perjantai 21. heinäkuuta 2017

Ansu fotomallina Nautelankoskella

Viime viikolla kävin ottamassa kuvia Liedon Nautelankoskella Ansu Aaltolehdon kanssa. Hän on paremmin tunnettu laulajana varsinkin Turun seudulla suositussa hevicovereita esittävässä Jailbreakissa ja laajemman rokkiohjelmiston Agangissa.

En ollut hetkeen käynytkään Nautelankoskella. Yleensä se on takuuvarma kuvauspaikka vuodenajasta riippumatta. Näin kesäisin virtaus on lähes olematon, jolloin kuviin saa erilaista näkökulmaa. Kosken kallioille on helppo kävellä, kun se muuten on mahdotonta.

Ansulla oli mukana paljon erilaisia mekkoja ja kenkiä. Eipä tarvinnut kauan arpoa kun oikeat löytyivätkin. Leopardikuvioinen asu sopi pirun hyvin miljööseen. Kirkkaana kesäpäivänä oli aurinkossa turhan kirkasta kuvaamisen kannalta, joten etsimme varjoisempia paikkoja kosken pohjalta.

Ansu on loistava malli. Ei turhaa ujostelua, vaan osaa heittäytyä tilanteeseen täysillä mukaan. Kuvat puhukoon puolestaan.











tiistai 18. heinäkuuta 2017

Sahankulmankoski Toijassa

Maanantaina oli sopiva päivä tehdä maakunta-ajelu hieman tuntemattommille seuduille eli nykyään Saloon kuuluvaan entiseen Kiskon kuntaan. Kohteena oli Mommolanjoen Sahankulmankoski, joka tunnetaan myös Kaunistonkoskena.

Aamu ei ruusuista keliä lupaillut, mutta samapa tuo vaikka hiukan vettä ropisisi niskaan. Turku-Helsinki -moottoritiellä satoikin paikoitellen kovasti. Sama meno jatkui toisinaan pitkin päivää, mutta kuin ihmeen kautta säästyimme Sunttu Sundellin kanssa kastumiselta.

Sahankulmankosken löytäminen oli aluksi kiven takana. Kiskon keskustaajamasta Toijasta ajelimme ensin kyläraittia väärään suuntaan. Muutaman kilometrin päässä Nesteeltä kun on myös pikkuinen vanha mylly ja kaunista jokimaisemaa.

Lähitalojen asukkaat ovat ilmeisesti valppaana murtovarkaiden takia, sillä melkein välittömästi lähti auto peräämme. Ystävällinen keski-ikäinen nainen tuli kysymään millä asioilla liikumme. Sahankulmankoski ei heti sytyttänyt hänenkään lamppuaan, mutta rouva osasi kumminkin neuvoa mihin suuntaan pitäisi ajella. Lopulta kohde löytyi Vilikkalantien varrelta Toijaa halkovan päätien toiselta puolelta.

Näkemistäni kuvista päätellen Sahankulmankoski virtaa valtaisasti vanhojen mylly- ja saharakennusten lomassa. Ainakaan eilen ei näin ollut, vaan vettä oli liikkeellä varsin niukasti. Keväisin asia on varmaan aivan toisin. Komea koski kumminkin, joskin näin kesäaikaan valokuvausmielessä vähän liikaa lehtipuiden varjostama.

Hieman epäselväksi jäi miten alueella kuljetaan, sillä aluskasvillisuus oli peittänyt mahdolliset polut. Samalla jäi paremmat kuvauskulmatkin haaveeksi. Kaatosateen jälkeinen heinikko horsmineen, nokkosineen ja koiraputkineen ei houkutellut shortsimiestä etsimään väyliä sen enempää.

Lahoihin rakennelmiinkaan en tutustunut sen kummemmin, eikä se varmaan ole suositeltavaakaan. Talot nimittäin näyttivät siltä, että ne voivat romahtaa hetkenä minä hyvänsä.

Täytyy käydä joku kerta uudelleen, mahdollisesti eri vuodenaikana. Tämä reissu ei oikein poikinut sellaista kuvamateriaalia kuin oletin saavani. Oheiset fotot otettu Huawei -kännykällä.















maanantai 17. heinäkuuta 2017

Turusta Nauvoon M/S Fannylla

Kesäkuussa Turussa aukesi uusi laivalinja, joka kulkee kesäsesongin ajan Aurajoesta Seilin kautta Nauvoon. Aluksena toimii M/S Fanny. Sen laituripaikka on Läntisellä Rantakadulla, lähellä hiljattain paljastettua Jarno Saarisen patsasta.


