Lumoava Korvensuunkoski

Käväisin pari viikkoa sitten Korvensuunkoskella, joka sijaitsee Mynämäen Korvensuussa lähellä Vehmaan rajaa. 

On tullut tavaksi käydä Korvensuussa juuri talvisin. Koskialue on älyttömän komea lumiaikana. Saattaa se olla sitä kesälläkin, mutta en ole tainnut viiteentoista vuoteen sitä sellaisena nähdä. 

Pelkästään ajelu Kustavintieltä Mietoisten Lauttanpään risteyksestä Korvensuuhun oli kirkkaana pakkaspäivänä kokemus. Lumiset metsät ja pellot näyttivät melkeinpä taianomaisilta. Monesta paikasta olisi saanut kuvia, mutta en viitsinyt pysähdellä tientukkeeksi. 

Korvensuunkoski on Laajoen suurin koski. Kannattaa piipahtaa jos Vakka-Suomessa ajelee. 

Korvensuunkosken lumimaisemat

Mynämäen Korvensuunkoskella on tullut tavaksi käydä noin kerran vuodessa. Viimeksi moinen tapahtui kaksi viikkoa sitten lauantaina 26. tammikuuta.

Turun seudulla oli tuolloin runsaasti lunta ja pakkastakin viitisentoista astetta. Lisää valkoista tipahteli taivaalta jatkuvalla syötöllä helmikuun ensimmäisellä viikollakin. Itse lomalin tuolloin etelän auringossa, joten vältyin suurimmalta lumi-infernolta. Samalla kun siemailin drinkkejä palmun alla, luin netistä kotimaan ongelmallisesta lumitilanteesta.

Jostain syystä Korvensuunkoskella käyntini ovat tainneet ajoittua aina alkuvuoteen. Lumitilanne muistaakseni ei ole ennen ollut tällainen, joten kosken partaalle on päässyt vaivatta kävelemään. Nyt en edes yrittänyt rämpiä hangessa kovin pitkälle. 

Vähän erinäköistä maisemaa Korvensuunkoskelta tallentui neljä vuotta sitten tammikuussa. http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/01/tammikuinen-korvensuunkoski.html

Pakkaspäivänä Korvensuunkoskella

Korvensuunkoski on yksi Mynämäen ja Pöytyän kuntien alueella virtaavan Laajoen seitsemästä suuremmasta koskesta.

Mynämäen keskustasta Vehmaan suuntaan sijaitseva Korvensuu on varmasti ollut muinoin vireä kylä. Kuten muuallakin maaseudulla, on tien poskessa vanha kauppa, joka nykyään varmaan palvelee jonkun asuntona. Niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, on Korvensuussa valmistettu Suomen ensimmäinen auto.

Korvensuunkosken pituus on noin puoli kilometriä ja putouskorkeus seitsemän metriä.
Korvensuun voimalaitos lopetti toimintansa vuonna 1993.

Olen useana talvena vieraillut paikalla. Alue on hyvin kuvauksellinen etenkin pakkasaikaan. Sitä se oli nytkin, helmikuun lopulla. Kolmentoista asteen pakkanen ei vaan sallinut kovin kauan käsitellä kameraa, koska näpit alkoivat jäätyä, mutta mukavia kuvia sentään tuli.

Korvensuunkosken talvikuohut

Lauantaina 16. tammikuuta kävin Laajoen Korvensuunkoskella Mynämäessä. Paikka on tuttu lukuisilta aiemmiltakin kerroiltakin, mutta kummasti sinne jaksaa lähteä aina uudelleen. Lumitalvina koski on erityisen hieno.

Kuulin vasta myöhemmin päivällä, että Iltalehden nettisivuilla oli tiistaina 12. tammikuuta ollut juttu Korvensuunkosken jäätyneistä vaahtopatsaista. Paukkupakkanen oli muodostanut kosken reunoille vaahdosta joulukuusen näköisiä tötteröitä, jotka paikallinen valokuvaaja oli sattumalta huomannut. Patsaat syntyvät, kun jäässä olevasta reiästä pursuava vaahto jäätyy kovassa pakkasessa.

Lauantaihin mennessä oli satanut lunta sen verran paljon, etteivät merkilliset vaahtopatsaat erottuneet maastosta mitenkään ihmeemmin. Lumen alta kohonneet kellertävät muodostelmat kumminkin kuvasin kun ihmettelin mitä tuossa mahtaa olla. Veikkasin ensin korkeamman tötsän sisällä olevan puun tai pensaan. Jutun luettuani selvisi, että kyseessä oli juuri samoja Iltalehdenkin noteeramia vaahtopatsaita.

Tammikuinen Korvensuunkoski

Laajoki eli Ylisjoki on joki Mynämäen ja Pöytyän kuntien alueella. Laajoki saa vetensä pääosin Yläneen Elijärvestä ja Vaskijärvestä sekä muista alueen pienistä järvistä ja laajoilta suoalueilta.

Näiltä alueilta joen uoma kulkee Mynämäen Karjalankylän ja pienien kylien halki laaksonpohjia pitkin Mietoisiin, jossa Laajoki laskee lintuvetenä tunnetun Mietoistenlahden Natura-alueen pohjoispäässä sijaitsevaan Saarenaukkoon. Tällä matkalla joen uomassa on yhteensä seitsemän suurempaa koskea: Lujalankoski, Hurulankoski, Korvensuunkoski, Karjakoski, Kivikylänkoski, Juvankoski ja Karjakylänkoski.

Korvensuunkoskella on pituutta noin puolisen kilometriä ja putouskorkeutta noin seitsemän metriä. Koski on erittäin kivikkoinen.

Kosken yhteydessä sijaitsee Korvensuun voimalaitos, joka lopetti toimintansa vuonna 1993. Voimalaitos on suojeltu rakennussuojelulain nojalla.

Kymmenisen kilometriä Mynämäen keskustasta Vehmaan suuntaan sijaitseva Korvensuunkoski on helposti saavutettavissa. Aivan viereen pääsee autolla hyväkuntoista tietä pitkin.

Pikkutien vilkas liikenne pääsee joka kerta yllättämään. Ei kannata tuudittautua siihen, "ettei täällä korvessa kumminkaan ole muuta liikennettä". Kun maajussi traktoreineen hurauttaa mutkan takaa vastaan kapealla tiellä, on leikki kaukana.

Korvensuunkoskella tulee käytyä ehkä kerran vuodessa. Ensimmäinen visiitti sinne oli kesällä 2004. Kertaakaan en ole nähnyt alueella yhtään kalastajaa, vaikka yleensä vastaavilla paikoilla heitä tapaakin.

Valokuvattavaa Korvensuunkoskella riittää. Vuodenajasta ja virtauksesta riippuen alue on aina vähän erinäköinen.