Kultarannan uusitussa puutarhassa

Perjantaina syyskuun 12. päivä oli mahdollisuus käydä tutustumassa Suomen tasavallan presidentin kesäresidenssin puutarhaan.  

Naantalin Luonnonmaan saaressa sijaitsevassa Kultarannassa pidetään silloin tällöin avoimia ovia. Joitakin päiviä aiemmin olisi päässyt jopa itse graniittilinnaan käymään. Presidentti Alexander Stubb ei sentään ollut läsnä. 

Kuten arvelinkin, oli rakennukseen ollut kova tunku. Turun Sanomien mukaan jono ylsi satojen metrien päähän tuhansien ihmisten pyrkiessä kiven sisään. 

Kuulin sivukorvalla kun pari varttuneempaa ladya jutteli puutarhakierroksella. "Kyllä oli hieno ja kannatti jonottaa viisi tuntia", supisi toinen kaverilleen, joka nyökkäili vieressä innostuneesti. 

Olen vieraillut Kultarannan puutarhassa kaksi kertaa aikaisemmin. Silloin se on näyttänyt jokseenkin erilaiselta kuin tänä syksynä. Syy moiseen on vuosia kestänyt uudistus, jossa vanhat puut saivat väistyä ja tilalle istutettiin uusia taimia. 

Tästä johtuen puutarha ei ollut enää lainkaan vastaava ilo silmälle. Toki alue on näyttävä patsaineen ja suihkulähteineen, mutta jotain tuntui puuttuvan. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua tilanne on taas toinen. 

Vielä neljä vuotta sitten oli ihan eri meininki, tosin aurinkokin paisteli toisin kuin nyt. Enemmän linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/08/kultarannan-puutarhassa.html

Näkymiä Naantalista 28. elokuuta

Tuli tuossa reilu viikko sitten käväistyä Naantalissa. Siis oikein kunnon Naantalissa, eikä Rymättylässä tai Velkualla. Nämä entiset itsenäiset kunnathan liitettiin Naantaliin vuonna 2009, mutta miellän ne yhä aivan muuksi kuin Naantaliksi. 

Vilkkaana turisti- ja kesäkaupunkina tunnettu Naantali oli hiljentynyt ihmisvirrasta. Kirkkopuistoon rakennettiin parhaillaan Naantali Sunfest-festivaalia. En ole nähnyt ainuttakaan uutista miten juhla on mahtanut mennä, mutta kai sinnekin pari tuhatta ihmistä löysi tiensä. 

Yritin etsiä mitä esiintyjiä tapahtumassa oli, mutta tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Mistään en löytänyt enää infoa, vaan kaiken maailman early bird-lippuhömpötystä senkin edestä. Ainut, jonka muistan siellä lauleskelleen on Pate Mustajärvi, jonka koko Sunfest-keikka löytyy Youtubestakin. 

Vanhassa kaupungissa kävellessä ihmetytti kovasti miten koko ranta oli täynnä isoja ökyveneitä. Tuloillaan oli varmasti jonkinlainen venetapahtuma. Ainakaan vielä torstaina 28. elokuuta yhtään geelitukkaista keikaria tai tatuoitua bodaripelleä ei näkynyt elvistelemässä paattien luona. 

Kailon saaressa sijaitseva Muumimaailma on Naantalin kovin vetonaula. Nyt sekin oli suljettu. Saareen pääsee toki kävelemään jos mieli tekee. Kummastutti uimarannan läheisen grillipaikan epäsiisteys - ritilä poltettu puhki, roskia joka puolella ja likaiset penkit. 

Ylin kuva on otettu satamakonttorin terassilta. Huomasin selkälokin istuvan sopivasti tolpan nokassa taustallaan ökyveneen teksti "Yes". Lähetin kuvan Turun Sanomiin, jossa se julkaistiin torstaina 4. syyskuuta Lukijan kuva-palstalla. 

Päiväretki Maisaareen

Lauantaina 2. elokuuta suuntana oli Naantalin saaristossa Rymättylässä sijaitseva Maisaari, jonne Kuusisto Linen Tuula II-alus teki päiväristeilyn Aurajoesta käsin. Kerrankin oli mahdollisuus lähteä reissuun suoraan Turusta. 

Tuula II:n kippari osoittautui puheliaaksi mieheksi, joka ei tyytynyt pelkästään rooliinsa ruorissa, vaan selosti vähän sitä sun tätä. Miehen tarinoita ja murretta kuunnellessa tuli mieleen itse Mietaan Jussi. Se ei ollutkaan kaukaa haettua - kipparin sukujuuret kuulemma juontavat Kurikkaan. 

Matka Aurajoesta Maisaareen kesti kaksi tuntia. Airistolla vähän aaltoili, mutta sisäsaaristoon Rymättylän puolelle päästyämme meri oli täysin tyyni. 

