Latokartanonkosken elokuiset kuohut

Salossa entisen Perniön kunnan alueella virtaava Latokartanonkoski on jossain yhteyksissä nimetty eteläisen Suomen komeimmaksi koskeksi. Tiedä häntä, mutta elokuun 10. päivä matkalla Hankoon Uriah Heepin konserttiin, oli kerrassaan pakko poiketa ihailemaan veden pauhua.

Kävin ensimmäisen kerran Latokartanonkoskella keväällä 2012. Nähtyäni kaverin upeita fotoja, tuli hinku bongata moinen ihme omin silmin. Sittemmin olen piipahtanut koskella muutaman kerran Hangon ja Tammisaaren reissujen yhteydessä. Tie Turusta näihin Länsi-Uudenmaan kaupunkeihin kun sattuu kulkemaan melkein kohteen vierestä.

Jos tarkkoja ollaan, Tammisaarihan ei ole enää kaupunki, vaan osa Raaseporia. Tosin jos käyn vaikka Latokartanonkoskella, menen silloin Perniöön, en suinkaan Saloon. Tai jos lähden ajelulle Nauvoon, en todellakaan silloin mene Paraisille. Voikin siis päätellä, etten ole kuntaliitosten suurin ystävä.

Puolen kilometrin mittainen Latokartanonkoski on Kiskonjoen suurin koskialue, jossa vesi putoaa noin 17 metriä. Kiskon Kirkkojärvestä alkunsa saava joki laskee Laukanlahden pohjukassa Särkisalossa mereen.

Latokartanonkosken partaalla on vanhan myllyn rauniot ja sen yläpuolella kävelysilta. Se on ilmeisesti joko remontoitu tai kokonaan uusittu lähivuosina. Ei ainakaan tällä kertaa notkunut isommankaan äijän alla kuten vielä jokunen vuosi sitten, jolloin Latokartanonkoski oli huonokuntoisuutensa vuoksi suljettu turisteilta. Silloin polulle oli rojahtanut valtava kuusi joko tahallisesti tai myrskyn voimasta. Tammisaareen johtavalta tieltäkin oli poistettu nähtävyyskyltti, enkä huomannut sellaista elokuussakaan.

Salon kaupungin nettisivuilta aikoinaan luin, että alue luokiteltiin sen verran vaaralliseksi kulkea, että tällaisiin toimenpiteisiin oli ryhdytty. Paikkaa ei suositeltu retkeilijöille, mutta ilmeisesti nyt siellä voi taas liikkua.

Uriah Heepin Hangon keikasta voi lukea tarkemmin täältä http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/08/uriah-heep-hangossa.html