuomalainen syysruska ei vielä ollut aivan uhkeimmillaan, mutta komeaa syksyisellä Savojärvellä silti oli. Pari tuntia luontopolulla vierähti kuin tyhjää vaan.

Toukokuinen Savojärven kierros

Alkuviikolla kävin vuoden ensimmäistä kertaa Kurjenrahkan kansallispuistossa Savojärven kierroksella. Yläneen ja Nousiaisten maisemissa Varsinais-Suomessa sijaitsevan Savojärven ympäri kulkee noin kuuden kilometrin lenkki. 

Savojärven kierros on yksi suosituimmista ulkoilureiteistä Turun seudulla. Korona-aikana siellä on ollut suorastaan ruuhkaisaa ja kävijämäärät lasketaan kymmenissä tuhansissa. 

Koska en erityisemmin tykkää väistellä vastaantulijoita suo-osuuksien kapeilla pitkospuilla, oli lähtöaika Kurjenrahkalle oli jo aamuyhdeksältä Turusta. Aamupäivällä pystyi nauttimaan luonnon rauhasta ilman jonoja. 

Kurjenpesän parkkipaikalla ei ollut puoli kymmenen tienoilla kuin vaivaiset kaksi autoa. Reitillä bongasin saksaa puhuneen pariskunnan, yhden kuntourheilijan ja yhden retkeilijän. Työkaverini Kake saikin etsiä geokätköjä kaikessa rauhassa ilman ihmetteleviä katseita.  

Toisin kuin joillakin aiemmilla kerroilla, näkyi kierroksella vähäisesti luontokappaleita. Pitkospuilla möllötti vain muutama hämähäkki, yksi sisilisko ja rantakäärme, joka livahti kanervikkoon ennen kuin ehdin ottaa kuvia siitä.

En sen tarkemmin vahdannut kelloa, mutta kierroksemme meni aikaa suunnilleen kaksi ja puoli tuntia. Pari pientä taukoa, valokuvaamiset ja geokätköjen etsimiset. Kätköjä oli muistaakseni seitsemän ja alan eksperttinä Kake tietysti löysi ne kaikki. 

Parhaimmillaan olen kieränyt Savojärven viisi-kuusi kertaa vuodessa, mutta viime vuonna vain kerran. Syynä jo mainittu korona, joka on saanut ihmiset massoittain liikkeelle ja luontopoluille, eikä ruuhkassa ole mukavaa edetä. 

Blogijuttujani Savojärvestä riittää useitakin, varmaan parikymmentä, mutta muistellaanpa viime elokuun retkeä. Linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2020/08/savojarven-kierroksella-11-elokuuta.html

Savojärven kierroksella 11. elokuuta

Tiistaina 11. elokuuta oli aika hypätä työkaverin auton takapenkille ja suunnata kohti Kurjenrahkan kansallispuistoa. 

Aamuvuoron jälkeen oli vielä puhtia kiertää reilun kuuden kilometrin pituinen Savojärven kierros. Pidän sitä yhtenä komeimmista luontopoluista Varsinais-Suomessa. 

Tämä oli ensimmäinen Savojärvi-visiittini tänä vuonna. Keväällä en sinne mielelläni kovin aikaisin mene, koska pitkospuut ovat vielä osin jäiset ja suovesi tulvinut kulkuväylille. 

Se ei kumminkaan ollut tänä keväänä suurin ongelma, vaan korona. Turun Sanomat ja moni muu media takoi kansalaisten kaaliin, että kriisiaikana pitää mennä luontoon! 

Niinpä Savojärvelle ja muuallekin Kurjenrahkalle muodostui suoranaisia ruuhkia. Ihmiset kulkivat peräkanaa lähes tappituntumalla jonossa kun ei muuallekaan enää mahtunut. 

Onneksi en ollut riippuvainen yhdestä ulkoilupaikasta, joten Savojärven kiertäminen jäi aina tänne loppukesään. Reitillä oli tuolloin lisäksemme vain yksi perhe, koira ja kaksi parikymppistä naista. Ei ainakaan tarvinnut pelätä koronaa tai astella toisten kantapäille. 

Lähtöpaikkamme oli Nousiaisissa sijaitseva Rantapiha. Pikkutiet Rantapihalle ovat paikoin niin heikossa kunnossa, ettei ainakaan täysin samaa kautta kannattaisi sinne enää ajella. 

Mielestäni Rantapihalle on Turun suunnasta helpointa mennä Säkyläntietä ja kääntyä Järvenkylän kyltin kohdalla vasemmalle. 

Parilla-kolmellakymmenellä Savojärvi-käynnilläni olen yleensä suosinut Savojärven toisella puolella olevaa Kurjenpesän parkkipaikkaa, jonne pääsee kätevästi melkein heti Säkyläntieltä.

Oli pitkästä aikaa mahtavaa talsia Savojärven pitkospuilla. Etenkin järven pohjoisreuna, jota polku pitkälti myötäilee, on todella hieno. Nyt sattui vielä fantastinen keli - ei tuullut, ei ollut itikoita ja valoakin riitti kierroksen loppuun asti. 

Lenkin kruunasi pulahdus järviveteen Rantapihan saunalta. Oudon värinen vesi näytti läheltä tutkittuna vähän punaviiniltä. 

Valokuvasaldosta tuli onnistunut, vaikka kuvat Savojärveltä tuppaavatkin hieman samantapaisia aina olemaan.