Lumoava Korvensuunkoski

Käväisin pari viikkoa sitten Korvensuunkoskella, joka sijaitsee Mynämäen Korvensuussa lähellä Vehmaan rajaa. 

On tullut tavaksi käydä Korvensuussa juuri talvisin. Koskialue on älyttömän komea lumiaikana. Saattaa se olla sitä kesälläkin, mutta en ole tainnut viiteentoista vuoteen sitä sellaisena nähdä. 

Pelkästään ajelu Kustavintieltä Mietoisten Lauttanpään risteyksestä Korvensuuhun oli kirkkaana pakkaspäivänä kokemus. Lumiset metsät ja pellot näyttivät melkeinpä taianomaisilta. Monesta paikasta olisi saanut kuvia, mutta en viitsinyt pysähdellä tientukkeeksi. 

Korvensuunkoski on Laajoen suurin koski. Kannattaa piipahtaa jos Vakka-Suomessa ajelee. 

Korvensuunkosken lumimaisemat

Mynämäen Korvensuunkoskella on tullut tavaksi käydä noin kerran vuodessa. Viimeksi moinen tapahtui kaksi viikkoa sitten lauantaina 26. tammikuuta.

Turun seudulla oli tuolloin runsaasti lunta ja pakkastakin viitisentoista astetta. Lisää valkoista tipahteli taivaalta jatkuvalla syötöllä helmikuun ensimmäisellä viikollakin. Itse lomalin tuolloin etelän auringossa, joten vältyin suurimmalta lumi-infernolta. Samalla kun siemailin drinkkejä palmun alla, luin netistä kotimaan ongelmallisesta lumitilanteesta.

Jostain syystä Korvensuunkoskella käyntini ovat tainneet ajoittua aina alkuvuoteen. Lumitilanne muistaakseni ei ole ennen ollut tällainen, joten kosken partaalle on päässyt vaivatta kävelemään. Nyt en edes yrittänyt rämpiä hangessa kovin pitkälle. 

Vähän erinäköistä maisemaa Korvensuunkoskelta tallentui neljä vuotta sitten tammikuussa. http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/01/tammikuinen-korvensuunkoski.html

Pakkaspäivänä Korvensuunkoskella

Korvensuunkoski on yksi Mynämäen ja Pöytyän kuntien alueella virtaavan Laajoen seitsemästä suuremmasta koskesta.

Mynämäen keskustasta Vehmaan suuntaan sijaitseva Korvensuu on varmasti ollut muinoin vireä kylä. Kuten muuallakin maaseudulla, on tien poskessa vanha kauppa, joka nykyään varmaan palvelee jonkun asuntona. Niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, on Korvensuussa valmistettu Suomen ensimmäinen auto.

Korvensuunkosken pituus on noin puoli kilometriä ja putouskorkeus seitsemän metriä.
Korvensuun voimalaitos lopetti toimintansa vuonna 1993.

Olen useana talvena vieraillut paikalla. Alue on hyvin kuvauksellinen etenkin pakkasaikaan. Sitä se oli nytkin, helmikuun lopulla. Kolmentoista asteen pakkanen ei vaan sallinut kovin kauan käsitellä kameraa, koska näpit alkoivat jäätyä, mutta mukavia kuvia sentään tuli.

Mietoisten Lauttanpäässä

Viime lauantaina käväisin kotipuolessa Kustavissa. Jo alkumatkasta mieleen juolahti, että pysähdynpä Mietoisten Lauttanpäässä, kun ilmakin sattui olemaan talvisen kuvauksellinen pitkästä aikaa. Valoa ei tosin ollut paljoa, eikä kahdentoista asteen pakkasessa viitsinyt loputtomiin tallustella.

Pyhän kylä, vakiintuneelta nimeltään Pyheen kylä, on taajama Mynämäen Mietoisissa Varsinais-Suomen maakunnassa ja Vakka-Suomen seutukunnassa.

Kylän eteläpuolella, Lauttanpään puretun höyrylaivalaiturin läheisyydessä nykyisen Kustavintien ja Pyhäntien risteyksessä sijaitsee talkoovoimin rakennettu Pyheen kylätori. Siihen oli hyvä parkkeerata auto ja käydä katsomassa Laajoen rantaa tarkemmin.

Vanha puinen museosilta on komea kesällä ja talvella. Muutama vuosi sitten todistin siellä merkillistä luonnonilmiötä, josta tein blogijutunkin. Aivan kuin vedessä olisi lillunut suolia ja lakanoita! Tarkemmin aiheesta osoitteessa http://kaislatuuli.blogspot.fi/2014/12/merkillinen-luonnonilmio-laajoessa.html

Korvensuunkosken talvikuohut

Lauantaina 16. tammikuuta kävin Laajoen Korvensuunkoskella Mynämäessä. Paikka on tuttu lukuisilta aiemmiltakin kerroiltakin, mutta kummasti sinne jaksaa lähteä aina uudelleen. Lumitalvina koski on erityisen hieno.

Kuulin vasta myöhemmin päivällä, että Iltalehden nettisivuilla oli tiistaina 12. tammikuuta ollut juttu Korvensuunkosken jäätyneistä vaahtopatsaista. Paukkupakkanen oli muodostanut kosken reunoille vaahdosta joulukuusen näköisiä tötteröitä, jotka paikallinen valokuvaaja oli sattumalta huomannut. Patsaat syntyvät, kun jäässä olevasta reiästä pursuava vaahto jäätyy kovassa pakkasessa.

Lauantaihin mennessä oli satanut lunta sen verran paljon, etteivät merkilliset vaahtopatsaat erottuneet maastosta mitenkään ihmeemmin. Lumen alta kohonneet kellertävät muodostelmat kumminkin kuvasin kun ihmettelin mitä tuossa mahtaa olla. Veikkasin ensin korkeamman tötsän sisällä olevan puun tai pensaan. Jutun luettuani selvisi, että kyseessä oli juuri samoja Iltalehdenkin noteeramia vaahtopatsaita.

Merkillinen luonnonilmiö Laajoessa

Jouluaattona törmäsin kummalliseen ilmiöön Mietoisten Lauttanpäässä. Kustavintien ali virtaava Laajoki oli kuin toisesta maailmasta.

Tien vieressä on vanha puinen museosilta, jota päätin käydä katsomassa. Ihmettelin mitä merkillistä mönjää joessa lilluu. Oudot kuviot vedessä muistuttivat teurastusjätteiden, lakanoiden ja pumpulin yhdistelmää. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt vastaavaa.

Asiaa selviteltiin pitkin päivää. Lopulta Retkipaikka.fi -sivuston Antti Huttunen tiesi, että kyseessä on alijäähtyneeseen veteen satanut lumi. 

- Alijäähtynyt vesi käyttäytyy oudosti, joskus jopa järjenvastaisesti. Sen lämpötila on pakkasen puolella, mutta esimerkiksi liike pitää sen sulana. Tästä seuraa kummallisia ja harvinaisia ilmiöitä. Sopivissa olosuhteissa alijäähtyneeseen veteen satanut lumi ei sula, muttei myöskään jäädy, Huttunen kertoi.