Elokuinen Jurmon matka osa 2

Jurmosta lähtiessämme astelimme yhteysalus M/S Eivorin kyytiin ja käväisimme naapurisaaressa Utössä. Tunnin merimatkan jälkeen ehti parisen tuntia tutustua saaren kyläraittiin ja palveluihin.

Olen käynyt Utössä kaksi kertaa aikaisemmin. Ensimmäisen matkani tein kesäkuussa 2010 M/S Aspön kyydillä Turun Aurajoesta. Samainen laiva on nykyään nimeltään M/S Isosaari ja se operoi Helsingin saaristossa. Parin päivän reissun aikana yövyttiin laivan hyteissä.

Toinen kertani Utössä oli kesällä 2015. Olin tuolloin virkistäytymis- ja valokuvausreissulla työkaverieni kanssa. Yövyimme Fågelli-matkakodissa lähellä saaren yhteysaluslaituria. Aiheesta löytyy kaksiosainen, laajahko matkakertomus linkeissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/06/uton-reissu-5-762015-osa-1.html ja http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/06/uton-reissu-osa-2.html

Utö on Suomen eteläisin asuttu saari. Se sijaitsee Saaristomeren eteläosassa noin 90 kilometriä Hangosta länteen, 88 kilometriä Turusta lounaaseen ja 88 Maarianhaminasta itäkaakkoon. Utö kuului ennen Korppoon kuntaan ja nykyään Paraisten kaupunkiin.

Vuoden 2005 lopulla Utön valmiuslinnake lakkautettiin ja muutettiin vartiolinnakkeeksi. Varusmieskoulutus saarella loppui samalla.

Alle viidenkymmenen asukkaan Utö on tunnettu lintusaarena, jossa käy valtavasti lintubongareita. Entisissä armeijan tiloissa on nykyään hotellitoimintaa ja turisteja tuntuu piisaavan. Edes viiden tunnin laivamatka Nauvon Pärnäisistä ei tunnu missään askeettisen M/S Eivorin kyydissä, kun vastassa on tällainen paratiisi.

Museovirasto on määritellyt Utön linnakkeen, majakka- ja luotsiyhdyskunnan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

M/S Eivor oli kuin ammuttu täyteen. Kannelle mahtui juuri ja juuri seisomaan. Kesäkeskiviikkoisin Utössä ehtii olla parisen tuntia ja Jurmossa peräti viisi, mikäli haluaa tehdä päiväreissun kaukaisiin ulkosaariin.

Kuuntelin sivukorvalla kolmen vanhemman herran juttuja. Käsittääkseni he olivat entisiä armeijakavereita tai ainakin koko kolmikko oli ollut Utössä armeijassa. Luodit lentelivät ja tykit paukkuivat. Hienoa, että Eivorin kyydillä pääsee ilmaiseksi verestämään vanhoja muistoja paikan päälle.

Päivä oli helteinen ja meri tyyni. Kuulemma Turussa satoi ja tuuli. Moinen tieto ei olisi voinut vähempää kiinnostaa siemaillessani kylmää limonadia aurinkoisella Hannas Horistontin terassilla.

Tällä kertaa en ehtinyt muuta kuin koluta Utön asuttua ympäristöä. Mikään valtava hinku rantakallioille saaren toiseen päähän ei edes ollut. Opastetulla majakkakierroksella olisi tietysti voinut käydä, mutta se olisi vienyt leijonanosan parin tunnin visiitistä. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.