Utön reissu 5.-7.6.2015 osa 2

Kuten reissublogin ensimmäisessä osassa jo kerroinkin, Utö kuuluu nykyään Paraisten kaupunkiin ja on entisen Korppoon kunnan alueella. Saaristomeren eteläosassa sijaitseva noin 80 hehtaarin saari etenkin entisenä armeijan linnakkeena, mutta myös majakastaan, linnustostaan ja merisäätiedotuksista.

Utö on ollut 1600-luvulta lähtien majakanvartijoiden, luotsien, sotilaiden ja tullimiesten asemapaikka. Utössä on Suomen vanhin majakkapaikka. Ensimmäinen valomajakka rakennettiin vuonna 1753, mutta se räjäytettiin Suomen sodassa. Nykyinen majakka rakennettiin entisen paikalle vuonna 1814.

Vuoden 2005 lopulla Utön valmiuslinnake lakkautettiin ja muutettiin vartiolinnakkeeksi. Varusmieskoulutus saarella lakkautettiin samalla.

Utössä asuu vakituisesti alle viisikymmentä asukasta, mutta kesäaikaan väkimäärä kasvaa moninkertaiseksi.

Lakkautetun varuskuntakiinteistön ostanut Oy SSL Holding Ab saneerasi tilat ja niissä toimii nykyään Utö Havshotel -hotelli. Utössä sijaitsee Suomen eteläisin hissi sekä uima-allas. Utössä on ympäri vuoden auki oleva kauppa ja Suomen oppilasmäärältään tiettävästi pienin koulu, jotka ovat myös Suomen eteläisimpiä.

Utön hautausmaa rakennettiin 1962 kiviseen maastoon. Korppoosta ja Paraisilta tuotiin proomuilla hiekkaa. Aikaisemmin Utön vainajat kuljetettiin ja haudattiin Jurmoon.

Utöön liikennöi Nauvon Pärnäisistä yhteysalus M/S Eivor 5-6 kertaa viikossa sekä kesäisin Turusta M/S Aspö kaksi kertaa viikossa. Yhteysaluksella matka Pärnäisistä Utöhön kestää neljästä viiteen tuntia, Turusta kuusi tuntia.

Utön vuotuinen keskilämpötila (1981–2010) on 6.5°C ja sademäärä 549 mm. Keskimääräinen lumipeitteen alkamisajankohta on 23. tammikuuta ja päättymisajankohta 15. maaliskuuta.

Saarta ympäröivät avoimet merialueet, kapeita salmia lukuunottamatta, jäätyvät keskimäärin vain noin kerran viidessä vuodessa. Ulkosaariston sijaintinsa vuoksi Utössä voi varautua tuuliseen säähän, jossa tuuli voi yltyä ja muuttaa suuntaa nopeasti.

Utön läheisillä vesillä ovat aikojen saatossa haaksirikkoutuneet lukuisat alukset. Tunnetuimpia ovat Panssarilaiva Ilmarinen, joka ajoi miinaan ja upposi 17 meripeninkulman päässä Utöstä jatkosodan aikana syyskuussa 1941. Turmassa menehtyi 271 miestä.

Yhdysvaltalainen höyrylaiva S/S Park Victory ajoi karille ja upposi Utön kaakkoispuolella 25. joulukuuta 1947. Onnettomuudessa menehtyi kymmenen aluksen miehistön jäsentä.

Tallinnasta Tukholmaan matkalla ollut matkustaja-alus Estonia upposi syyskuun 28. päivä 1994 Utön läheisyydessä, noin 40 kilometriä saaresta eteläkaakkoon. Kyseessä oli yksi suurimmista rauhanajan onnettomuuksista 1900-luvun Euroopassa.

Utö on yksi Suomen parhaimmista lintupaikoista ja saarella on käynyt vuosikymmeniä lintuharrastajia, mutta toden teolla retkeilymahdollisuudet avautuivat vuonna 2005, kun puolustuvoimat poistui suurimmasta osaa saarta. Utön saari sijaitsee hyvällä paikalla Saaristomeren laidalla suhteessa lintujen muuttoreitteihin.

Viikonlopun aikana saarella näkyi useita Osmo Soininvaaran ja Pekka Myllykosken risteytyksiä muistuttavia hahmoja kiikarit kaulassa. Silti oli kumman rauhallista huomioon ottaen että oli sentään kesäkuu.

Kaken etsiskellessä saarella olevia viittä geokätköä, seurasimme porukalla suunnilleen samoja reittejä. Näin oikeastaan koko alue tuli melko hyvin tutuksi. Saaren kärjessä olevilla bunkkereilla ja kallioilla taisi mennä suurin osa ajasta. Vaikka tuuli oli kova, ei se ihme kyllä pahemmin haitannut.

Utön rantalaiturin tuntumassa on liikennemerkki, jossa varoitellaan tallaamasta sammakoita. Ainuttakaan sammakkoa tai käärmettä en kuitenkaan nähnyt, vaikka niitäkin luulisi katajaisessa kivikossa luikertelevan valtavat määrät.

Sen sijaan näin varmaankin komeimman auringonlaskun mitä olen Suomessa kokenut. Jossain Rodoksella on vastaavia, mutta näköjään Utössäkin.

Kaikenkaikkiaan Utön reissu oli todella onnistunut. Jos olisi satanut, eipä saarella paljon mitään olisi voinut tehdä. Ehkä juopotella majapaikassa ja manailla kurjaa keliä. Nyt homma meni sujuvasti.

Utö Havshotelin kahdentoista euron lounas oli vallan maistuva. Täydet pisteet. Sen sijaan paluumatkalla MS Eivorin kanttiinissa tarjoiltu lohikeitto oli sikahintainen. Reaalisumma laihasta kahdentoista euron sopasta, jossa ei ollut syötävää nimeksikään, olisi ollut ehkä puolet nyhdetystä. Näköjään mitä vaan kehdataan pyytää.

Varmasti tulee joskus taas lähdettyä uudelleenkin Utön maisemia ihastelemaan.