Karoliina Krookilassa

Huomasin viime syksynä sosiaalisen median valokuvaajaryhmästä varsinaissuomalaisen harrastajamallin Karoliinan. Näyttävä nuori nainen oli kuvissa kuin kotonaan. Ajattelin heittää viestillä ja kysyä, jos hänellä olisi kiinnostusta minunkin kamerani eteen. 

Aikatauluja vaan oli vaikeaa saada sopimaan, koska ilmojen haltiat eivät olleet järin suotuisia. Loppuvuonna satoi päivittäin yli kaksi kuukautta. Kun viime keväänä yhtenä lauantaina piti ottaa kuvia, kova tuuli ja räntäsade tietysti estivät moisen.  

Vihdoin heinäkuun alussa onnisti. Olin jo keväällä miettinyt kuvauslokaatioksi Krookilan kotiseutukeskusta Raisiossa. Siitä pidettiin kiinni. 

Aluksi ihmetytti Krookilan parkkipaikalla ollut väki. Sitä oli kuin isommissakin juhlissa. Syyksi paljastui lounasaika, jonka perusteella kotiseutukeskuksen kuppila on varsin suosittu. Sakkia ei onneksi eksynyt kuviin mukaan. 

En huomannut kysyä kauanko Karoliina on malleillut, mutta ainakin hän oli kuin vanha tekijä kameran edessä. Ei pahemmin tarvinnut ohjailla. Katsoimme sopivat miljööt yhdessä ja sitten vaan Nikon laulamaan. 

Odottelen kovasti jo jatkoakin, jos vaan syksyllä aikataulut sopivat yhteen. Mielessä on eräs kuvauspaikka, joka sekin sattumalta sijaitsee Raisiossa. 

Jessica Voivalan landella

Heinäkuun alkuopuolella otin kuvia kaarinalaisesta Jessicasta. Kuvauspaikaksi valikoitui Kaarinan Voivalan takamailla oleva niitty, tai oikeammin sitä reunustava kävelypoilku. 

Bongasin polun erään tutun somepäivityksestä. Jessica tunnisti paikan ja oli myös sitä mieltä, että se toimisi hyvin taustana. Länkkärityyli kun harvemmin sopii moderniin ympäristöön. 

Kuvauspäivän ehtoo oli lähes trooppisen kuuma. En tajunnut ottaa hyttysmyrkkyä mukaan, koska itikoita ei ollut aikoihin näkynyt. Voivalassa pellon laidalla hyttyset ja kärpäset olivat kuitenkin hyvinkin kiinnostuneita juuri minusta.  

Jälkeenpäin ajateltuna kuvausreviirimme oli ehkä turhan tiivis, mutta punkkivaaran takia viereiseen lehtometsään ei ollut intoa sujahtaa. Eikä olisi ollut tarpeeksi valoakaan. 

Jessica tuli tutuksi keväällä 2022, jolloin satuimme samaan aikaan Ruissalon Telakan opastuskierrokselle. Pitkät punaiset hiukset ja länkkärityyli kiinnittivät oitis huomioni.

Telakkakierroksen aikoihin olin juuri toipunut ensimmäisestä koronatartunnastani. Ensimmäisia kuvia ottaessamme puolestaan sormeni oli murtunut, mutta kummasti kamera vaan pysyi hyppysissä. https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/05/kantrimeininkia-kartanolla.html

Veera juhannusneitona

Kävin juhannuksen alla Turun Ruissalon Saaronniemessä kuvaamassa kaarinalaisen mallin Veeran kanssa. 

Tapasin Veeran ensimmäisen kerran viime vuoden kesäkuussa Vepsän saaressa. Siellä järjestettiin Suomen Festivaalimissi 2025-kuvaukset, jonne minua pyydettiin yhdeksi kuvaajaksi. Se sopi oikein mainiosti, koska kesälomakin sattui olemaan juuri tuolloin. 

Loppuvuodesta huomasin, että Veera oli valittu Vuoden 2025 Lumikuningattereksi. Turun Seutusanomien organisoiman Lumikuningattaren johtama paraatikulkue sytytti Yliopistonkadun jouluvalot. En huomannut kysyä mitä muuta ilon ja valon valtiatteren titteliin on kuulunut.  

Ruissalossa oli kuvauspäivänä aivan hillitön tuuli. Lämpötila oli sentään kesälukemissa, mutta tuulta saattoi kutsua jopa haittaavaksi. Veeran hiukset hulmusivat vähän joka suuntaan, mutta se toi kuviin mukavaa vaihtelua.  

Suomen Festivaalimissi 2025-kuvauksista voi lukea linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2025/07/festivaalimissi-kuvaukset-vepsassa.html

Tiina Kansanpuistossa

Nämä kuvat otettiin viime elokuussa Ruissalon Kansanpuistossa Turussa. Samassa paikassa järjestetään kesäisin Suomen tunnetuinta rokkifestivaalia Ruisrockia. Rokkia juhlassa ei tosin enää ole nimeksikään, mutta se on kokonaan eri juttu.  

Viime kesänä tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun olin harrastajamalli Tiinan kanssa ensimmäisen kerran Kansanpuistossa napsimassa kuvia. Alla kuvaparit ennen ja nyt. 

Tiina on entinen pitkäaikainen työkaverini. Hän sai firman touhuista tarpeekseen vuonna 2019. Ilmapiiri oli huono ja kun kaiken huipuksi lakkovahtien hämäämiseksi sahattiin parkkipaikan aitaan rikkureille kulkuväylä, otti moni muukin lopputilin. 

Viimeisten vuosien aikana olemme välillä käyneet kuvaamassa jossain sopivassa ulkomiljöössä. Usein juuri Ruissalossa, josta kuvauspaikat eivät hevillä lopu. 

Kamerana oli tällä kertaa Nikon P1000. Sen säädöt ovat muutaman kerran tuottaneet pettymyksen, mutta nyt lopputulos oli mielestäni oikein onnistunut. Tiina on loistava malli, eikä kehnoja ruutuja voi oikein tullakaan, mikäli tekniikka pelittää. 

Kansanpuistossa oli käyntipäivänämme rauhallista. Valkoposkihanhetkin olivat vaihtaneet maisemaa jälkeläistensä kasvettua lentokuntoon.

Tiina ja Kylämäen syysruska

Olin lokakuun puolivälin paikkeilla entisen työkaverini Tiinan kanssa kuvaamassa Turussa Kuralan Kylämäessä. 

Kylämäki on kaupungin omistama museo- ja kulttuurivirkistysalue, jossa ylläpidetään 1940- ja 50-lukujen mukaista maalaismiljöötä rakennuksineen, puutarhoineen, niittyineen ja peltoineen. 

Lokakuun toisena viikonloppuna riehunut myrsky oli suurimmaksi osaksi pudottanut lehdet puista. Toki lehtiä killui yhä siellä täällä, mutta yllättävän ripeästi ne olivat tulleet alas verrattuna vaikka Ruissalon samanaikaiseen vehreyteen.

Tarkoituksenamme oli ottaa syysruskakuvia. Hyvin se onnistui tippuneillakin lehdillä. Tiinan kanssa olen sen verran monta kertaa kuvannut, ettei nytkään tarvinnut turhia ihmetellä. Erinomainen malli.

Uudehkon kamerani kanssa oli alkuun pieniä ongelmia. Mutta kun mukana sattui olemaan vanhakin tallennuslaite, siitäkin selvittiin säikähdyksellä. 

Tiinan kanssa kävimme samoilla tiluksilla myös syksyllä 2020.  https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/04/kantrimeininkia-kylamaessa.html