Kolkannokan joutsenet 26. kesäkuuta

Vajaa pari viikkoa sitten kävin vanhan kaverini Simon kanssa Turun Ruissalossa kuvausreissulla. 

Ajellessamme saaren kärkeen Saaronniemeen, pisti Ruissalon Puistotien laidalla päivystänyt ylämaankarja silmään. Lauma sattui kerrankin olemaan aivan pyörätien lähellä, eikä kauempana pellolla mussuttamassa heinää kuten tavallisesti. 

Luontokuvauksesta hiljattain innostunut Simo perusti Youtubeen tilin nimellä Simon Champs. Sieltä löytää videoita muun muassa oravista, kauriista ja monista muista metsän asukeista. 

Simon kuvaamaa Ruissalon pitkäkarvaista karjaa voi katsella linkistä https://www.youtube.com/watch?v=wdXRM2fdj5Y

En ole aivan varma tallensiko hän alla olevaa kolmelapsista joutsenperhettä miten paljon, mutta ainakin minulla kamera lauloi kiivaasti. Kyhmyjoutsenet nimittäin olivat Saaronniemen Kolkannokassa kuin tarjottimella. 

Ylimmässä kuvassa on esimerkki täysin harmittomasta taiteesta Kolkannokan rannalla. Minun on vaikea ymmärtää miksi tällainen vituttaa joitakin ihmisiä. Vielä vaikeampaa on tajuta miten voi olla edes mahdollista, että Facebookin Ruissalo-ryhmässä eläkeläisnainen kehua retosteli käyvänsä kaatamassa kiviä aina kun alueella käy! On meitä moneen junaan, ei kai tähän voi muuta sanoa.

Helmikuun kyhmyjoutsenet

Kuluvan helmikuun aikana olen käynyt muutaman kerran Turun Ruissalon Saaronniemessä, jota voisi kai kutsua vakioulkoilukohteekseni. 

Vaikka en suuri pakkastalvifani olekaan, on lounaisrannikolla vallinnut sateinen ja lauha keli ruvennut sekin tympimään. Sekaan on kuitenkin mahtunut pari erityisen hienoa päivää, jolloin ilma on ollut keväisen komea.

Tässä hiljattain huomasin erään Facebook-kaverini julkaisusta, että Saaronniemessä uiskentelee kyhmyjoutsenia. Kun tuli mahdollisuus käväistä katsomassa vieläkö kenokaulat seudulla vaikuttavat, kaasuttelin autollani kohti Ruissaloa. 

Vaikka kaupungissa oli kuin herran kukkarossa, iski luonto vasten kasvoja heti Saaronniemen parkkipaikalla. Viima oli armoton. Pipo, kaulaliina ja hanskat olivat välttämättömyys. 

Tuttavani hehkuttamat joutsenet löysin muutaman sadan metrin päästä Kolkannokasta. Puolentusinaa aikuista ja yksi poikanen uiskentelivat rannan läheisyydessä etsien ruokaa pohjasta. 

Joutsenet ovat hauskan näköisiä kurkottaessaan veteen pyrstö pystyssä. Meri tuskin tästä enää jäätyy, joten linnuilla ei liene huolta ruokapuolesta.

Saaronniemen joutsensydän

Valokuvauksen saralla sunnuntaina 28. huhtikuuta 2024 koitti pitkään odottamani päivä. Onnistuin Turun Ruissalon Saaronniemessä tallentamaan hetken, jossa joutsenten kaulat muodostavat sydämen. 

Joskus näkee luontokuvaajien nappaamia otoksia vastaavista tilanteista. Vuosikaudet samaa havitelleena en ole siinä onnistunut, mutta nyt tärppäsi. 

Kyseinen kyhmyjoutsenpari uiskenteli Saaronniemen hoitamattoman hiekkarannan läheisyydessä. Samassa paikassa näkee usein joutsenia. Ilmeisesti lahden pohjukassa on niin matalaa, että linnut saavat kurkotettua pohjasta syötävää. Tämäkin pariskunta tunki aikansa kaulaansa veteen, kunnes intoutuivat rakkaudenosoituksiin. 

Samalla hiekkarannalla saattaa tavata aurinkoa ottavan miehen, jolta ei juttutulva helposti lopu. Kaveri muistuttaa ulkoisesti huomattavan paljon Suomen puolustusvoimien uutta komentajaa Janne Jaakkolaa. 

Auringonpalvoja on jutellessamme luetellut ohilipuvien laivojen aikataulut ja sota-alusten nimet kuin apteekin hyllyltä. Olen siitä saanut käsityksen, että hän on varmaan merivoimien upseeri. Jaakkolan ollessa ehdolla nykyiseen pestiinsä, näin lehdissä hänen kuviaan. Pohdin pitkään voiko kyseessä olla sama mies, mutta ei sentään. 

