lauantai 19. tammikuuta 2019

Ruissalon rannoilla 19. tammikuuta

Iltapäivälehtien ja MTV3:n meteorologin viikon puolivälissä mainostama "lumi-inferno" osoittautui lopulta perin vaatimattomnaksi ainakin siihen nähden kuinka paljon sillä peloteltiin.

Ainakaan Turun seudulla ei keskiviikon ja torstain välisenä yönä tullut lunta siihen malliin, että se olisi haitannut aamulla töihin lähtöä. Maikkarin tähtimeteorologi nimittäin jopa kehoitti jäämään kotiin torstaina, koska olosuhteet olisivat mahdottomat. Mikään varsinainen oraakkeli hänkään ei toki ole, mutta joku tolkku voisi sentään sääennustuksissakin olla.

Turun Ruissalossa oli lauantaina puolenpäivän komea talvinen keli. Autoja oli niin Hevoskarintien-, kasvitieteellisen puutarhan-, Honkapirtin- kuin Saaronniemen parkkipaikallakin valtavasti. Tiedä sitten missä kaikki ihmiset olivat, koska ainakaan Saaronniemessä ja Kolkannokassa ei ollut mainittavaa ruuhkaa.

Kävin Kolkannokassa viimeksi kaksi viikkoa takaperin. Välillä tuntuu, että kuvauskohteet tuppaavat olemaan väkisinkin vähän samoja, mutta mukava siellä on joka tapauksessa ulkoilla. Tällä kertaa keskityin enemmän yksityiskohtiin kuin merimaisemiin tai joutseniin, joita ei kumma kyllä näkynyt ensimmäistäkään.














perjantai 18. tammikuuta 2019

Utsuri Horror Show: Eerikinkatu 8

Tilasin taannoin turkulaislevy-yhtiö Plastic Passionin viime syksynä julkaiseman cd-levyn Utsuri Horror Show: Eerikinkatu 8.

Utsuri Horror Show oli turkulainen kulttirockbändi ja sen laulaja Heikki Kylä-Utsuri legendaarinen hahmo, jonka varmasti lähes jokainen kaupungilla liikkunut tunsi ainakin ulkonäöltä. Henkilöstä riippuen häntä kutsuttiin joko Hessuksi tai Utsuriksi.


Komeisiin avattaviin pahvikansiin pakattu levy sisältää parikymmentä Utsuri Horror Shown biisiä vuosilta 1990-2010. Mukana on informatiivinen vihko, jossa kuvakavalkadin lisäksi on yhtyeen historia rumpali Jukka Rannan muistelemana.

Kansiin on nähty vaivaa. Minultakin kyseltiin vuosi pari sitten "kasarihevijulisteita", joita on toki säilössä, mutta en sitten saanut toimeksi ruveta niitä penkomaan. Tarkoituksena oli näemmä Utsurin cd, jossa päällimmäisenä on partaansa ajeleva hahmo ja taustalla Suosikissa vuonna 1984 ollut AC/DC:n juliste.

Kansiukkeli paljastui hiljattain kaverikseni, jonka omistamaa rekvisiittaa kuten jukeboksia on käytetty kuvissa. Kyseessä ei siis ole "nuori Utsuri", kuten eräs pörrötukkainen turkulainen päihdetyöntekijä oli kollegalleen kertonut.


Utsuri Horror Show keikalla Tinatuopissa heinäkuussa 2010.

Utsuri Horror Shown tunnetuimpia kappeleita ovat vinyylisingleinä vuonna 1990 julkaistut Nyt juon ja Kymppi rahaa. Oikealla levy-yhtiöllä, kuten vaikka Poko Rekordsilla julkaistuina ne olisivat saattaneet aikanaan olla jonkin sortin hittejäkin. Biisit jäivät lähinnä turkulaisissa rokkibaareissa notkuneiden iloksi.

Olen luukuttanut Eerikinkatu 8-levyä muutaman kerran autossa. Varsinaiseksi kruisailumusiikiksi sitä ei ehkä heti mieltäisi, mutta hyvin näyttää toimivan siinäkin ympäristössä. Äänitysten taso on varmasti vuosien varrella vaihdellut suurestikin, mutta kummasti levy on saatu masteroitua tasalaatuiseksi. Vain jossain kappaleissa havannoi tietynlaisen kellarimaisuuden.


Tutustuin Utsuriin keväällä 1990 Tinatuopissa (levyn nimi Eerikinkatu 8 tulee baarin osoitteesta) ja Rockpubissa käydessäni. Käheä-ääninen mies viihtyi ahkerasti kuppiloissa ja kehitti siitä varsinaisen elämäntavan. Jollen tämänkin vuosikymmenen alussa omalla baarikierroksellani nähnyt häntä illan mittaan jossain, niin jo oli kumma.

Utsurilla oli poikkeuksellisen hyvä ja laaja musiikkimaku. Hänen suosikkiyhtyeitään olivat muun muassa AC/DC, Rose Tattoo ja Krokus. Sellaiset puolen tusinaa kertaa tuli viettettyä hänen kanssaan baariehtoon jälkeisiä pitkiä jatkoja ja kuunneltua musiikkia runsaan juomapuolen kera.

Utsuria oli oikeastaan vähän vaikea mieltää laulajaksi tai artistiksi, koska hän henkilöityi huomattavasti enemmän baarien mieheksi kuin bändiliideriksi. Moni tuskin edes tiesi hänestä muuta puolta kuin oluttuopin ääressä istuvan huiviveikon.

Välillä tauollakin olleessa Utsuri Horror Showssa oli vuosien varrella kolme kokoonpanoa. Viimeisen keikkansa yhtye soitti marraskuussa 2014 rumpali Rannan 50-vuotisjuhlissa.

