Ruissalon talvista kauneutta

Vuoden ensimmäinen viikko on kulunut ankaran pakkasen kourissa. Aamulla lämpömittaria vilkaistessani näytti se huimat -19. Käänsin kylkeä ja kiroilin hiljaa mielessäni. 

Aamupäivällä tilanne muuttui. Kurkistin verhon takaa olisiko ilma mahdollisesti sellainen, että kannattaisi harkita ulkoilua. Ja kas, aurinkohan se siellä paisteli kirkkaana kuin postikeskuksen kattolamput. 

Vaikka Turun Ruissalossa tulee käytyä keskimäärin jopa kerran viikossa, rupesi tahti loppuvuotta kohden laantumaan. Mutta nyt oli juuri sopiva sauma ajella Ruissaloon, eikä kylmyyskään pelottanut. 

Olin varautunut lyhyempään lenkkiin kuin lopulta tein. Syy moiseen oli aivan tuuleton ilma, eikä tehnyt tiukkaakaan rampata pitkin poikin Saaronniemen maastoja. Olisi voinut vaikka ruveta grillaamaan jollakin alueen lukuisista tulipaikoista pakkaslukemista huolimatta.

Saaronniemen talviuintipaikka on suosittu. Saunavahtina toimiva tuttu eläkeläismies manaili, että laiturin alimmat rappuset jäätyvät ja yritti parhaansa mukaan naputella niitä puhtaaksi. Totesin, että jos tuonne joku vapaaehtoisesti pulahtaa, niin kyllä se varmaan tuostakin selviää. 

Vähän ennen puoltapäivää Saaronniemessä oli vain kourallinen ihmisiä. Yllätyksenä tuli, että porukkaa liikkui jäälläkin. En olisi uskonut jään vielä kantavan, mutta silmät kertoivat toista. 

Seurasin rannalta pariskuntaa, joka jatkoi kävelyään yhä kauemmas Airistolle. Välillä näytti, että he suuntaavat suoraan kohti laivaväylää ja Rajakaria. Paikka on sama, jonka edustalta löytyi murhatun lakimiehen ruumis 44 metrin syvyydestä. Pelkäsin, että kohta voi pariskuntakin päätyä pohjaan jos jää pettää alla. Ilmeisesti näin ei sentään käynyt, ainakaan uutisissa ei ole ollut siihen viittaavaa. 

Täytyy myöntää, että talvellakin on puolensa mikäli sattuu olemaan tällainen aurinkoinen ja tuuleton päivä. Pienikin viima olisi oitis muuttanut asian. Kyllä nyt kelpasi!