tiistai 15. elokuuta 2017

Henna Katariinanlaaksossa

Henna on mukava ja reipas nuori nainen, johon tutustuin pari vuotta sitten työpaikkani muuttaessa naapurikuntaan. Aina silloin tällöin tuli juteltua mitä nyt ankaran aherruksen lomassa ehti. Ikävä kyllä hän ei ole enää samassa talossa, vaan lähti Urjalaan hevostallille töihin.

Ajattelin taannoin kysäistä Hennalta sosiaalisen median kautta jos häntä kiinnostaisi tulla joskus fotomalliksi. Kiinnostusta löytyi ja viime viikonloppuna kävimmekin Turun Katariinanlaaksossa. Ilma vaan oli hyvin epävakaa ja eikös tietenkin pian alkanutkin sadella. Siinä vaiheessa peli oli menetetty, mutta jonkun verran fotoja ehti kumminkin kertyä.

Vaikka ohikulkijoita meni tasaisena virtana kuvauspaikkamme ohi, oli varmasti erikoisin vieras utelias orava. Se pyöri ympärillämme aikansa ja tallentuikin alimmaiseen kuvaan Hennan kanssa.











maanantai 14. elokuuta 2017

Maisaaressa mökkeilemässä

Naantalin Rymättylässä sijaitseva Maisaari on Turun kaupungin ulkoilusaari. Vepsän ja Pähkinäisten ohella se tarjoaa monenlaista aktiviteettiä mökittömille kansalaisille tai muuten vaan saaristosta tykkääville.

Vepsä on tullut tänäkin kesänä hyvin tutuksi, mutta Maisaari ja Pähkinäinen ovat jääneet jostain syystä vieraiksi. Asiaan oli korkea aika tehdä muutos, joten varasin elokuun alkupuolella Maisaaresta mökin kahdeksi yöksi.

Olin käynyt saarella kerran aikaisemmin, kesällä 2010 eräällä yksityismökillä muutaman tunnin visiitillä. Tuolloin en kuitenkaan saanut 190 hehtaarin saaresta juuri minkäänlaista kokonaiskuvaa.





Maisaareen kulkee yhteysalus Isla. Vuonna 1962 Norjassa rakennettu entinen vuonolaiva on lähivuosina kunnostettu Suomessa uuteen uskoon ja palvelee nyt Rymättylän saaristossa.

Lähtösatamana toimii Rymättylän Haapalan ranta, jonne ei ole päätieltä minkäänlaista opastusta. Haapala -tienvitta toki kököttää tienhaarassa, mutta mainintaa Islasta tai yhteysaluslaiturista ei ole koko matkalla. Piti turvautua kaverin puhelinapuun, jotta perille löysi.

Vaikka Maisaaren nettisivuilla lukee aivan selkeästi yhteysaluksen lähtöpaikkana Haapala, eli vielä automatkan aikana sitkeässä huhu, jonka mukaan laiva lähtisi Rymättylän Röölästa. Jopa Googlen kuvahaku näytti pelkästään Röölää, vaikka Haapalaa hakusanaksi kirjoitin. Kyllä Maisaareen pitäisi helpommin löytää ja päästä.

Seurueemme oli Islan ainoat matkustajat. Kannelta kelpasi katsella komeita saaristomaisemia aurinkoisena kesäpäivänä. Vanha merikotkakin lenteli aivan aluksen lähistöllä ilmeisesti murkinaa etsien.





Perillä Maisaaressa odotti reipas ja mukavan oloinen Patrik -isäntä, jonka hoidossa saari on nyt ensimmäistä kesää. Päärakennuksessa on melko kattava putiikki, josta saa esimerkiksi elintarvikkeita ja juotavaa. Hinnatkaan eivät olleet ollenkaan niin korkeita kuin ennakkoon kuvittelin.

Nuotta -niminen mökkimme oli aikalailla samantyyppinen kuin suurin osa Vepsän vastaavista. Parvea siinä ei onneksi ollut, vaan kaksi kerrossänkyä ja sohva. Rakennuksen sijoitus oli myös erittäin hyvä. Sopivan syrjässä, mutta kumminkin lähellä päärakennuksen palveluja. Puucee löytyi aivan mökin takaa. Sille tulikin oletettua enemmän käyttöä etenkin toisena päivänä.






Kiertelimme pitkin saarta parin isomman lenkin verran. Vielä jäi varmasti paljonkin nähtävää, mutta bongattua tuli muun muassa saaren toisessa päässä hylättynä kyyhöttävä Varvin tila.

Autiotaloon pääsi sisälle kun vaan ensin rynni rehevöityneen pihapiirin läpi punkkeja pelkäämättä. Pikaisella koluamisella huushollista löytyi muun muassa kommunistilehti vuodelta 1955, kossu- ja vodkapulloja sekä vieraskirja. Sen ensimmäinen merkintä oli vuodelta 1971 ja viimeinen vuodelta 1992.





Raahasin ehkä hiukan liikaakin roinaa mukanani saareen. Toisaalta juomapuoli loppui toisena iltana kesken, mutta ruokaa sai kantaa takaisinkin.

