Vuosnaisten kallioilla

Heinäkuun toisella viikolla kävin Vuosnaisten luontopolulla Kustavissa. Tapana on ollut kulkea lenkki läpi pari kertaa vuodessa. Pituudellaan se ei ehkä häikäise, mutta maisemillaan aivan takuulla.

Reitin korkeimmalla kohdalla on muutaman vuoden ollut penkkipöytä, jossa on voinut levähtää ja katsella merelle. Nyt sen viereen on rakennettu jykevä näkötorni, jonka avajaiset olivat kesäkuussa. 

Torniin uskaltanee kavuta kovinkin korkeanpaikankammoinen, sillä askelmat ovat leveät ja seinät tukevat. Rakennelma ei muistuta tikapuita, kuten vaikka Turun Ruissalon Krottilanlahden lintutorni. 

Spauna-ravintolan vierestä lähtevän luontopolun varrella on Kallioilla - Taidekokemuksia saaristossa-niminen näyttely. Esillä on useiden eri tekijöiden töitä - kirjaimellisesti kallioilla.  

Pari vanhempaa blogijuttuani Vuosnaisten luontopolusta:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/08/matelija-vuosnaisten-luontopolulla.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/08/vuosnaisten-luontopolulla.html

Kesäkuun loppua Heponiemessä

Alkuviikosta Kustavin reissulla yhtenä kohteenani oli Iniönaukon partaalla sijaitseva Heponiemi. Paikka on tunnettu etenkin yhteysaluksesta, joka liikennöi Kustavin ja Iniön välillä, ollen täten myös osa Saariston Rengastietä. 

Heponiemen tunnusmerkkejä ovat valkoinen kummeli ja sektoriloisto. Ne voi bongata kivenheiton päässä yhteysaluslaiturista, entisen luotsiaseman takaa kalliolta. 

Lähivesillä oli tällä kertaa kaksi silakkarysää, joista linnut olivat kovin kiinnostuneita. Eri lokkilajit ja merimetsot melskalsivat hullunlailla altaiden ympärillä. Haahkaparvi lepäili viereisellä kivellä.

Hinaajaproomu ilmestyi kuviin kuin tilauksesta. Veikkaisin, että jonkun mökkiranta saa pian uutta syvyyttä. 

Päivä oli melko tuulinen, mutta kesäisen lämmin. Yritin kuikuilla käärmeitä aallonmurtajan kivikosta. Ainuttakaan en nähnyt edes vähän tuulettomammissa kohdissa. Siellä ne kumminkin tunnetusti lymyilevät.  

Vappu Vuosnaisissa osa 2 - Risteily Åvaan

Vappuviikonloppuun kuului komeissa saaristomaisemissa mökkeilyn ohella risteily Kustavista Ahvenanmaalle. 

Yhteysalus Adan liikennöi Kustavin Vuosnaisista Brändön Åvaan useita kertoja päivässä. Matka on kulkuneuvojen osalta maksullinen, mutta jalankulkijoille ilmainen. Me emme tarvinneet autoa, joten kävelimme Adanin kidasta sisälle ja sieltä ylös portaita aurinkoiselle yläkannelle. 

Adanin ravintolasta löytyi pari pulloa makoisaa Stallhagen-panimon olutta. Kaljatehdas sijaitsee Ahvenanmaan mantereella Finströmin kunnassa ja on suositeltava matkailukohde sielläpäin liikkuville. 

Merimatka Vuosnaisista Åvaan kestää nelisenkymmentä minuuttia. Kannella kelpasi katsella upeaa saaristoluontoa ja siemailla kylmää olutta.

Åvan satamasta pääsee lossilla naapurisaarelle Jurmoon. Varsinkin kesällä se on hieno ja helposti saavutettavissa oleva kohde. Kolmen vuoden takaisesta Jurmo-vierailusta enemmän linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2023/07/pikavisiitti-brandon-jurmoon.html

Åvasta eteenpäin jatkaessa on mahdollisuus matkata Brändön Torsholman sataman kautta Ahvenanmaan mantereelle, mikäli sinne asti halajaa. 

Vappu Vuosnaisissa osa 1 - Mökki

Vappuviikonloppu kului työporukan kanssa mökkeillessä. Aattona vielä aherrettiin Liedossa selkä vääränä pakettien parissa, mutta vapunpäivänä perjantaina suuntana oli saariston kuningaskunta Kustavi. 

Vartsalan saaren päässä Vuosnaisissa sijaitsee kaksi ravintolaa, joilla molemmilla on tarjolla myös majoitusta. Valitsimme Spaunan, jonka Kalatupa-niminen mökki vaikutti sopivalta. 35 neliöön mahtui keittiö, sähkösauna, alakerran kaksi sänkyä ja parvi. 

En ollut aikaisemmin yöpynyt Spaunan mökeissä, mutta ulkoapäin ne ovat olleet tuttuja pitkään. Muistan kun edellinen omistaja rakennutti mökit 1990-luvulla. Tuolloin toimintaa harjoitettiin Kustavin Kalatuvat-nimellä. Spaunaksi paikka muuttui uusien omistajien myötä vajaa kymmenen vuotta sitten. 

