Ruissalon Via Dolorosa 11. huhtikuuta

Via Dolorosa, suomeksi kärsimysten tie, lienee tuttu Tommi Läntisen hittikappaleena. Sellainen löytyy myös Turun Ruissalosta. Ruisrock-yleisön keskuudessa 1,5 kilometrin mittaista rantapromenadia on alettu kutsumaan Via Dolorosaksi.

Kun vielä kävin Ruisrockissa, kaikkiaan 29 kertaa vuosina 1987-2016, en luoja kiitos päätynyt tallustelemaan tuhansien ihmisten ahtaaseen ja hitaasti etenevään joukkoon. 

Ennen vanhaan Ruisrockista pääsi busseilla pois ja viimeiset viisitoista festivaaliani olin joko pressi- tai vip-passilainen. Heille järjestetään vesibussikuljetuksia Aurajoesta kaupungin keskustasta, jolloin ei tarvitse lähteä ruuhkaisalle rantapromenadille perusjuhlijoiden joukkoon. 

Sunnuntaina 11. huhtikuuta suuntasin rantapromenadille ulkoilumielessä. Ruissalon telakan lähistö Hevoskarintiellä oli aivan piukassa autoja, mutta kuin ihmeen kautta sain parkkitilaa joutumatta etsimään minuuttia kauempaa. 

Autopaljoudesta huolimatta ei rantapromenadilla tullut Ruisrock mieleen, vaan tilaa oli hyvin niin kävelijöille, juoksijoille kuin pyöräilijöillekin. 

Yritin etsiä sammakoita promenadin varren lukuisista lätäköistä. Eipä ollut vielä ainuttakaan. Yhtään käärmettäkään en huomannut, vaikka kovin kuikuilin kivikkoihin. Sinivuokkoja, pajunkissoja, naakkoja ja etenkin valkoposkihanhia näkyi sen sijaan paljon. 

Ruissalon rantapromenadilla 26. huhtikuuta

Perjantaiehtoona 26. huhtikuuta kevät näytti parhaan puolensa. Työvuorojen salliessa ulkoilun lähdin ajelulle Turun Ruissaloon. Vakiopaikkani Saaronniemen sijasta suuntasinkin Kansanpuistoon, josta lähtee vajaan kilometrin mittainen upea rantapromenadi.

Rantapromenadin alussa varastorakennuksen lähellä jo vuosikausia mereen kurottanut puunrunko oli jostain syystä poistettu. Sen äärellä ovat poseeraneet niin pari allekirjoittaneen fotomallia kuin Ruisrockin tähdetkin Hanoi Rockista lähtien.

Massiivinen Silja Tallinkin Baltic Princess lipui kohti Turun satamaa juuri sopivasti. Viikolla sähkövaikeuksien kanssa kamppaillut alus näyttää taas toimivan.

Tällä viikolla kevät otti aimo harppauksen kesää kohti. Parissa päivässä edistystä on tapahtunut valtavasti. Tätä kirjoittaessani verhon raosta näkyy jo paljon vihreää.

Ruissalon Kansanpuistossa ja Rantapromenadilla

Kävin tänään happihyppelyllä Turun Ruissalossa kirpeän raikkaassa pakkassäässä. Perinteisen Saaronniemen sijaan suuntasin tällä erää Kansanpuistoon, joka suurelle yleisölle on varmaan tutuin Ruisrockin pitopaikkana.

Kansanpuiston takaa jatkuu Ruissalon saaren alkupäästä lähtevä Rantapromenadi. Se on pitsihuviloineen ruotsinlaivaristeilijöille vakionäky, mikäli on hiukankin pitänyt simmujaan auki ja maisemia katsellut. Tietysti jos on korkannut välittömästi laivalle astuttuaan ja palatessa istuu vaikka krapulapaskalla, saattaa moinen jäädä helposti huomaamatta.

Sunnuntai 4. helmikuuta oli kuluvan talven toiseksi komein päivä Turun seudulla. Hienointa tähän mennessä on ollut kaksi viikkoa sitten, tammikuun 21. päivä, jolloin pakkashuurre teki luonnosta käsittämättömän upean. Tuskin kellään oli tänäänkään ruikuttamista ulkona liikkuessaan.

Ruissalon Rantapromenadilla 24. toukokuuta

Viikko 21 oli vihdoin aurinkoinen ja kesäinen. Erikoiskylmän kevään jälkeen sitä oli jo kovasti odotettukin.

Harvemmin tulee lähdettyä minnekään ennen työvuoroa, mutta nyt ei yksinkertaisesti voinut pyöritellä peukaloita sisällä kun meneillään oli vuoden ensimmäinen kesäviikko.

Päätin kävellä Turun Ruissalon Rantapromenadin päästä päähän. Reitti on sama, jota pitkin Ruisrock -yleisö joutuu kulkemaan karkeloissa käydessään. Veikkaan, ettei heistä kukaan katsele polun vartta sillä silmällä kuin minä viikko sitten. Kaikenlaista kuvattavaa löytyikin vehreän reitin varrelta, kun mielessä ei pyörinyt ylihintainen festariolut ja umpisurkeat esiintyjät.

Tätä kirjoittaessani ulkona satelee ja lämpötila on alle kymmenen, joten toivoa sopii vastaavia kelejä kuin viikko takaperin.