Ensimmäinen yritys kiertää Savojärvi tyssäsi rankkaan parinkymmenen minuutin sadekuuroon, jonka kohteeksi jouduin noin kilometrin päässä lähtöpaikasta. Vettä tuli siihen malliin, etten meinannut nähdä eteeni. Kaikki kuteet olivat likomärkiä ja pelko kameran sekä kännykän kastumisesta saivat palaamaan takaisin autolle Savojärven Rantapihalle. Se sijaitsee Nousiaisten puolella järveä, kun taas toinen puoli on Ylänettä, nykyistä Pöytyää.
Alkutaival oli kumminkin oikein kaunista ja aurinkoista säätä. Noin kuuden kilometrin mittaisen reitin maisemallisesti parhaat palat ovat juuri noilla seuduin.
Vaikka sade harmitti, ei se mikään katastrofi loppupeleissä ollut. Olen ollut Savojärven kierroksella parisenkymmentä kertaa ja kokemus se tämäkin oli. Kamera ja kännykkä toimivat yhä moitteettomasti, autokaan ei kastunut pahemmin märistä matkalaisista.
Kuin ihmeen kautta samana ehtoona tuli viesti, jossa kyseltiin halukkuutta lähteä seuraavana päivänä Savojärven kierrokselle. No, mikä ettei kun kerran lomaakin on.
Olin nyt varautunut paremmin mahdolliseen sateeseen. Sellaista ei onneksi tullut. Ilma oli oikeastaan täydellinen ulkoiluun.
Tällä kertaa startti tapahtui helpommasta paikasta Turun suunnasta tullessa eli Kurjenpesän parkkipaikalta.
Uutta oli aivan Säkyläntien varteen tehty iso parkkialue ja myyntikoju. Niitä ei ollut vielä toukokuun alussa. Kyseessä on ilmeisesti kesällä kokeiluluontoisesti aloittaneen Föli-bussin kääntöpaikka. Sen tarkoitus oli tuoda porukkaa Turusta Kurjenrahkalle.
Savojärven kierrosta on mahdotonta tehdä ilman kameraa. Vaikka joka kerta lähes samat kohteet tallentuvatkin muistikortille, eipä paljon haittaa. Reitti on suurimmaksi osaksi maisemiltaan komea, vain muutaman sadan metrin mittainen Blairwitch Project-elokuvaa muistuttava ryteikkömetsä Kuhankuonon rajakiven ja Rantapihan välissä on ikävä.
Järven vesi oli harvinaisen matalalla. Pohjakivet ja turveläjät pilkottivat siellä täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti