Säpin majakka 150 vuotta

Sunnuntaina 11. kesäkuuta suuntana oli Porissa sijaitseva Kuuminainen ja siellä Salokankaan kalastajatila. Satamasta lähti kuljetus Säpin majakkasaarelle, jossa vietettiin majakan 150-vuotisjuhlallisuuksia.   

Luvian ulkosaaristossa sijaitseva Säpin majakka on palvellut veneilijöitä vuodesta 1873 lähtien. Nykypäivänä majakka on automatisoitu ja sen 130 porrasta vievät uteliaat tornin huipulle asti. Läheisissä rakennuksissa toimivat Porin Lintutieteellisen yhdistyksen lintuasema ja Säppi 2000 ry:n matkaoppaiden tukikohta. 

150 hehtaarin saarella elää villilampaita eli mufloneita ja perinnemaisemaa ylläpitää kesäisin ylämaankarja. Selkämeren kansallispuistoon kuuluvaa Säppiä hallinnoi Metsähallitus, joka on hiljattain kunnostanut sekä majakkaa että sataman Kruunumöljää eli kiviarkkilaituria. 

Kun tuulisen merimatkan päätteeksi nousin Kala-Tommin paatista Knuunumöljälle, lensin ensitöikseni nokilleni loukkaamatta onneksi sen pahemmin, mutta jo valmiiksi kipeä isovarpaani sai tietysti tällin. Se puolestaan tarkoitti sitä, että olin yhä vähemmän innokas kävelemään kuin sen mikä oli pakollista. Niinpä 1,5 kilometrin luontopolkukin jäi väliin. 

Majakkajuhlissa oli rento fiilis. Yllätyksenä tuli, että saarella vietettiin peräti kuusi tuntia. Olin ollut siinä uskossa, että homma hoituisi kolmessa tunnissa. Päivä kuitenkin kului yllättävän nopeasti ystävällisten porilaisten seurassa.

Entisen opettajan, lintumies Kari Mäntylän verkkoon tarttui hernekerttu. En ollut kai ennen moisesta tirpasta kuullutkaan. Mäntylän mukaan kyseessä oli vanha yksilö, jonka hän päätteli linnun siivistä. 

Mäntylä on löytänyt saarelta myös todellisen harvinaisuuden. Vuonna 2007 rantaan huuhtoutui delfiinin raato, eikä sellaisia näillä vesillä usein nähdä. 

Yli satapäisen sunnuntaiyleisön keränneen tilaisuuden järjestäjinä toimivat Väylävirasto, Metsähallitus, Säppi 200 ry, Reposaaren Metsästysseura ja Porin Lintutieteellinen yhdistys. 

Nälkää saarella ei tarvinnut nähdä. Siitä pitivät huolen grillimakkara ja lohikeitto, joita sai nauttia ilmaiseksi. Lohisoppa oli makuelämyksenä täysi kymppi! 

Heli Laaksonen on tuttu varmasti suurimmalle osalle suomalaisista. Länsimurteita puhuva runoilija asuu Lappi TL:ssä, joka nykyään kuuluu Raumaan. Minulle hänen leveä puheensa yhdistyy aina Laitilaan. Turun murre sen sijaan poikkeaa Helin puheesta, mutta todennäköisesti siksi sitä yleensä luullaan. 

Heli opiskeli taannoin Piikkiön Tuorlassa luonto-oppaaksi. Säpissä hän veti puolitoistatuntisen, runoilla höystetyn lenkin, joka oli hauskasti nimetty Kuuden metrin luontoretkeksi. Joku jopa erehtyi luulemaan, että kierroksella liikutaan vain tuo kuusi metriä, mutta reviiri oli totta kai huomattavasti laajempi. 

Kierroksen nimeä Laaksonen perusteli sillä, että kuuden metrin matkalla maastossa kuin maastossa on valtavasti elämää jos asiaa ruvetaan oikein tonkimaan. Hän ei sentään demonstroinut kaivamalla maata. 

Ensimmäisestä Säppi-vierailustani vuodelta 2018 voi lukea linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/08/sapin-majakkasaarella.html

Säpin majakkasaarella

Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina toteutui yksi pitkäaikainen haaveeni. Jo vuosia mielessä ollut Säpin majakkasaari Luvian edustalla tuli vihdoinkin tutuksi.