Saari-isännän valmistama suussasulavan maukas savulohikeitto nautittuna päärakennuksen pirttipöydän ääressä saa yhä veden kielelle. Hinta-laatusuhteeltaan balanssissa ollut ateria höystettynä tuhdeilla saaristolaisleivillä ei hevillä unohdu.

Illat kuluivat pääosin grillatessa. Makkaroiden ohella sai kamerakin kyytiä. Ensimmäisenä ehtoona ollut järjettömän hieno auringonlasku tallentui muistikortille.






Harmittelin parin vuorokauden Maisaaressa oloni aikana, ettei siellä ollut seurueemme lisäksi muita mökkiyöpyjiä. Ilmakaan ei olisi paljon parempi voinut olla, kaikki paikat aivan tiptop-kunnossa ja tilaa olisi ollut isommallekin joukolle temmeltää. Toki veneitä oli laitureissa paljonkin, mutta tiedä sitten millainen heidän tuottonsa yrittäjälle on.

On päivänselvää, ettei tämä jää viimeiseksi Maisaari -reissukseni. Ensi kesänä varmasti uudestaan.











sunnuntai 13. elokuuta 2017

Uutiskuvanvuorella Rymättylässä

Muutama vuosi sitten kuulin kaverilta tarinaa Rymättylässä sijaitsevasta Uutiskuvanvuoresta. Mietin, että kyseessä täytyy olla jonkinlainen muistikatkos, sillä eihän tuollaisen nimistä paikkaa voi ollakaan. Ymmärtäisin paremmin, jos vaikka MTV3:n studiot sijaitsisivat Helsingissä moisella paikalla. Mutta että jossain Rymättylän perillä, se tuntui kummalliselta.

Uutiskuvanvuori (myös nimellä Uutiskuuvanvuori) kumminkin löytyy nykyisen Naantalin alueelta Rymättylän Airismaan saaresta. Kyseessä on 56,4 metriä korkea kallio. Se näkyy hyvin Kirveenrauman sillalta, Naantalista tullessa vasemmalla puolella.

Merkillisen nimen alkuperää selventää hyvin saaristosta paljon kirjoittaneen Altti Holmroosin sanat.

"Uutiskuuvan kallioilla on muinaisina aikoina pidetty vartiota mahdollisen vihollisen varalta. Sellaisen tullessa on sytytetty tuli merkiksi seuraavalla vartiovuorolle saattamaan tietoa eteenpäin."

"Rymättylän Röölän sillisataman ja Airismaan välissä oleva Uutiskuuvan ankkuripaikka oli Turkuun menevien sekä sieltä tulleiden saaristolaisten kohtaamispaikka, siis varsinainen tietojen ja tietysti myös juorujen tietopankki."


Uutiskuvanvuorella on lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva neljän hehtaarin kokoinen Natura 2000-alue. Vuori on inventoitu luontoarvoltaan erittäin arvokkaaksi kallioalueeksi ja se kuuluu Varsinais-Suomen maakunnan arvokkaisiin kallioalueisiin.

Airismaan pohjoisosassa sijaitsevan Uutiskuvanvuoren jyrkillä rinteillä esiintyy harvinaisia luontotyyppejä kuten rinne- ja raviinilehtoja. Alueella on merkitystä luonto- ja retkeilykohteena, koska korkealta kalliohuipulta avautuu huikeat näkymät.

Ensikertalaisenkin oli melko helppo löytää paikalle. Kirveenrauman sillan jälkeen körötellään vajaa kilometri, jolloin vasemmalla puolella tietä on Maanpään viitta. Jatketaan Maanpääntietä pitkin, kunnes vastaan tulee Uutiskuvantie. Pian oletkin jo perillä. Asian vahvistaa pienehkö "Vuorelle" -kyltti.

Kaveri varoitteli äkäisestä maajussista. Mies oli tullut mussuttamaan muutama vuosi takaperin, kun seurueensa oli ilmeisesti osunut suoraan miehen kotipihalle. Sunttu Sundellin kanssa emme vuorelle pyrkiessämme tavanneet ristin sieluakaan, eikä Maanpääntietä ajaessa päädytty kenenkään pihallekaan.

Polku vuoren laelle on jyrkkä ja kivikkoinen. Ei kuitenkaan mahdoton isollekaan äijälle. Hiki pääsi kyllä tulemaan kiipeilyn lomassa, mutta ylhäällä aherrus palkittiin komeilla maisemilla.

Koska viime päivinä on ollut merkillinen keli Klaara -myrskyineen päivineen, päätti säänhaltija tietysti aukaista vesihanat vuoren huipulla ollessamme. Raikasta kesäsadetta ei onneksi tullut mitenkään hullun lailla ja ehdin ottamaan valokuviakin.











Palumatkalla poikkesimme Rymättylän Haapalassa ja Ajolanrannassa. Kesyn oloinen kurkiperhe tepasteli aivan maantien vieressä pellolla. Ikkuna auki ja kamera laulamaan.