Säpin majakkasaarella

Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina toteutui yksi pitkäaikainen haaveeni. Jo vuosia mielessä ollut Säpin majakkasaari Luvian edustalla tuli vihdoinkin tutuksi.

Lueskelin viitisen vuotta sitten Seura-lehdestä Säppi-aiheisen artikkelin ja mielenkiinto paikkaan heräsi. Rupesin tutkimaan mahdollisuutta päästä käymään saarella, mutta sellaista ei joko ollut tai kohtuuhintaista kuljetusta ei löytynyt. Vasta viime vuoden kesällä näin ilmoituksen, jossa tarjottiin kyytejä Säppiin kuluttajaystävälliseen hintaan.

Majakkasaaret ovat kiinnostaneet minua paljonkin etenkin tämän vuosituhannen puolella. Isossakarissa ja Bengtskärissä olen käynyt molemmissa kuusi kertaa viimeisen viidentoista vuoden aikana. Muutama muukin on ollut ohjelmistossa kuten Russarö, Kylmäpihlaja ja Utö.

Sain Säppi-porukamme helposti kokoon. Kiinnostus oli suorastaan huimaa verrattuna vaikkapa toukokuiseen Sändbäckin hyljesafariin, jonne lähdin lopulta yksin. Spesiaaliretki kun tuntui olevan ylivoimainen muuten luonnosta ja valokuvaamisesta kiinnostuneille kavereille.

Aivan tuosta vaan ei Säppiinkään menty, sillä ensimmäinen potentitaalinen päivä oli jo buukattu täyteen. Seuraava ehdotukseni osui jalkapallokisojen MM-finaalipäivään, jonka käyttäminen tähän tarkoitukseen ei suinkaan kaikille käynyt.

Lähtösatamana toimi Meri-Porin Kuuminaisissa sijaitseva 140-vuotias kalastajatila. Kalastuspaattiin mahtui yksitoista henkilöä ja se olikin lähes täynnä.

Ulkomuotonsa perusteella luulin aluksi aluksen matelevan hitaasti kohteeseensa, mutta väärässä olin. Kun pääsimme vähän kauemmaksi mantereesta, pisti kuski hanan pohjaan ja lähes kiisimme Säppiin noin puolessa tunnissa.

Luvian edustalla Porin lähellä sijaitseva Säpin majakka täyttää pian 145 vuotta. Majakka ja sen pihapirin rakennukset otettiin käyttöön 22. syyskuuta 1873. Paikan nimi tulee ilmeisesti saarella asuneelta Sibbe-nimiseltä ihmiseltä.

Ennen majakkaa Säpissä polteltiin merkkitulia ja pystytettiin merimerkkejä. Arkkitehti Axel Hampus Dahltsrömin papereiden pohjalta tiilisestä majakkatornista tuli 28,21 metriä korkea. Vuonna 1936 majakan ulkopintaan tehtiin 15 sentin teräskuori, koska tiiliseinä rakoili ja majakka huojui kovalla tuulella.

Majakan henkilökunnan muodostivat kolme majakanvartijaa ja majakkamestari. He asuivat perheineen pihapiirin virka-asunnoissa. Majakka automatisoitiin 1962 ja valon teho on nykyään 60 wattia. Hyvällä säällä se näkyy noin 22 kilometrin päähän.

Kauppamerenkululle Säpin majakalla ei ole enää pahemmin merkitystä. Majakkaa joitaa nykyään Liikenneviraston meriväyläyksikkö yhteistyössä Säppi2000-yhdistyksen kanssa.

Säpin pinta-ala on 120 hehtaaria. Sen metsissä asustelee villinä viitisenkymmentä lampaansukuista muflonia, jotka on alunperin tuotu Korsikasta Suomeen. Kesäseuraa niille pitää ylämaankarja.

Säppi kuluu Selkämeren kansallispuistoon. Luonnonsuojelukohteessa on luontopolku ja grillauspaikkoja, mutta palveluja kuten kesäkioskia tai vesipistettä ei ole.

Majakkaan kiipeäminen trooppisena kesäpäivänä oli melkoinen savotta. Vaikka aurinko ei paistanut, oli kuumuus ja ilmankosteus valtavaa. Suorituksen jälkeen olisi paidasta voinut vääntää litran hikeä.

Näköalat ylhäältä olivat hiukan rajoittuneita, koska lasi ja ulkotasanteen kaide verkkoineen peittivät osan katselunautinnosta. Mutta tulipahan käytyä kun täällä asti kerran oltiin.

En ole aiemmin ollut näin pohjoisessa yhdelläkään ulkosaarella. Selkämeren Säppi ei tämän perusteella pahemmin poikkea Saaristomeren kollegoistaan. Rantakalliota, metsää ja komeita maisemia piisaa - ja samalla valokuvattavaa.

Ikävä kyllä ainuttakaan muflonia ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Muflonin pääkallo sen sijaan killui puussa majakkamestarin talon kulmalla ja täytetty pää sisällä talossa.