Syyskuussa Matildanjärvellä

Muutama viikko sitten ehdotin työkaverilleni Petterille, että mikäli hänelle sopisi lähteä Matildajärvelle Teijon kansallispuistoon, niin reissu kannattaisi toteuttaa tulevana sunnuntaina. Säästäkin povattiin oikein mukavaa. 

Olen viimeksi samoillut näissä metsiköissä syksyllä 2019. Tuolloinkin eräkaverina sattui olemaan Petteri. Neljässä vuodessa maisemat olivat muuttuneet ainakin siten, että kansallispuiston parkkipaikalle vievää hiekkatietä oli levennetty ja parkkipaikkoja tehty lisää. Moinen johtunee lähivuosina jyllänneestä koronasta, joka sai ihmiset kiinnostumaan luonnosta ja retkeilystä kotona ihmettelyn sijaan. 

Matildanjärvi on 57 hehtaarin kokoinen metsäjärvi nykyään Saloon liitetyssä Perniössä lähellä Matildan vanhaa ruukkikylää. Alueelle perustettiin vuonna 2015 Teijon kansallispuisto, jonka luontokeskuksen luontotalo sijaitsee järven etelärannalla. Järvi on suosittu kalastus- ja retkeilykohde ja sen ympäri kiertää 5,5 kilometrin mittainen Matildanjärven kierros. 

Matildajärven kierros on maisemiltaan erinomainen. Ainoastaan pätkä, jossa kävellään maantietä pitkin kyläraitilla, saattaa tuntua vähän arveluttavalta, mutta se onkin matkan ainoa välttämätön paha. Muuten kulkija saa nauttia kallioisesta mäntymetsästä, suosta ja järvimaisemasta. 

Aikoinaan kirosin kierroksen alkupuolella olleita kapeita pitkospuita. Sai nimittäin kävellä kieli keskellä suuta, ettei ollut rähmällään suossa tai pöpelikössä. Valitettavasti näin pääsi käymään syksyllä 2017, jolloin harha-askel koitui kohtalokseni. Loukkasin rytäkässä polveni ja käteni, johon kohosi pingispallon kokoinen verenpurkauma. Kivikova patti oli kädessä peräti kuukauden verran ennen kuin laskeutui. 

Ilmeisesti moni muukin on ollut kumollaan, koska lankut olivat uusittu sitten viime käyntini. Ne olivat niin leveitä, että kelpasi tallustella ilman pelkoa kaatumisesta. Pystyin jopa katselemaan luontoa, enkä pelkästään omia kengänkärkiä. 

Matildanjärven kierrokseen meni reilu kaksi tuntia parin pikku tauon kera. Pitäisi ehdottomasti käydä useamminkin kuin neljän vuoden välein. 

Helmikuinen Latokartanonkoski

Perniössä, noin 35 kilometriä Salosta Tammisaaren suuntaan sijaitseva Latokartanonkoski on Varsinais-Suomen komeimpia koskia Liedon Nautelankosken ohella. 

Kosken putouskorkeus puolen kilometrin matkalla on 17 metriä ja se on Kiskonjoen suurin koskialue. Alueella mutkillee 1,7 kilometrin mittainen luontopolku. Vuonna 1805 rakennetun myllyn rauniot ovat näyttävässä asemassa kosken partaalla. 

Olin liikkeellä työkaverini Petterin kanssa. Matkalla Turusta Perniöön kauhistelimme tiestön karmeaa kuntoa. Valtavia kuoppia oli jopa moottoritiellä. Pahimmat montut ilmestyivät Perniön ABC:n jälkeen, jolloin kuoppaa toisensa perään oli kilometritolkulla. Tie oli juuri ja juuri ajettava.

Käyntipäivänämme 19. helmikuuta Latokartanonkoskella oli yhä täysi talvi. Lunta oli paljon enemmän kuin Turun seudulla. Luontopolkua ja parkkipaikalta (Hästöntie 116, Salo) koskelle johtavaa väylää oli melko helppo edetä, vaikka liukkauden takia saikin olla tarkkana. 

