Kevään ensimmäiset kyyt

Lauantaina 21. maaliskuuta Matti Viki Vikström kysyi minua avustamaan linnunpönttöjen tyhjentämisessä ammattiosastomme Kesäkoti Mäntyniemen tiluksille. Turun Hirvensalossa sijaitsevalla neljän hehtaarin tontilla on lukuisia linnunpönttöjä. 

Pönttöputsausten jälkeen oli aika istahtaa alas vakiomökkiläisen terassille. Kurkkasin kaiteen taakse auringonpaisteessa kylpevään etelärinteeseen ja kas, kyyhän siinä lötkötteli keräämässä lämpöä. Näin tuli bongattua kevään ensimmäinen käärme! Tarkemmalla tutkailulla alempana oli toinenkin sahalaitakaveri.

Kännykällä zoomatessa kuvanlaatu on vähän heikko, mutta kyllä siitä matelijan erottaa. 

Koska oli aurinkoinen ja komea kevätpäivä, ehdotin Matille, että käydäänpä Kaarinassa Kuusiston linnanraunioilla. Siellä kun on erittäin todennäköisesti käärmeitä. Saisin kunnon kuvia autossa olleella kamerallani, eikä mitään kännykkäsohimisia.  

Tiedän linnanraunioilta takuuvarman paikan, jossa kyyt ottavat keväisin aurinkoa. Näin oli tälläkin kertaa. 

Liikkeellä on muutamia muitakin valokuvaajia. Eräs pappa lapsenlapsensa kanssa kertoi, että he ovat nähneet lähimaastossa jo kymmenen kyytä. Pikkusälli ei ainakaan tuntunut pelkäävän käärmeitä, vaan oli onnesta soikeana kun niin monta matelijaa oli tavattu. 

Me puolestamme näimme Kuusistossa yhteensä kuusi kyytä, joista kaksi jonkun matkan päässä linnanraunioista. 

Sunnuntaina 22. maaliskuuta kutsui Turun Ruissalo. Kuuvan käärmeiden talvipesällä oli neljä kyytä hereillä. Melko liikkuvaista sorttia olivatkin verrattuna Kuusiston serkkuihinsa. Nämä yksilöt olivat myös värikkäämpiä kuin linnanraunioilla tavatut mustanharmaat yksilöt. 

Aprillipäivän kyyt

Viime maanantaina 1.4. oli toinen pääsiäispäivä ja samalla aprillipäivä. Palturin puhuminen tosin unohtui vallan kokonaan, mutta ohjelmaa oli senkin edestä. Ensin linnunpönttöjen putsausta ammattiosaston kesäpaikassa Turun Hirvensalossa Matti Viki Vikströmin johdolla, jonka jälkeen suuntana oli Kuusiston piispanlinnan rauniot Kaarinassa. 

Lämpömittari kohosi peräti kolmeentoista plussa-asteeseen. Selkä hiestä märkänä linnunpönttöjä pidellessä juolahti mieleen, että näin nättinä kevätpäivänä saattavat käärmeetkin olla jo liikkeellä.

Hirvensalossa emme niihin törmänneet, vaikka alueella onkin viime vuosina esiintynyt matelijoita huomattavasti enemmän kuin ennen muinoin. Syynä moiseen lienee ahkera rakentaminen, jonka takia käärmeet ovat joutuneet etsimään uusia elinpiirejä. 

Kuusiston linnanraunioilla käärmeitä asustelee jykevien muurien suojissa. Moni ei tätä varmastikaan tiedä ja saattaakin tulla yllätyksenä kuinka lähellä kulkuväyliä kyyt loikoilevat lämpöä keräten. Kuvien käärmeetkin löytyivät parin metrin päästä pääpolkua. Niitä ei huomaa, ellei sillä silmällä etsi. 

