Heinänokan huhtikuuta

Sunnuntaina 26. huhtikuuta maakunta-ajelu suuntautui Turun saarille, tarkemmin Satavan saaren lounaiskulmassa sijaitsevaan Heinänokkaan. 

Heinänokka on Turun ja Kaarinan seurakuntien leirikeskus. Siellä järjestetään sekä seurakunnan omia että muiden järjestäjien leirejä. Koulujen kesälomien ja talvilomien aikana heinänokassa on rippikoululeirejä. 

Heinänokka on ollut minulle nimenä tuttu pitkään. Lapsuuden kaverini Kustavista työskenteli siellä jonkinlaisissa johtotehtävissä, mutta ikävä kyllä hän kuoli kymmenisen vuotta sitten. 

Ensimmäisen kerran kävin alueella viitisen vuotta takaperin, jolloin eräs tuttu antoi vinkin komeasta autiotalosta. 

Ilmeni, että talossa oli kuvattu Mika Kaurismäen ohjaamaa, elokuussa 2015 ensi-iltansa saanutta Elämältä kaiken sain-elokuvaa. Leffan pääossissa ovat Vesa-Matti Loiri, Armi Toivanen, Peter Franzen ja Jani Volanen. Sivuosassa nähdään Salaituista elämistä nyttemmin tuttu Lenita Susi. 

Yleensä tulee seurattua melko tarkkaankin suomalaisia elokuvia, mutta jostain syystä tämä oli livahtanut täysin ohi. Näin sen vasta pari vuotta sitten televisiosta.

Voi olla, että osa leffasta on kuvattu studiossa, mutta talossa sisällä käymättä sanoisin, että pääosin kuitenkin juuri siellä. Elokuvassa näkyy korkeilla kallioilla kuvattuja kohtauksia, eikä sellaisia  Heinänokassa ei ole. Ne lienee tallennettu joko Naantalissa tai naapurisaarella Hirvensalossa.

Mittatikkuna autiotalon edustalla seisoo mukana matkassa ollut Simo. 

Lounais-Suomessa oli viikonloppuna armoton tuuli, joka yltyi myrskylukemiin. Heinänokassakaan ei siltä säästytty, tosin pahin myräkkä ei vellonut leirikeskuksen rannalla. Niemennokan takana oli valtaisa aallokko vaahtopäineen, kun taas Heinänokan saunalaiturilla sai olla melko rauhassa. 

Yritin tiirailla matelijoita, jotka nekin varmasti tällaisella tuulella olivat koloissaan piilossa. Yksi rantakäärme kuitenkin löytyi rantapenkereeltä. Se näyttää kuvassa huomattavasti massiivisemmalta kuin olikaan.  

Leirikeskuksen kivikkoisella rannalla oli viitisen kalastajaa. Yksi heistä jopa niin sosiaalinen, että hänen kanssaan pystyi vaihtamaan pari sanaa. 

Venevalkamassa parkkipaikan liki puolestaan rassattiin isoja purjeveneitä kesäkuntoon. Varmasti kelpaa seilata vähän kovemmallakin merenkäynnillä. 

Näkymiä Kaasavuorelta Airistolle

Turun Hirvensalon Maanpäässä sijaitsee Kaasavuori. Se on näköalapaikka ja lähiluontokohde, josta aukeaa komeat maisemat Airiston merialueelle. 

Ennen korona-aikaa Kaasavuori oli vielä melko tuntematon muiden kuin paikallisten keskuudessa. Kun sohvaperunatkin innostuivat luontoretkeilystä, muuttui tilanne radikaalisti. Opastusta vuorelle ei ole vieläkään, mutta Föli-bussin päätepysäkiltä polkuja seuraamalla löytää kohteeseen. 

Kuluvalla viikolla on ollut kovin tuulista. Kun eräänä päivänä sattuikin olemaan tyyni keli, pirautin Vikströmin Matille, että kiinnostaisiko visiitti Hirvensaloon. Vastaus oli myöntävä. 

Vepsän saari, Ruissalon puolella Villa Kuuva ja Myyntimiesten sauna sekä monta muuta kohdetta löytyi, kun hetken tiirailimme merelle. 

Ensimmäisessä kuvassa näkyy alueen tunnetuin saari Loistokari. Se oli ainakin vielä taannoin myytävänä 680 000 euron hintaan. Kumma, ettei noin legendaarinen saari ole mennyt kaupaksi.

Loistokarin historiaa linkissä https://fi.wikipedia.org/wiki/Loistokari

Pari edellistä blogijuttuani Kaasavuoresta löytyvät alta:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/08/iltahetki-maanpaan-kaasavuorella.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2023/10/auringonlasku-kaasavuorella.html

Pääsiäisen veneretki Vepsään

Pitkäperjantaina oli ohjelmassa veneretki Turun kaupungin ulkoilusaareen Vepsään. Vesibussiliikenne Aurajoesta alkaa touko-kesäkuun vaihteessa, mutta saareen on vapaa pääsy kesäkauden ulkopuolellakin.

Venekyyti järjestyi Paavolan Janin paatilla. Hän tuli hakemaan minut ja pari muuta ahkeraa Vepsä-kävijää Ruissalon Saaronniemestä, kuten on tapahtunut aiemminkin vuosien varrella. 

