Naantalissa,
Ukko-Pekan sillan ja
Naantalinsalmen sillan alla oleva
Raumakari ei ehkä ensimmäiseksi tule mieleen paikkana, jonne voisi lähteä vaikka piknikille.
Olen vuosia katsellut Raumakaria ylhäältä
Kuparivuoren näköalapaikalta ja ajellut lukuisia kertoja sen yli. Vasta noin kuukausi takaperin havahduin, että sinnehän voi jopa mennä, kun turkulainen luontoharrastaja
Harri Nato Leino kävi tonkimassa saaren vanhoja kalliohakkauksia.
1934 valmistunut Ukko-Pekan silta on nykyään kevyen liikenteen käytössä ja suunnilleen sillan keskikohdalta pystyy pujahtamaan kätevästi Raumakarille, koska siinä kohtaa kaiteessa on rako.
Ukko-Pekan sillan valmistuttua Raumakarille tien itäpuolelle
rakennettiin kahvila. Pyöreä puurakenteinen rakennus oli alkujaan
yksikerroksinen ja korotettiin kaksikerroksiseksi vuonna 1937. Kahvila
oli auki vain kesäisin. Se purettiin Naantalinsalmen sillan tieltä
1980-luvulla.
Ukko-Pekan sillan vieressä on heinäkuussa 1986 avattu Naantalinsalmen silta, jossa autot huristelevat joko
Rymättylän tai
Turun suuntaan. Keskimäärin liikennemäärä on noin 10 000 ajoneuvoa vuorokaudessa ja kesäkuukausina 12 500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Nopeusrajoitus tiellä on 50 km/h.
Vuonna 1989 sillan mantereen puoleiseen päähän rakennettiin 320 metriä pitkä
Kuparivuoren tunnneli, joka oli manner-Suomen ensimmäinen maantietunneli. Tunneli rakennettiin vuosina 1985–1988.
Raumakarin kalliohakkauksia ei tarvinnut kauan etsiä. Niitä oli lukuisia aivan vesirajan tuntumassa saaren mantereen puoleisella laidalla. Vanhimmat 1850-luvun puolivälistä.
Kahleella kiinni oleva
Ystävyydenkivi jäi lähes löytämättä. Kahleen sentään näin ja kivenkin takaapäin. Olisi vaan pitänyt tajuta kurkata väylän puolelle, jolloin kivessä oleva kyltti olisi näkynyt.
Tarinan mukaan siltojen yhdistämät
Luonnonmaan saaren ja Naantalin nuoret miehet tappelivat aikoinaan kovasti keskenään. Ystävyydenkiven tarkoituksena olisi kohdistaa heidän tarmonsa satakiloiseen kivenmöhkäleeseen.
Raumakari yllätti monipuolisella luonnollaan. Kuparivuoren näköalapaikalta katsellessa saari näyttää karulta rantakalliolta, mutta siltojen toisella puolella on hyvinkin vehreää, vihreää ja värikästä.
Veneväylän reunassa viihtyvät joutsenet eivät olleet moksiskaan liikenteen tuomasta aallokosta. Saarella vaikutti olevan moninainen lokkiyhdyskunta, joka ei oikein tykännyt siitä, että
Kimmo Lepa Lehdon kanssa tunkeuduimme heidän tonteilleen. Ulostetta ei onneksi tullut niskaan, mutta pari emoa teki valehyökkäyksiä.