torstai 13. joulukuuta 2018

Latokartanonkosken elokuiset kuohut

Salossa entisen Perniön kunnan alueella virtaava Latokartanonkoski on jossain yhteyksissä nimetty eteläisen Suomen komeimmaksi koskeksi. Tiedä häntä, mutta elokuun 10. päivä matkalla Hankoon Uriah Heepin konserttiin, oli kerrassaan pakko poiketa ihailemaan veden pauhua.


Kävin ensimmäisen kerran Latokartanonkoskella keväällä 2012. Nähtyäni kaverin upeita fotoja, tuli hinku bongata moinen ihme omin silmin. Sittemmin olen piipahtanut koskella muutaman kerran Hangon ja Tammisaaren reissujen yhteydessä. Tie Turusta näihin Länsi-Uudenmaan kaupunkeihin kun sattuu kulkemaan melkein kohteen vierestä.

Jos tarkkoja ollaan, Tammisaarihan ei ole enää kaupunki, vaan osa Raaseporia. Tosin jos käyn vaikka Latokartanonkoskella, menen silloin Perniöön, en suinkaan Saloon. Tai jos lähden ajelulle Nauvoon, en todellakaan silloin mene Paraisille. Voikin siis päätellä, etten ole kuntaliitosten suurin ystävä.




Puolen kilometrin mittainen Latokartanonkoski on Kiskonjoen suurin koskialue, jossa vesi putoaa noin 17 metriä. Kiskon Kirkkojärvestä alkunsa saava joki laskee Laukanlahden pohjukassa Särkisalossa mereen.

Latokartanonkosken partaalla on vanhan myllyn rauniot ja sen yläpuolella kävelysilta. Se on ilmeisesti joko remontoitu tai kokonaan uusittu lähivuosina. Ei ainakaan tällä kertaa notkunut isommankaan äijän alla kuten vielä jokunen vuosi sitten, jolloin Latokartanonkoski oli huonokuntoisuutensa vuoksi suljettu turisteilta. Silloin polulle oli rojahtanut valtava kuusi joko tahallisesti tai myrskyn voimasta. Tammisaareen johtavalta tieltäkin oli poistettu nähtävyyskyltti, enkä huomannut sellaista elokuussakaan.

Salon kaupungin nettisivuilta aikoinaan luin, että alue luokiteltiin sen verran vaaralliseksi kulkea, että tällaisiin toimenpiteisiin oli ryhdytty. Paikkaa ei suositeltu retkeilijöille, mutta ilmeisesti nyt siellä voi taas liikkua.







Uriah Heepin Hangon keikasta voi lukea tarkemmin täältä http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/08/uriah-heep-hangossa.html

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Krottilanlahden lintutorni Ruissalossa

Itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta tuli Naantalin Patterinmäen ohella käytyä Turun Ruissalossa. Ilma oli mitä mainioin ulkoiluun; pikku pakkanen, eikä tuulta nimeksikään.

Tähtäimessämme oli etsiä Ruissalosta lintutorni, jonka olemassaolosta en ollut edes tietoinen. Krottilanlahden lintutorni on yksi saaren kolmesta tornista. Muut ovat Marjaniemen torni ja Tammerterhon lintulava. Niissä olenkin käynyt, jälkimmäisessä useinkin.

Vaikka lintutietoudessani olisi huimasti parantamisen varaa, on torneista mukava tiirailla maisemia ja ottaa maisemakuvia. Ongelmanani on tosin korkeanpaikankammo, jonka takia Krottilanlahden torniin kapuaminen jäi tällä kertaa väliin. Oli meinaan sen verran jyrkät askelmat, että katsoin parhaammaksi pysytellä maan kamaralla sillä välin kun Harri Nato Leino kiipesi ylös.

Tornia vastapäätä, lahden toisella puolella, on Turun Hengitysyhdistyksen kesäpaikka Toivonniemi. Muuten tämä kolkka Ruissaloa on minulle melko vierasta, enkä ollut ennen käynyt edes lintutornin ohitse menevällä polulla. Asia pitää korjata lähitulevaisuudessa, sillä seutu vaikutti oikein mukavalta.