Kävin Latokartanonkoskella ensimmäisen kerran keväällä 2012. Muistaakseni tuolloin luontopolku oli niin heikossa kunnossa, että se oli sen takia suljettu. Muutamia vuosia myöhemmin koko paikka oli poistettu nähtävyyksien listalta, johtuen kai samasta syystä. Remontin kokeneen kohteen nykykunto vaikutti hyvältä, ainakin kaksi kosken ylittävää siltaa olivat jykeviä ja luontopolku selkeästi merkitty. 

Latokartanonkoski näytti hienolta talvellakin. Jonkin aikaa seurasimme koskikaraa, joka sukelteli syötävää kosken kuohujen seasta. Muita eläimiä ei tainnut näkyäkään. 

Alueella viihtyi lisäksemme vain yksi ulkoilija, vaikka luulisi tällaisen ympäristön kiinnostavan laajempaakin yleisöä. Ehkä Pekingin olympialaiset saivat ihmiset nauliintumaan nojatuoleihinsa. 

Edellinen Latokartanonkoski-blogijuttuni löytyy linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/12/latokartanonkosken-elokuiset-kuohut.html

Syyskuinen Matildanjärven kierros

Teijon kansallispuisto on tammikuussa 2015 perustettu kansallispuisto entisen Perniön kunnan alueella Teijolla Salossa. Sen pinta-ala on 34 neliökilometriä ja puiston ytimen muodostaa 2300 hehtaarin kokoinen Teijon retkeilyalue.

Retkeilyalueen polut ovat joko rengas- tai yhdysreittejä eli niihin pääsee liittymään toiselta polulta jos sellaiselta sattuu tuntumaan. Itse olen vuosien saatossa suosinut jostain syystä vain kahta reittiä, Matildanjärven kierrosta ja Totin luontopolkua Sahajärven kupeessa.

Lauantaina 14. syyskuuta olin työkaverini Petterin kanssa liikkeellä hyvissä ajoin aamulla, jolloin alueella ollut nimeksikään porukkaa. Kiinnitin tosin huomioni perhokalastajiin, joita oli runsaasti veneilemässä Matildanjärvellä. Myöhemmin selvisikin, että kyseessä oli kalastustapahtuma.

Pitkospuista voisi mainita, että ne ovat törkeän kapeat reitin alkumatkasta. Kävellessä saa käyttää piileviä trapetsitaiteilijan kykyjään pysyäkseen pystyssä.

Kaikenlainen suo- ja metsämaisemista nauttiminen on tällä osuudella tehty mahdottomaksi, koska tarmo on keskitettävä suoraan eteensä. Muuten on pian suossa ainakin jonkun raajansa osalta.

Kaksi vuotta sitten kompastuin ja loukkasin pahannäköisesti, mutta pääsin kuitenkin jatkamaan kierroksen loppuun asti. Käsivarteen ilmestyi oitis pingispallon kokoinen verenpurkauma, joka hiipui pois vasta kuukausien kuluttua. Polven osalta selvisin onneksi vähemmällä.

Koska viime päivinä on satanut rankasti, olivat pitkospuut totaalisen märkiä. Kävelytahti oli siitäkin syystä huomattavan hidas. Onneksi Matildanjärven kierroksella ei oikeastaan tuon enempää pitkospuita olekaan, paitsi ennen Vicksbäckinlahden tulipaikkaa. Sinne oli uusittu kunnon jykevät parrut sitten viime käynnin.

Matkan varrella taukopaikoilla oli muutamia yöpyjiä. Niin teltta kuin reppukeinukin kävi näemmä yösijasta. Mikäs siinä köllötellessä.

Matildanjärven kierros on pituudeltaan 5,5 kilometriä. Se taittui parine kuvaus- ja lepotaukoineen tasan minuutilleen kahteen tuntiin. Onneksi keli suosi, sillä poistuttuamme alueelta, alkoi sade välittömästi.

Ehkä seuraavalla kerralla voisi kokeilla jotain toista reittiä. Maisemallisesti Matildanjärven kierros tosin puolustaa hyvin paikkaansa, etenkin jos käy harvoin Teijon kansallispuistossa.