sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Siltojen alla Raumakarissa

Naantalissa, Ukko-Pekan sillan ja Naantalinsalmen sillan alla oleva Raumakari ei ehkä ensimmäiseksi tule mieleen paikkana, jonne voisi lähteä vaikka piknikille.

Olen vuosia katsellut Raumakaria ylhäältä Kuparivuoren näköalapaikalta ja ajellut lukuisia kertoja sen yli. Vasta noin kuukausi takaperin havahduin, että sinnehän voi jopa mennä, kun turkulainen luontoharrastaja Harri Nato Leino kävi tonkimassa saaren vanhoja kalliohakkauksia.


1934 valmistunut Ukko-Pekan silta on nykyään kevyen liikenteen käytössä ja suunnilleen sillan keskikohdalta pystyy pujahtamaan kätevästi Raumakarille, koska siinä kohtaa kaiteessa on rako.

Ukko-Pekan sillan valmistuttua Raumakarille tien itäpuolelle rakennettiin kahvila. Pyöreä puurakenteinen rakennus oli alkujaan yksikerroksinen ja korotettiin kaksikerroksiseksi vuonna 1937. Kahvila oli auki vain kesäisin. Se purettiin Naantalinsalmen sillan tieltä 1980-luvulla.

Ukko-Pekan sillan vieressä on heinäkuussa 1986 avattu Naantalinsalmen silta, jossa autot huristelevat joko Rymättylän tai Turun suuntaan. Keskimäärin liikennemäärä on noin 10 000 ajoneuvoa vuorokaudessa ja kesäkuukausina 12 500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Nopeusrajoitus tiellä on 50 km/h.

Vuonna 1989 sillan mantereen puoleiseen päähän rakennettiin 320 metriä pitkä Kuparivuoren tunnneli, joka oli manner-Suomen ensimmäinen maantietunneli. Tunneli rakennettiin vuosina 1985–1988.

Raumakarin kalliohakkauksia ei tarvinnut kauan etsiä. Niitä oli lukuisia aivan vesirajan tuntumassa saaren mantereen puoleisella laidalla. Vanhimmat 1850-luvun puolivälistä.

Kahleella kiinni oleva Ystävyydenkivi jäi lähes löytämättä. Kahleen sentään näin ja kivenkin takaapäin. Olisi vaan pitänyt tajuta kurkata väylän puolelle, jolloin kivessä oleva kyltti olisi näkynyt.

Tarinan mukaan siltojen yhdistämät Luonnonmaan saaren ja Naantalin nuoret miehet tappelivat aikoinaan kovasti keskenään. Ystävyydenkiven tarkoituksena olisi kohdistaa heidän tarmonsa satakiloiseen kivenmöhkäleeseen. 





Raumakari yllätti monipuolisella luonnollaan. Kuparivuoren näköalapaikalta katsellessa saari näyttää karulta rantakalliolta, mutta siltojen toisella puolella on hyvinkin vehreää, vihreää ja värikästä.




Veneväylän reunassa viihtyvät joutsenet eivät olleet moksiskaan liikenteen tuomasta aallokosta. Saarella vaikutti olevan moninainen lokkiyhdyskunta, joka ei oikein tykännyt siitä, että Kimmo Lepa Lehdon kanssa tunkeuduimme heidän tonteilleen. Ulostetta ei onneksi tullut niskaan, mutta pari emoa teki valehyökkäyksiä.












1 kommentti:

  1. Mielenkiintoinen kohde!
    T.Matti "Viki" Vikström

    VastaaPoista