Krottilanlahden tornille pääsee ainakin Kuuvan parkkipaikalta lähtevää luontopolkua pitkin. Se ei ole mikään juurinen kinttupolku, vaan pikemminkin pienehkö tie, joka tornille tultaessa myötäilee Aura Golfin viheriöitä.

Ruissalon joulukuista luontoa tallentui jonkin verran muistikortille.












lauantai 8. joulukuuta 2018

Naantalin Patterinmäellä

Suomi täytti kaksi päivää sitten 101 vuotta. Sen kunniaksi sattui sateen keskellä olemaan viikon ainoa kaunis päiväkin.

Lähdin jo ennen aamukymmentä ajelulle turkulaisen historian harrastajan Harri Nato Leinon kanssa. Tarkoituksena oli käydä Naantalin sataman vieressä Patterinmäellä.

Patterinmäki on saanut nimensä siellä sijainneista ilmatorjuntatykkien alustoista ja betonibunkkereista. Kallion alapuolella, Naantalinsalmessa entisen sahan laiturissa oli jatkosodan aikana Suomen armeijan sukellusvenetukikohta.

Suurimmalle osalle naantalilaisia ja lähiseudun asukkaita Patterinmäki lienee vieras. Netistä infoa etsiessäni ei nimeen montaa kertaa törmännyt ja alue tunnetaankin varmaan yleisesti paremmin jollain toisella nimellä. Tutuistani ainoastaan Leino on paikasta kertonut.




Sodanaikaiset betonirakennelmat ovat kumma kyllä säästyneet pahimmilta tuhotöiltä. Esimerkiksi Turussa vastaavat paikat on sutattu graffiteilla jo ajat sitten. Kaljatölkkejä ja roskaa oli toki ympäriinsä ja kaiken huippuna poltettu hetekka. Vaikka paikka syrjäinen onkin, merkilliset kotaviritelmät sun muut pistivät silmään.

Kumma, ettei mäelle ole ruvettu rakentamaan taloja. Luulisi tuollaisen maan olevan arvossaan. Lähistöllä on uusia kerrostaloja aivan Kuparivuoren leirintäalueen kupeessa.








Mäen alapuolella satamassa oli Finnlinesin laiva, jota parhaillaan lastattiin. Auringonnousu oli komea ja mielellään sitä katselikin joulukuun harmauden keskellä.









keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Essi ja syyskuinen Saaronniemi

Syyskuun loppupuolella kävin Satakunnasta Turkuun muuttaneen Essi Tähkän kanssa Ruissalossa kuvaamassa.

Ilma oli tuohon aikaan vuodesta vielä melko kesäinen. Vaikka jonkun verran tuulikin, ei Ruissalon päässä Saaronniemessä sentään tarvinnut palella. Oli pelkästään hyvä, että kuviin tuli mukaan vähän aaltoja ja hiusten hulmuamista.

Essi on kuluvan vuoden aikana ollut kameran edessä enemmänkin ja sen kyllä huomaa. Erittäin varmaa poseerausta ja malleilu hallussa. Olen yleensä valinnut blogijuttuhin sellaiset kymmenkunta otosta per fotosessio, mutta tällä kertaa oli runsaudenpula ja kuvia on viisitoista.

Essi oli tänä vuonna yksi luomumissikisa Miss Eloweenan finalisteista. Satuin itsekin olemaan paikalla kesäkuun alkupuolella Naantalin Teersalossa, kun missikiertue saapui rantaravintola Wanhaan Salakuljettajaan.

Saaronniemessä jutellessamme oli aika yllättävää kuulla, että kesätöikseen hän on ollut nosturikuskina useampana vuotena. Ei aivan heti tulisi mieleen. Stereotypiani henkilöstä hanikoissa on meinaan paksu, eläkkeen partaalla oleva äijä makkaravoileipä toisessa ja termoskannu toisessa kädessä.