Jututtamani henkilökunnan jäsenen mukaan Fanny on entinen koulutus- ja rahtilaiva. Koska sitä ei ole rakennettu matkailuliikenteeseen, huomasin oitis muutamia käytännön ongelmia. Rappuset ja välit ovat ahtaita. Oviaukko tarkoitettu suunnilleen hobiteille. Kahvilan katto vain noin 180 senttiä korkea. Matkustajatiloissa yksi vessa. Ainakaan minun kokoiseni ihminen ei sovellu alukselle kovinkaan hyvin.

Keskiviikkoisella matkalla oli laskujeni mukaan kyydissä oli seitsemänkymmentä henkilöä. Useita lapsiperheitä lastenvaunuineen. Kävi vähän sääliksi laivan henkilökuntaa, joka joutui nostelemaan vankkureita korkealle ylätasanteelle, koska pöytien ja tuolien seassa alhaalla ei ollut tarpeeksi tilaa. Myös polkupyöriä oli paljon.




Suurin osa ihmisistä jäi spitaalisten saarena tunnettuun Seiliin. Aikaa siellä olisi ollut sellaiset 4,5 tuntia, mikäli startti Turusta olisi tapahtunut annettuun aikaan eli kymmeneltä. Teknisten ongelmien takia pääsimme matkaan puolisen tuntia myöhemmin.

Seilissä riittää hyvin nähtävää pariksi tunniksi. Loppuajan voinee kuluttaa uudessa ravintolassa, jollainen tietääkseni on sinne hiljattain valmistunut. Muutaman käyntikerran perusteella Seili on suositeltava ja historiallinen paikka, mutta seurueemme suuntasi kumminkin nyt Nauvoon.






Myöhästyneen lähdön takia Nauvolle jäi aikaa tasan kolme tuntia. Ehdin käydä muun muassa Pietari palvelee -antiikkiliikkeessä, joka sijaitsee keskustan pääraitin varrella. Pari vuotta sitten huomasin, että kaupan takahuone suorastaan pullistelee lp-levyjä. Muutama älppäri lähti nytkin mukaan.

Nauvon komeaan kivikirkkoon tuli myös tutustuttua tarkemmin. Ihmettelin flyygeliä alttarin edessä, jolloin eräs mies avasi sanallisen arkkunsa ja kertoi kirkossa olleen hiljattain konsertin. Soitinta varten oli kuulemma hankittu erityinen ja kallis kisko, jolla se saadaan tarvittaessa roudattua paikalleen.





Ruokailu tapahtui niinkin eksoottisessa ravintolassa kuin SEO-huoltoasemalla. Mielestäni on turhaa maksella kymmeniä euroja jostain vaivaisesta ala carte -ateriasta rantakuppiloissa, kun siitä ei tule edes puoliksikaan täyteen. SEOn monipuolisesta ruokalistasta sai valittua ison annoksia reilusti alle kymmenellä eurolla. Iso kolmostuoppi maksoi viisi euroa, kun sadan metrin päässä rannassa vastaava olisi takuulla ollut lähempänä kymppiä. Enää ei ole epäselvyyttä missä haarukkani heiluu seuraavalla Nauvon reissulla.

M/S Fannyllä ei ollut anniskeluoikeuksia, joten asia ratkaistiin omatoimisesti. Paluu sujuikin huomattavasti nopeammin kuin menomatka.

Turku-Seili-Nauvo on suositeltava reitti M/S Fannyn puutteista huolimatta. Etenkin tällaisena komeana kesäpäivänä se on hyvä konsti nähdä kaunista Saaristomerta ja Turun saaristoa.






sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Savojärven kierroksella

Kuluneella viikolla tuli käytyä Savojärven kierroksella Kurjenrahkan kansallispuistossa. Vuonna 2012 avatun lenkin pituus on kuutisen kilometriä ja se puikkelehtii sekä aivan Savojärven rantaa seuraten että umpimetsässä ja soilla. On tullut tavaksi käydä siellä muutaman kerran vuodessa.

Savojärven kierrokselle mennessäni auto jää yleensä aina Kurjenpesän parkkipaikalle Yläneelle lähelle Säkyläntietä. Toinen vaihtoehto olisi Nousiaisissa järven toisella puolella oleva Rantapiha. Sinne vaan on mentävä pitkää ja kuoppaista pikkutietä pitkin, joten helpompi näin.




Kuten aina, oli parkkipaikalla nytkin valtavasti kaaroja. Missä kaikki ihmiset olivat, jäi jälleen arvoitukseksi. Ainakaan Savojärven ympäristössä ei pahemmin tarvinnut väistellä vastaantulijoita. Alueella on monta muutakin reittiä.

Kierros kellottui parilla pienellä tauolla ja kuvauspysähdykset mukaanlukien melko tarkalleen kahteen tuntiin.

Valokuvat lenkin varrelta toistelevat hieman toisiaan, mutta onneksi joka kerta löytyy hiukan eri erilaista näkökulmaa. Jollei muuten, niin vuodenaikojen vaihtelun ansiosta.