Pääsiäisen veneretki Vepsään

Pitkäperjantaina oli ohjelmassa veneretki Turun kaupungin ulkoilusaareen Vepsään. Vesibussiliikenne Aurajoesta alkaa touko-kesäkuun vaihteessa, mutta saareen on vapaa pääsy kesäkauden ulkopuolellakin.

Venekyyti järjestyi Paavolan Janin paatilla. Hän tuli hakemaan minut ja pari muuta ahkeraa Vepsä-kävijää Ruissalon Saaronniemestä, kuten on tapahtunut aiemminkin vuosien varrella. 

Paavolan veneellä hurautti Vepsän edustalle vaivaiset kahdeksan minuuttia. Matka Saaronniemestä Vepsään on 5,5 kilometriä. 

Venelaitureilta ja kalliorannoilta käsin oli hyvä seurata haahkojen soidinmenoja. Muita siivekkäitä saarella olivat ainakin meriharakat, merikotka, merimetsot, kyhmyjoutsenet, valkoposki- ja kanadanhanhet sekä nauru- ja kalalokit. 

Kaksi kyykäärmettäkin möllötti reittiemme lähistöillä. Ensimmäinen tavanomaista isompi, toinen suunnilleen samaa kaliiberia kuin aiemmatkin tänä keväänä näkemäni. 

17 hehtaarin Vepsässä riittää ajanviettopaikkoja. Mainittakoon muun muassa etelärannalla eroosion syömä kivikkoinen ranta, joka on kansan suussa saanut nimen "Rupuranta".

Saaressa oli lisäksemme muutama kalastusporukka. Nuorten herrojen nelikko oli erikoistunut siian pyyntiin. Yksi kaveri nostelikin näytösluonteisesti kalan kuin tilauksesta. 

Ilma ei ajankohtaan nähden olisi paljon parempi voinut olla. Meri tyyni ja aurinkokin pilkotti välillä. Sen sijaan tätä kirjoittaessani on tuullut, satanut räntää ja maa valkoisena. 

Päivä hurahti uskomattoman nopeasti. Yhtäkkiä kello olikin jo 19, joka oli sovittu paluulähtöajaksi.

Muutama kesä sitten Seilin saarella kuulemani lausahdus erään jo eläköityneen postimiehen suusta jäi ihmetyttämään. "Kun on kerran käynyt Vepsässä, on se silloin jo nähty". Minun on vaikea ymmärtää tuollaista asennetta. Menisin Vepsään uudelleen vaikka jo ensi viikonloppuna, mutta todennäköisesti se tapahtuu vasta toukokuun puolessa välissä yliopistoryhmän järjestämällä retkellä.

Kevään ensimmäiset kyyt

Lauantaina 21. maaliskuuta Matti Viki Vikström kysyi minua avustamaan linnunpönttöjen tyhjentämisessä ammattiosastomme Kesäkoti Mäntyniemen tiluksille. Turun Hirvensalossa sijaitsevalla neljän hehtaarin tontilla on lukuisia linnunpönttöjä. 

Pönttöputsausten jälkeen oli aika istahtaa alas vakiomökkiläisen terassille. Kurkkasin kaiteen taakse auringonpaisteessa kylpevään etelärinteeseen ja kas, kyyhän siinä lötkötteli keräämässä lämpöä. Näin tuli bongattua kevään ensimmäinen käärme! Tarkemmalla tutkailulla alempana oli toinenkin sahalaitakaveri.

Kännykällä zoomatessa kuvanlaatu on vähän heikko, mutta kyllä siitä matelijan erottaa. 

Koska oli aurinkoinen ja komea kevätpäivä, ehdotin Matille, että käydäänpä Kaarinassa Kuusiston linnanraunioilla. Siellä kun on erittäin todennäköisesti käärmeitä. Saisin kunnon kuvia autossa olleella kamerallani, eikä mitään kännykkäsohimisia.  

Tiedän linnanraunioilta takuuvarman paikan, jossa kyyt ottavat keväisin aurinkoa. Näin oli tälläkin kertaa. 

Liikkeellä on muutamia muitakin valokuvaajia. Eräs pappa lapsenlapsensa kanssa kertoi, että he ovat nähneet lähimaastossa jo kymmenen kyytä. Pikkusälli ei ainakaan tuntunut pelkäävän käärmeitä, vaan oli onnesta soikeana kun niin monta matelijaa oli tavattu. 

Me puolestamme näimme Kuusistossa yhteensä kuusi kyytä, joista kaksi jonkun matkan päässä linnanraunioista. 

Sunnuntaina 22. maaliskuuta kutsui Turun Ruissalo. Kuuvan käärmeiden talvipesällä oli neljä kyytä hereillä. Melko liikkuvaista sorttia olivatkin verrattuna Kuusiston serkkuihinsa. Nämä yksilöt olivat myös värikkäämpiä kuin linnanraunioilla tavatut mustanharmaat yksilöt. 