Aprillipäivänä tärppäsi heti kun menimme paikkaan, jossa olen kyitä aiemminkin nähnyt. Aluksi näytti siltä, että luikertajia olisi ollut kolme. Näin saattoi ollakin, mutta käärmekasan auetessa selkiintyi, että niitä olikin kaksi. 

Liikkeitämme tai läheisten puurappusten töminää kyyt eivät noteeraneet. Otin varmaan yli sata kuvaa, joista tässä on kymmenen mielestäni onnistuneinta. 

Eräs tuttava ihmetteli miten olen saanut käärmeistä näin lähikuvia ja olinko itsekin samalla tasolla makaamassa kuin luikerot. Eipä siinä sen kummempaa taikaa ole kuin hyvä zoomikamera. En koskaan jälkeenpäin sorki kuvieni rajauksia, vaan homma hoidetaan kuvaushetkellä.  

Kuusiston kyy

Pääsiäisen jälkeisellä viikolla on ollut erinomaiset ulkoilukelit. Hiljattainen takatalvi on tosin tuoreessa muistissa, mutta nyt näyttää siltä, että kyllä se kevät sieltä tulee ja ryminällä.  

Viime keskiviikkona kävin työkaverini Timon kanssa Kuusiston linnanrauniolla Kaarinassa. Tarkoitus oli kuvata käärmeitä, mikäli sellaisia löytäisimme. 

Paikalle saapuessa huomio kiinnittyi tiehen, joka oli hiljattain lanattu. Yleensä se on erittäin kuoppainen, mutta nyt ei tarvinnut väistellä valtavia monttuja ja ihmetellä miten tuostakin pääsisi ohi. Moinen onni tuskin kauan kestää, mutta eipä tuolla tule alvariinsa käytyäkään. 

Alkajaisiksi Timo bongasi nurmelta västäräkin, kevään ensimmäisensä. Minulla oli mielessä muurinpätkä, jossa todennäköisesti majailisi matelijoita. Alle minuutissa yksi sellainen löytyikin. 

Yllättävän helpolla tähtäimeen saatu kyykäärme ei ollut moksiskaan meistä. Muutaman metrin päässä se aikansa vaihteli asentoa, kunnes lopulta katosi kivien sisään. Muita yksilöitä ei löytynyt, vaikka kuinka etsimme. 

Koiraansa ulkoiluttanut rouva kehotti katsomaan taivaalle, jossa valtava kurkiparvi lenteli kaukana yläpuolellamme. Lintuja oli karkean arvion mukaan pari sataa. Enpä ole ennen moista nähnyt! 

Kuusiston linnanraunioilla

Kuusiston linnanraunoilla Kaarinassa tulee poikettua muutaman kerran vuodessa. Torstaina 3. maaliskuuta oli jälleen sellainen päivä, jolloin Kuusisto valikoitui kohteeksi.

Loppupätkä raunioille vievästä tiestä oli todella surkeassa kunnossa. Sitä se on tosin kesälläkin, mutta erityisesti nyt. Ilmeisesti pellolta tielle valuva vesi oli tehnyt siitä autoilun kannalta erittäin kehnon. Luistimet olisivat olleet varmasti parempi keksintö.

Tiedä sitten mitä vartiontiliikkeen pakettiauto teki niillä main, mutta sinne se oli vähällä jäädäkin. Kuski jurrutti hullun lailla aikansa, kunnes kaara sai sen verran pitoa renkaiden alle, että kaveri pääsi jatkamaan matkaansa.

Kuusiston linnanrauniot sijaitsevat Piikkiönlahden rannalla. Keskiaikainen piispanlinna rakennettiin aikoinaan Suomen katolisen kirkon piispojen turvapaikaksi. Se purettiin Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1528. Nykyään Kuusiston linnanrauniot on suosittu arkeologinen matkailukohde.

Kukoistuksensa päivinä Kuusiston linna oli ainutlaatuinen rakennus Suomessa. Rakennushistorialliset tutkimukset ovat osoittaneet, että linnan rakennusjärjestys on perinteisistä käsityksistä poikkeava. Ensimmäisessä vaiheessa on rakennettu nykyisen länsisiiven kolmihuoneinen yksikerroksinen kivitalo ja kellarityyppinen rakennus koillisosassa. Ympärysmuuri on rakennettu tämän jälkeen. Perinteisesti vanhimpana rakennuksena pidetty eteläsiipi, josta nykyinen sisäänkäynti kulkee, on rakennettu vasta myöhemmin. Vasta kolmannessa rakennusvaiheessa sisäänkäynti on muutettu meren puolelta nykyiselle paikalleen Kuusiston pääsaarelta.

Kuusiston linnassa elettiin loistokautta 1400-luvun alussa piispa Maunu Olavinpoika Tavastin aikana. Piispainkronikassa sanotaan hänen rakentaneen suurimman osan linnaa. Vuoden 1485 vaiheilla suuri tulipalo tuhosi linnaa, mutta se korjattiin. Varustamista jatkettiin Maunu Särkilahden aikana (1489-1500). Hän valitti linnan suuria rakennuskustannuksia.

Linnan kehittäminen ja voimistaminen päättyi 1500-luvun alkupuolella. Suomen keskiajan viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki pakeni 1522 Ruotsiin. Kuusiston linna joutui tanskalaisten käsiin. Kustaa Vaasan joukot valtasivat Kuusiston 1523. Valtiovalta ei tuntenut kiinnostusta linnan kehittämiseen ja Kustaa Vaasa antoi vuonna 1528 Turun linnan päällikölle Maunu Sveninpojalle käskyn tuhota linna, jottei siitä tulisi katolisuuden tukikohtaa Suomessa.

On mahdollista, että Kuusiston linnasta purettuja kiviä käytettiin mm. Turun linnan esilinnan rakennustöissä. Myös Piikkiönlahden toiselle rannalle rakennetussa Piikkiön kirkossa käytettiin joidenkin tietojen mukaan Kuusiston linnan kiviä. Linnan edustalle on uponnut kivilastissa ollut proomu. Vielä 1800-luvun lopulla Kuusistossa kerättiin tuhansia tiiliä, jotka vietiin Ahvenanmaalle Kastelholman linnan korjauksiin.

Vaikka linnaa tuhottiin ottamalla siitä rakennusmateriaalia, ei linnan historia ole ollut unohduksissa. Kuusiston linna on aina ollut jonkinlainen nähtävyys. Linnanrauniot kaivettiin esille 1870-luvulla ja siitä asti niitä on tutkittu, korjattu ja tuettu.

Museoviraston edeltäjä, Muinaistieteellinen toimikunta, teki vuosina 1885-1886 senaatille esityksen raunion suojaamisesta. Korjaukset käynnistettiin vuonna 1891. Museoviraston vuonna 1985 käynnistämä korjausvaihe on tuonut paljon uutta tietoa linnan vaiheista ja asusta. Perinteisen antikvaarisen tutkimuksen lisäksi Kuusiston linnan salaisuuksia ovat tutkimuksillaan onnistuneet paljastamaan myös kasvitieteilijät, geologit ja eläintieteilijät.

 Lähde: Museovirasto

Laura linnanraunoilla

Kävin heinäkuun alkupuolella pitkästä aikaa kuvaamassa luottomalli Lauran kanssa. Miljööksi valikoitui tuttu ja turvallinen Kuusiston piispanlinnanrauniot Kaarinassa.

Kuvauspaikkana linnanrauniot alkavat olla jo vähän kliseinen - törmään nimittäin tuon tuosta kuviin siellä poseeravista neitokaisista. Siitä huolimatta se oli juuri oikea kuvausympäristö meille. Harvemmin kuitekaan aidossa linnaympäristössä nähdään korkokenkien sijaan keskiaikameininkiä.