Seuraavana kesänä Heikki Kylä-Utsuri kuoli sairaalassa rankan elämäntapansa uuvuttamana. Hän oli 56-vuotias.


Heikki Kylä-Utsuri Turun Martissa joulukuussa 2010. 






lauantai 12. tammikuuta 2019

Ruissalossa 12. tammikuuta

Perjantaina 11. tammikuuta oli mitä mahtavin talvikeli. Aurinko paistoi, kunnon lumiharso puissa ja luonto kuin satukirjan sivuilta repäisty. Hinku päästä ulos käppäilemään ja kuvaamaan komeita näkymiä oli suorastaan aivan hillitön. Esteenä vaan oli iltavuoro töissä, joten tällainen nautinto meni sivu suun.

Suurin toivein kurkkasin tänä aamuna ikkunaverhon raosta. Olisi varmaan ollut parempi mennä takaisin peiton alle. Olin nimittäin puolen päivän tienoilla lähdössä ottamaan luontokuvia, mutta kovin innostus laantui nopeasti masentavan maiseman nähtyäni.

Kuvausharrastuksen myötä on tullut tavaksi seurata sääennusteita. Mitenkään sokeasti en niihin luota, koska esimerkiksi hiljattain raivonnut myrskykin tuli vasta vuorokautta myöhemmin kuin meteorologit uhkasivat. Tänäänkin piti kuulemma olla samankaltainen ilma kuin eilen.

Olin ehtinyt sopia Turun Ruissaloon menon jo aiemmin, joten turha sitä oli ruveta perumaan valokuvaussäähän vedoten. Sillä mentiin mitä oli ja Ruissalohan toimii yleensä aina. Tulee ainakin liikuttua.

Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ulkopuutarha, Kuuvannokka ja Saaronniemi olivat käyntilistalla. Jotain sentään tallentui muistikortillekin.















lauantai 5. tammikuuta 2019

Vuoden 2019 ensimmäiset luontoelämykset

Vuoden 2019 ensimmäiset ulkoilut suuntautuivat Turun Ruissaloon ja Hirvensaloon. Jo uudenvuodenpäivänä oli vakaat aikomukset käydä happihyppelyllä luonnon helmassa, mutta vesikeli ja ääretön liukkaus asettivat esteen moisille aikeille.

Lauantaina aamupäivällä 5. joulukuuta kömmin Harri Nato Leinon autoon ja suuntana oli Ruissalo. Tovia aiemmin ikkunasta ulos vilkuillessani näytti niin pimeältä, että ehdin miettiä kannattaako tähän aikaan vielä minnekään lähteä. Kymmeneltä sentään oli jo jonkinmoinen valaistus tullut.

Ruissalon reissu osui sikäli väärään ajoitukseen, että poistuessamme saarelta puolenpäivän tienoilla, alkoi aurinko paistella oikein reippaastikin. Hivenen harmaita valokuvia tuli Ruissalon päästä Kolkannokasta, mutta mukava siellä oli käydä jälleen.










Turun toiseksi kuuluisimmalla saarella, Hirvensalossa, oli aivan eri meininki. Talvipäivähän rupesi olemaan mitä komein.

Kuuden asteen pakkanen ei pahemmin tuntunut PAU:n Varsinais-Suomen osaston kesäkoti Mäntyniemen grillikatoksessa, jonne virittelimme nuotiota makkaranpaistoa varten. Alku vaan oli todella takkuilevaa johtuen kosteista puista, mutta lopulta rupesi Lyyti kirjoittamaan ja Perniön herkulliset paistinmakkarat kypsyivät ritilällä tiristen.









Muuten mukavan ulkoilutuokion haittapuoli oli paikoin sankka savu, joka tarttui ahnaasti vaatteisiin. Oli meinaan sen luokan tuoksu, ettei auttanut muu kuin heittää kuteet pesukoneeseen välittömästi kotiin tultua.





torstai 3. tammikuuta 2019

Katarina ja kaasupallo

Vuoden 2018 viimeinen TFCD-mallikuvaukseni tapahtui joulukuun 30. päivä sunnuntaina. Kovasti joka tuutissa toitottettu liukkaus oli aamupäivällä vaihtunut parin asteen pakkashuurteeseen. Ulkoilukeli ollut lopulta lainkaan hullumpi.

TFCD (Time For CD) tarkoittaa mallin ja kuvaajan välistä sopimusta, jossa molemmat saavat käyttää kuvia epäkaupallisiin tarkoituksiin, kuten vaikka mallikansioon tai sosiaaliseen mediaan.

Varsinaissuomalainen harrastajamalli Katarina on ollut viitisen vuotta tuttuni. Kymmenkunta yhteistä fotosessiota lienee kertynyt vuosien varrella. Tämänkertainen oli varmasti yksi parhaista.

Katarinalla oli jo muutamaa päivää aiemmin kuvausasusteet mielessä, puuttui vain sopiva miljöö. Kuinka ollakaan, sellainen löytyi kuin tilauksesta. Olin meinaan nähnyt kuvia erään turkulaislähiön reunamilla olevasta vanhasta kaasupallosta. En tiennyt sen tarkkaa sijaintia ennen kuin viime itsenäisyyspäivänä, jolloin käväisin tutkailemassa erikoista ympäristöä erään kaverin kanssa.

Koska ilma oli kuvauspäivänä oletettua parempi, eivät olosuhteet kaasupallon luona olleet niin vaativat kuin voisi luulla. Toki piti varoa jäistä maaperää ja etenkin portaikkoa. Urheasti Katarina poseerasi kylmää metallikaidetta vasten. Varmaan aika monella olisi tullut äkkiä vilu.

Mielestäni kuvat onnistuivat pirun hyvin. Toivottavasti tänä vuonna saisi aikaiseksi yhtä hyvää settiä.