Aprillipäivän kyyt

Viime maanantaina 1.4. oli toinen pääsiäispäivä ja samalla aprillipäivä. Palturin puhuminen tosin unohtui vallan kokonaan, mutta ohjelmaa oli senkin edestä. Ensin linnunpönttöjen putsausta ammattiosaston kesäpaikassa Turun Hirvensalossa Matti Viki Vikströmin johdolla, jonka jälkeen suuntana oli Kuusiston piispanlinnan rauniot Kaarinassa. 

Lämpömittari kohosi peräti kolmeentoista plussa-asteeseen. Selkä hiestä märkänä linnunpönttöjä pidellessä juolahti mieleen, että näin nättinä kevätpäivänä saattavat käärmeetkin olla jo liikkeellä.

Hirvensalossa emme niihin törmänneet, vaikka alueella onkin viime vuosina esiintynyt matelijoita huomattavasti enemmän kuin ennen muinoin. Syynä moiseen lienee ahkera rakentaminen, jonka takia käärmeet ovat joutuneet etsimään uusia elinpiirejä. 

Kuusiston linnanraunioilla käärmeitä asustelee jykevien muurien suojissa. Moni ei tätä varmastikaan tiedä ja saattaakin tulla yllätyksenä kuinka lähellä kulkuväyliä kyyt loikoilevat lämpöä keräten. Kuvien käärmeetkin löytyivät parin metrin päästä pääpolkua. Niitä ei huomaa, ellei sillä silmällä etsi. 

Aprillipäivänä tärppäsi heti kun menimme paikkaan, jossa olen kyitä aiemminkin nähnyt. Aluksi näytti siltä, että luikertajia olisi ollut kolme. Näin saattoi ollakin, mutta käärmekasan auetessa selkiintyi, että niitä olikin kaksi. 

Liikkeitämme tai läheisten puurappusten töminää kyyt eivät noteeraneet. Otin varmaan yli sata kuvaa, joista tässä on kymmenen mielestäni onnistuneinta. 

Eräs tuttava ihmetteli miten olen saanut käärmeistä näin lähikuvia ja olinko itsekin samalla tasolla makaamassa kuin luikerot. Eipä siinä sen kummempaa taikaa ole kuin hyvä zoomikamera. En koskaan jälkeenpäin sorki kuvieni rajauksia, vaan homma hoidetaan kuvaushetkellä.  

Pääsiäistipuja ja kevään ensimmäinen käärme

Pääsiäistä vietettiin viime ja osin tälläkin viikolla, maanantain 1. huhtikuuta ollessa toinen pääsiäispäivä. Kävin kaksi kertaa Turun Ruissalossa kävelyllä, luonnollisesti kamera kaulassa killuen. Muistikortille tallentui monenlaista menijää, kaikkea joutsenista kyykäärmeeseen. 

Ruissalon Saaronniemessä uiskenteli laskujeni mukaan 25 kyhmyjoutsenta. Linturivistöä oli monenlaista. Oli liki, että olisin saanut tallennettua kahden kenokaulan muodostaman sydämen. Sellainen on vielä kuvaamatta. 

Joutsenten joukossa oli perinteinen häirikkökin. Eli lintu, joka siivet pörhistettynä ui kohti lajikumppaneitaan karkottaen muut kauemmaksi. En tarkemmin tunne käyttäytymisen merkitystä, mutta ilmeisesti siinä haetaan omaa reviiriä tai kumppania. Toiminta näyttää karulta, kun muuten levollisessa porukassa yksi jahtaa muita.

Tiedossani on etelärinne, jossa saattaa keväisin tavata käärmeitä. Pari viikkoa aiemmin alueella ei ollut vielä minkäänlaista toimintaa, mutta nyt tärppäsi.

Aikani katseella maastoa haravoituani näkyi liikettä. Hiiri. Kaveri päässee parempiin suihin ennen pitkää, mikäli jatkaa touhuamistaan samoilla apajilla käärmeiden kanssa. 

Kärmeksiä ei näkynyt ja aloin lampsia kohti autoani. Matkalla huomasin isohkon kyyn keräämässä auringonsäteitä heinikossa. Eräs tuttava veikkasi kuvat nähtyään, että matelija on jo ehtinyt syödäkin. Oma teoriani on, että kyy levitti luunsa kerätäkseen lisää lämpöä ja siksi näytti paksulta. 

Kun paikalle huristeli Kuntecin auto lavalla olevat työkalut täristen, ajattelin jossain lähellä olevan työmaan. Työmiehet keltaisissa huomiovaatteissaan tulivatkin bongaamaan käärmeitä! Mahtavaa kun on työpaikka, jossa saa tehdä mitä lystää. Varsinkin ilman pelkoa, että esihenkilöt kyttäävät jokaista liikettäsi.