Lueskelin viitisen vuotta sitten Seura-lehdestä Säppi-aiheisen artikkelin ja mielenkiinto paikkaan heräsi. Rupesin tutkimaan mahdollisuutta päästä käymään saarella, mutta sellaista ei joko ollut tai kohtuuhintaista kuljetusta ei löytynyt. Vasta viime vuoden kesällä näin ilmoituksen, jossa tarjottiin kyytejä Säppiin kuluttajaystävälliseen hintaan.

Majakkasaaret ovat kiinnostaneet minua paljonkin etenkin tämän vuosituhannen puolella. Isossakarissa ja Bengtskärissä olen käynyt molemmissa kuusi kertaa viimeisen viidentoista vuoden aikana. Muutama muukin on ollut ohjelmistossa kuten Russarö, Kylmäpihlaja ja Utö.

Sain Säppi-porukamme helposti kokoon. Kiinnostus oli suorastaan huimaa verrattuna vaikkapa toukokuiseen Sändbäckin hyljesafariin, jonne lähdin lopulta yksin. Spesiaaliretki kun tuntui olevan ylivoimainen muuten luonnosta ja valokuvaamisesta kiinnostuneille kavereille.

Aivan tuosta vaan ei Säppiinkään menty, sillä ensimmäinen potentitaalinen päivä oli jo buukattu täyteen. Seuraava ehdotukseni osui jalkapallokisojen MM-finaalipäivään, jonka käyttäminen tähän tarkoitukseen ei suinkaan kaikille käynyt.

Lähtösatamana toimi Meri-Porin Kuuminaisissa sijaitseva 140-vuotias kalastajatila. Kalastuspaattiin mahtui yksitoista henkilöä ja se olikin lähes täynnä.

Ulkomuotonsa perusteella luulin aluksi aluksen matelevan hitaasti kohteeseensa, mutta väärässä olin. Kun pääsimme vähän kauemmaksi mantereesta, pisti kuski hanan pohjaan ja lähes kiisimme Säppiin noin puolessa tunnissa.

Luvian edustalla Porin lähellä sijaitseva Säpin majakka täyttää pian 145 vuotta. Majakka ja sen pihapirin rakennukset otettiin käyttöön 22. syyskuuta 1873. Paikan nimi tulee ilmeisesti saarella asuneelta Sibbe-nimiseltä ihmiseltä.

Ennen majakkaa Säpissä polteltiin merkkitulia ja pystytettiin merimerkkejä. Arkkitehti Axel Hampus Dahltsrömin papereiden pohjalta tiilisestä majakkatornista tuli 28,21 metriä korkea. Vuonna 1936 majakan ulkopintaan tehtiin 15 sentin teräskuori, koska tiiliseinä rakoili ja majakka huojui kovalla tuulella.

Majakan henkilökunnan muodostivat kolme majakanvartijaa ja majakkamestari. He asuivat perheineen pihapiirin virka-asunnoissa. Majakka automatisoitiin 1962 ja valon teho on nykyään 60 wattia. Hyvällä säällä se näkyy noin 22 kilometrin päähän.

Kauppamerenkululle Säpin majakalla ei ole enää pahemmin merkitystä. Majakkaa joitaa nykyään Liikenneviraston meriväyläyksikkö yhteistyössä Säppi2000-yhdistyksen kanssa.

Säpin pinta-ala on 120 hehtaaria. Sen metsissä asustelee villinä viitisenkymmentä lampaansukuista muflonia, jotka on alunperin tuotu Korsikasta Suomeen. Kesäseuraa niille pitää ylämaankarja.

Säppi kuluu Selkämeren kansallispuistoon. Luonnonsuojelukohteessa on luontopolku ja grillauspaikkoja, mutta palveluja kuten kesäkioskia tai vesipistettä ei ole.

Majakkaan kiipeäminen trooppisena kesäpäivänä oli melkoinen savotta. Vaikka aurinko ei paistanut, oli kuumuus ja ilmankosteus valtavaa. Suorituksen jälkeen olisi paidasta voinut vääntää litran hikeä.

Näköalat ylhäältä olivat hiukan rajoittuneita, koska lasi ja ulkotasanteen kaide verkkoineen peittivät osan katselunautinnosta. Mutta tulipahan käytyä kun täällä asti kerran oltiin.

En ole aiemmin ollut näin pohjoisessa yhdelläkään ulkosaarella. Selkämeren Säppi ei tämän perusteella pahemmin poikkea Saaristomeren kollegoistaan. Rantakalliota, metsää ja komeita maisemia piisaa - ja samalla valokuvattavaa.

Ikävä kyllä ainuttakaan muflonia ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Muflonin pääkallo sen sijaan killui puussa majakkamestarin talon kulmalla ja täytetty pää sisällä talossa.