Paavolan veneellä hurautti Vepsän edustalle vaivaiset kahdeksan minuuttia. Matka Saaronniemestä Vepsään on 5,5 kilometriä. 

Venelaitureilta ja kalliorannoilta käsin oli hyvä seurata haahkojen soidinmenoja. Muita siivekkäitä saarella olivat ainakin meriharakat, merikotka, merimetsot, kyhmyjoutsenet, valkoposki- ja kanadanhanhet sekä nauru- ja kalalokit. 

Kaksi kyykäärmettäkin möllötti reittiemme lähistöillä. Ensimmäinen tavanomaista isompi, toinen suunnilleen samaa kaliiberia kuin aiemmatkin tänä keväänä näkemäni. 

17 hehtaarin Vepsässä riittää ajanviettopaikkoja. Mainittakoon muun muassa etelärannalla eroosion syömä kivikkoinen ranta, joka on kansan suussa saanut nimen "Rupuranta".

Saaressa oli lisäksemme muutama kalastusporukka. Nuorten herrojen nelikko oli erikoistunut siian pyyntiin. Yksi kaveri nostelikin näytösluonteisesti kalan kuin tilauksesta. 

Ilma ei ajankohtaan nähden olisi paljon parempi voinut olla. Meri tyyni ja aurinkokin pilkotti välillä. Sen sijaan tätä kirjoittaessani on tuullut, satanut räntää ja maa valkoisena. 

Päivä hurahti uskomattoman nopeasti. Yhtäkkiä kello olikin jo 19, joka oli sovittu paluulähtöajaksi.

Muutama kesä sitten Seilin saarella kuulemani lausahdus erään jo eläköityneen postimiehen suusta jäi ihmetyttämään. "Kun on kerran käynyt Vepsässä, on se silloin jo nähty". Minun on vaikea ymmärtää tuollaista asennetta. Menisin Vepsään uudelleen vaikka jo ensi viikonloppuna, mutta todennäköisesti se tapahtuu vasta toukokuun puolessa välissä yliopistoryhmän järjestämällä retkellä.

Vepsässä syyskuussa

Turun kaupungin ulkoilusaari Vepsä sulkeutui palvelujensa osalta Muinaistulien yön jälkimainingeissa elokuun viimeisenä viikonloppuna. 

Saareen on kuitenkin mahdollista mennä omalla veneellä vaikkapa grillaamaan tai katselemaan upeita maisemia. Näin tapahtuikin lauantaina syyskuun 20. päivä, jolloin Paavolan Jani haki muut matkalaiset Ruissalon Saaronniemestä. 

Välimatka Saaronniemestä Vepsään on 5,5 kilometriä, joka Paavolan paatilla kestää normaalisti vain kymmenisen minuuttia. Tällä kertaa aallokkoa oli sen verran paljon, että välillä piti hiljentää kaasua. Suolainen vesiryöppy lennähti muutaman kerran suoraan päin pläsiä, mutta pahemmalta kastumiselta vältyttiin. 

Vepsässä ollessamme sateen uhka väistyi ja tuuli tyyntyi. Päivästä tuli oikein kaunis ja aurinkoinen. 

Minulle uutta oli Vihta-saunan takamaille tehty grillauspaikka. Loppukesällä ihmettelimme sinne johtavaa massiivista polkua, joka menisi ihan mökkitiestäkin. Nyt sen funktio selkiintyi. 

Muutaman kymmenen metrin päässä rantakalliolla oleva tulipaikka oli sekin uudistettu. Lahot istuimet ja kivistä kyhätty grilli olikin jo korkea aika pistää uuteen uskoon. 

17 hehtaarin saarella riittää kierreltävää ja nähtävää, vaikka moni tuttu ei sitä jostain syystä ymmärräkään. "Kun siellä on kerran käynyt, on paikka nähty", totesi eräs eläkeläismies kerran. Minun on mahdotonta ymmärtää tällaista kommenttia. 

Sääli, ettei Vepsän palveluja pidetä yllä alkusyksyn viikonloppuina. Luulisi mökkivieraita tulevan ja paikkaa voisi markkinoida vaikka kalastusporukoille. 

Eilen juolahti mieleen elokuun viimeisenä viikonloppuna tapaamani naiskolmikko, joka valmisti keittokatoksessa leivonnaisia. Heistä puheliaimman kanssa juttelin melko kauankin. 

Nainen kertoi olevansa Unkarista, kun taas kaverinsa olivat kotoisin Saksasta ja Puolasta. Vepsän saari sai kovasti suitsutusta, enkä lainkaan epäile ulkomaaneläville tällaisen paikan olevan oikein eksoottinen kokemus. 

Keskenään kolmikko ei puhunut englantia, vaan espanjaa. Ihmettelin moista. Selityksenä kuului, että he ovat tavanneet Espanjassa ja siksi käyttävät sitä kommunikointikielenään. 

Hän kyseli myös onko jossain Vepsää vastaavia paikkoja. Keksin ehdottaa Maisaarta. Tiedä vaikka olisivat siellä käyneet alkusyksyn aikana, Rymättylässä sijaitsevan Maisaaren kausi kun jatkuu pitkälle syksyyn.