Sunnuntaisella Ruissalon reissulla osuivat omalle kohdalleni kevään ensimmäiset sinivuokot. Niitä oli Facebook-kuvien perusteella jo ennen viime viikon takatalvea, mutta nyt kukat puskevat vauhdilla maan uumenista. 

Ruissalon linnuista mainittakoon myös haahkat, joita oli valtavasti liikkeellä. Uroshaahka eli kalkas on komea lintu, joka poikkeaa väritykseltään tavalliselta näyttävästä sorsalinnusta. 

Kuuvannokka 28. lokakuuta

Lokakuun viimeisenä lauantaina käväisimme Harri Nato Leinon kanssa Turun Ruissalon Kuuvassa. Takavuosina retkeilimme viikonloppuisin useinkin, mutta tilanteet muuttuvat. Nykyään luonnistuu Ruissalon kaltaiset helposti saavutettavat kohteet. 

Olen tallustellut näillä main viimeksi elokuussa, jolloin oli hieno kesäpäivä. Lokakuun lopun lauantai poikkesi viime viikkojen keleistä siten, ettei satanut eikä tuullut. Lämpötila oli nollan paikkeilla. Jonkinmoinen viima Kuuvannokan kallioilla toki puhalsi, mutta pipo päässä tarkeni vallan mainiosti. Kuvaamiseen ilma oli aika harmaa, mutta sillä mentiin mitä oli. 

Leino muisteli lapsuusaikojaan 70-luvulla, jolloin hän on seilannut Kuuvannokkaan vesibussin kyydissä. Paatti pysähtyi laiturille, josta on yhä jäljellä kivilatomus ja kaksi jykevää hirsiarkkua. 

Ruissalon eläimistä bongasimme käpytikan ja oravan, josta en ehtinyt saada kuvia sekä kyhmyjoutsenperheen peräti viiden poikasen voimin. En osaa sanoa kuinka yleistä on, että poikasia on selviytynyt näin monta noin isoksi, mutta harvemmin tällaista näkee. Nuorten joutsenien väritys muistutti nyt hieman kanadanhanhien vastaavaa.

Jatulintarhaa esittävää kalliohakkausta etsiessämme kuului tasaista ja hiljaista moottorin jyrinää. Katse merelle, jossa Finnlinesin uusi ja paljon mainostettu laiva Finnsirius lipui pitkin Airistoa. Kuvassani se on juuri saavuttamaisillaan Vepsän saaren.

Kolkannokka 28. kesäkuuta

Alkuvuonna kävin Turun Ruissalon kärjessä Saaronniemessä vähintään kerran viikossa. Kesän myötä tahti on hiipunut, vaikka Ruissalossa muuten olisinkin poikennut. Viime keskiviikkona tuli kumminkin sellainen hetki, että ystäväni Hyttisen kanssa ajelimme Saaronniemeen. 

Ilman lämpötila oli lähemmäs kolmekymmentä. Vilvoittava merituuli helpotti, eikä luonnon helmassa tarvinnut läähättää. Lähellä se tosin oli, kun ohitsemme käveli uhkea perheenäiti kireissä punaisissa bikineissään. Valkoiset, keski-ikäiset lihaa syövät heteromiehet olivat hetken ihmeissään.

Saaronniemen perällä Kolkannokassa luonto kukoisti. Pengersillan vierustalta oli turha kuikuilla matelijoita kuten keväällä. Tiheä kasvusto piti huolen, ettei maahan asti näkynyt. 

Massiiviset kanadanhanhet erottuivat pienemmistä valkoposkihanhista. Ne ovat huomattavasti rauhallisempia lintuja kuin serkkunsa.

Rauhasta sen sijaan ei ollut tietoakaan havaitessamme kyhmyjoutsenten toiminnan. Alkuihmettelyn jälkeen selvisi, että kyseessä oli reviiritaistelu. Yleensä tällaiset ratkaistaan pörhistelemällä siipiä ja tulemalla kohti, mutta nyt kolmannelta osapuolelta yritettiin saada nirriä pois.

Toinen uros puri toista kaulaan ja heilutti sitä kuin Tex Willer lassoaan villissä lännessä. Välillä puoliso kävi avustamassa tappo-operaatiossa. 

Kuin ihmeen kautta lintu pääsi pinteestä. Hetken hoiputtuaan se tallusteli vaivalloisesti mereen ja uiskenteli pois. Sulat palautunevat ennalleen, mutta kovin oli karun näköinen kaveri tappelun jälkeen.