Nelisen kilometriä pitkä ja puolisen kilometriä leveä Iso-Maisaari on yksi kolmesta Turun kaupungin ulkoilusaaresta. Minulle tutummasta Vepsästä se poikkeaa täysin ensinnäkin kokonsa puolesta. Saaren henkilökunta on asialleen omistautunutta ja paikkoja hoidetaan. Mökkien pihoilla eivät nokkoset ja koiranputket rehota. 

Maisaaressa on mökkejä ja majoitustilaa kymmenille ihmiselle. Käsittääkseni pääosa asiakkaista on kuitenkin veneilijöitä ja päiväkävijöitä. Peikkorannan vierasvenelaituri oli nytkin pullollaan erilaisia paatteja.

Vuodesta 2017 Maisaaren yrittäjänä toiminut Patrik Qvarnström oli vesibussia vastassa. Hän kertoi, että saaren palvelut ovat tällä haavaa auki elokuun loppuun asti, ellei jatkosta saada sovittua kaupungin kanssa. Toivottavasti saadaan, sillä tuskin kukaan muu kykenee Maisaarta paremmin hoitamaan. 

Tuula II:n kyytiläisillä oli saaressa kolme tuntia aikaa touhuta mitä mieleen juolahti. Osa kävi saunomassa, me suuntasimme välittömästi tilaamaan murkinaa. Maisaaren pizzoja on mainostettu saariston parhaiksi ja ainakin minun eteeni tuotu lätty olikin erinomainen. Thaimaalainen Chang-olutkin maistui taivaalliselta.

Puinen Tuula II-vesibussi tekee vielä yhden vastaavan matkan tämän viikon lauantaina. Kannattaa mennä ennen kello kymmentä Aurajoen rantaan osoitteeseen Läntinen Rantakatu 17, mikäli mielii kyytiin. Suosittelen lämpimästi. 

Miniloma Maisaaressa

Iso-Maisaari eli Maisaari on Naantalin eteläosassa Rymättylässä sijaitseva 190 hehtaarin kokoinen saari.  Se on länsi-itäsuunnassa pitkulainen, noin neljä kilometriä pitkä ja puolisen kilometriä leveä kallioinen ja metsäinen saari. 

Maisaari on Turun kaupungin ulkoilusaari, josta löytyy uimaranta, majoitustilaa, saunoja, venelaitureita, nuotiopaikkoja ja kioski-ravintola. 

Olen käynyt Maisaaressa kymmenisen kertaa. Viime viikolla, kesälomani kolmannella viikolla, näin pääsi jälleen tapahtumaan. Mukana oli kaksi vanhaa kaveriani, Junnu ja Laatta, joilla heilläkin on molemmilla Maisaari-taustaa. 

Rymättylän Haapalan rannasta lähtevä yhteysalus M/S Isla oli saanut väriä pintaansa sitten viime näkemän. Finnferriesin omistukseen siirtynyt laiva on nyt sinisen sijasta keltainen.  

Maisaaren yrittäjä Patrik Qvartsrtöm sattui samaan laivaan pakettiautonsa kanssa. Mantereella tarvikehankintamatkalla käynyt Qvartsrtöm on pätevä kaveri, joka on vaimonsa kanssa ohjastanut saarta vuodesta 2017.

Toivottavasti Patrik saa jatkaa saaripomona jatkossakin, vaikka Turun kaupunki yrittikin pari vuotta sitten saada sekä Maisaaren ja että Pähkinäisten puikkoihin erästä huonomaineista raumalaisliikemiestä. Hanke onneksi torpattiin adressilla, jonka minäkin välittömästi allekirjoitin. 

Maisaaressa majoituksenamme oli Nuotta-mökki. Se on hyväksi havaittu jo vuosia sitten. Olen ollut siinä useasti ennenkin. 

Nuotta on sopivasti hieman syrjässä muista rakennuksista. Siellä saa olla omassa rauhassa. Terassi on iso ja sisälläkin hyvin tilaa. 

Mökin takana on puucee, johon oli ilmestynyt merkillinen viritys pöntön päälle. En ole aiemmin moista nähnyt. Kertakäynti pömpelissä riitti. Tarpeen vaatiessa asioin vesivessassa päärakennuksen takana. 

Maisaaren päärakennuksen kioski-ravintolassa on myynnissä thaimaalaista Leo-olutta. Sitä tuli maisteltua pullotolkulla kymmenisen vuotta sitten Thaimaan Phuketissa. Tuli oikein nostalginen olo olutta siemaillessa.   

Maisa-saunassa kävimme molempina päivinä. Hölmöyttäni jahkailin varausten kanssa, joten pääsimme saunomaan tulopäivänä vasta kymmenen aikaan illalla. Seuraavana päivänä puolestaan jo iltapäivällä. Loppujen lopuksi kumpikaan kellonaika ei haitannut.

Jo menomatkalla kiinnitin huomiota M/S Islan kansipojan käytökseen, joka on kaukana ystävällisestä asiakaspalvelusta. Muuten mukavaan Maisaari-lomaan tulikin ikävä särö tämän sällin takia, joka sopisi paremmin majakanvartijaksi kuin ihmisten parissa työskentelemään.