Mökin sijainti oli erinomainen. Esitteessä mainittu osittainen merinäköala oli täysin riittävä ja terassin edessä näkö- ja aurinkosuojana kasvava väkkärämänty sekin juuri sopivassa paikassa.

Jos nyt jotain kritisoimista on, niin saunaan tulisi rakentaa turvakaide lauteiden ja kiukaan väliin. Harvinaisen leveiden laudetasojen päälle kiipeillessä sai olla kieli keskellä suuta.

Vappuviikonlopun keli oli erinomainen. Saman olivat huomanneet lukuisat veneilijät. Vuosnaisten edustalla liikkui tiuhaa tahtia moottori- ja purjepaatteja.

Turun Sanomissakin noteerattu Vuosnaisten lintu- ja näkötorni rakentuu upean luontopolun korkeimmalle kohdalle. Harmi, että se oli vielä keskeneräinen, mutta ehtiihän tuonne kesällä. 

Viereisellä penkkipöydällä oli mukava nauttia pari mukillista vahvaa simaa tyyntä merta katsellen. Kallion alla on vuosia ollut lohialtaita, mutta nyt ne olivat kadonneet. Näkymä olikin aikalailla erilainen kuin viimeksi tuolla istuessani.

Vuosnaisten luontopolusta enemmän linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2025/08/vuosnaisten-luontopolku-25-elokuuta.html

Kustavilaisia Etelä-Virossa vuonna 1993

Selatessani taannoin isäni Ilmo Jaramon (1937-2007) valokuvia, tuli vastaan mustavalkovedoksia toukokuulta 1993. Tuolloin bussilastillinen kustavilaisia matkusti Etelä-Viroon Vörumaalle muutaman vuorokauden reissulle.

En muista tarkkaan oliko kyseessä kunnan, matkailuyhdistyksen vai seurakunnan järjestämä matka. Sellainen mielikuva on, että viimeksi mainitun. Kun hiljattain selvittelin asiaa, tulivat nämä vaihtoehdot esille. 

Seurakunnan reissua tukee kuvissa esiintyvät Kustavin kirkkoherran rouva Pirkko Jokela ja harras kirkossakävijä Raakel Santalahti. Kunnan edustajina mukana olivat kunnanjohtaja Veijo Katara sekä isäni, joka oli tuolloin Kustavin elinkeinomies.  

Viro itsenäistyi Neuvostoliiton ikeestä elokuussa 20. elokuuta 1991. Täten kustavilaisten matka ajoittui alle kaksi vuotta sen jälkeen, kun kommunistihallinnon alta oli päästy pois. Katukuvassa tämä ei vielä oikein näkynyt, paikat olivat enemmän tai vähemmän rempallaan ja elo perin vaatimatonta. 

Matkalla vierailtiin muun muassa Suuren Munamäen näkötornissa Viron korkeimmalla kohdalla lähellä Latvian rajaa, erilaisilla muistomerkeillä, museoissa ja kaupungeista Tallinnan ohella ainakin Vörussa ja Tartossa. 

Viron on Euroopan metsäisin maa. Se todella tuli selväksi linja-auton ikkunasta maisemia tiiraillessa. Sellainen jäi myös mieleen, että maaseudun taloissa olisi kaivattu maalia.

Tuossa bussikuvan alla "kaadan" Barlay de Tollon eli Tarton vinon talon. Maaperän painumisen vuoksi vinoon mennyttä taloa on alettu sanoa Tarton Pisan torniksi.

Matkalla oli oppaana hyvää suomea puhuva Valdur Raudvassar Vörusta. Hän selitti taukoamatta kuten asiantuntevan oppaan kuuluukin. Aksenttinsa on myös jäänyt mieleen. 

Vuonna 1939 syntynyt, tuolloin 53-vuotias, Raudvassar on virolainen vapaustaistelija, opettaja, pelastusupseeri, kotitutkija ja vaikuttaja Viron puolustusliitossa, kulttuuriperinnön suojelussa ja paikallishallinnossa. 

Hän joutui 1960-luvulla vuosiksi vaarallisille valtionvihollisille tarkoitetulle vankileirille syytettynä Neuvostoliiton vastaisesta toiminnasta.  

Raudvassar osallistui Viron itsenäisyyden palauttamisen taisteluun, oli Viron kongressin edustaja ja Vörun kaupunginhallituksen jäsen, Vörumaan sotilasyhdistyksen perustajajäsen ja puheenjohtaja. 

Kolmenkymmenenkahden vuoden takainen matka oli ensimmäinen kosketukseni Viron maaperälle. Sittemmin siellä onkin tullut käytyä monta kertaa, Vörumaallakin kahdesti. Ensi elokuulle on kaavailtu autoreissua, joka sijoittuisi Viron saarille Hiidenmaalle ja Saarenmaalle. 

Moni kuvien henkilöistä on nyttemmin edesmennyt. Ainakin Kaarina ja Lasse Laaksonen, Anja ja Tapani Aapola, Raakel Santalahti, Hannu Aapola ja Eino Närvä ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen.