Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mynämäki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mynämäki. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. elokuuta 2026

Mynämotellin nykytila

Viime torstaina auton keula osoitti kohti Mynämäkeä. Hyttisen Miika ehdotti, että käydäänpä katsomassa Valtatie 8:n varrella sijaitsevaa Mynämotellia.

Legendaarinen motelli oli aktiivisessa toiminnassa vuosina 1970-2003. Vielä 2013 eräs vanhempi rouva ylläpiti noin vuoden verran ruoka- ja kahvilapalveluja, mutta sittemmin on ollut hiljaista. 

Luonto on vähitellyt vallannut hotellialueen. Nykyään paikka on melko surullista nähtävää. Irtaimistoa ja ikkunoita ei sentään ole rikottu, vaan motelli on saanut lahota rauhassa.  

Päärakennuksen lisäksi kompleksiin kuuluu kaksi majoitusrivitaloa, joista toisen päälle on rojahtanut pitkä mänty. Uima-allaskin muistuttaa enää etäisesti sitä mitä se on joskus ollut. 





Noin neljänkymmenen kilometrin päässä Turusta sijaitseva Mynämotelli oli aikansa menomesta. Itse en siellä koskaan käynyt. Sitä voi pitää pienenä ihmeenä, koska olin esimerkiksi Lokalahdella Eijan Baarissa jollain reissulla 80-luvulla. Saman kuppikunnan paikoista Mynämotelli jäi jostain syystä väliin. 

Youtubessa näkee usein videoita hylätyistä kohteista, joissa mennään sisälle autiotaloihin ja teollisuushalleihin. En ole vielä törmäänyt videoon Mynämotellista, mutta ehkä sellainenkin on olemassa. Ainakin paikan luulisi kiehtovan asiasta kiinnostuneita. 










sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Lumoava Korvensuunkoski

Käväisin pari viikkoa sitten Korvensuunkoskella, joka sijaitsee Mynämäen Korvensuussa lähellä Vehmaan rajaa. 

On tullut tavaksi käydä Korvensuussa juuri talvisin. Koskialue on älyttömän komea lumiaikana. Saattaa se olla sitä kesälläkin, mutta en ole tainnut viiteentoista vuoteen sitä sellaisena nähdä. 

Pelkästään ajelu Kustavintieltä Mietoisten Lauttanpään risteyksestä Korvensuuhun oli kirkkaana pakkaspäivänä kokemus. Lumiset metsät ja pellot näyttivät melkeinpä taianomaisilta. Monesta paikasta olisi saanut kuvia, mutta en viitsinyt pysähdellä tientukkeeksi. 

Korvensuunkoski on Laajoen suurin koski. Kannattaa piipahtaa jos Vakka-Suomessa ajelee. 












lauantai 9. helmikuuta 2019

Korvensuunkosken lumimaisemat

Mynämäen Korvensuunkoskella on tullut tavaksi käydä noin kerran vuodessa. Viimeksi moinen tapahtui kaksi viikkoa sitten lauantaina 26. tammikuuta.

Turun seudulla oli tuolloin runsaasti lunta ja pakkastakin viitisentoista astetta. Lisää valkoista tipahteli taivaalta jatkuvalla syötöllä helmikuun ensimmäisellä viikollakin. Itse lomalin tuolloin etelän auringossa, joten vältyin suurimmalta lumi-infernolta. Samalla kun siemailin drinkkejä palmun alla, luin netistä kotimaan ongelmallisesta lumitilanteesta.

Jostain syystä Korvensuunkoskella käyntini ovat tainneet ajoittua aina alkuvuoteen. Lumitilanne muistaakseni ei ole ennen ollut tällainen, joten kosken partaalle on päässyt vaivatta kävelemään. Nyt en edes yrittänyt rämpiä hangessa kovin pitkälle. 











Vähän erinäköistä maisemaa Korvensuunkoskelta tallentui neljä vuotta sitten tammikuussa. http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/01/tammikuinen-korvensuunkoski.html






sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Pakkaspäivänä Korvensuunkoskella

Korvensuunkoski on yksi Mynämäen ja Pöytyän kuntien alueella virtaavan Laajoen seitsemästä suuremmasta koskesta.

Mynämäen keskustasta Vehmaan suuntaan sijaitseva Korvensuu on varmasti ollut muinoin vireä kylä. Kuten muuallakin maaseudulla, on tien poskessa vanha kauppa, joka nykyään varmaan palvelee jonkun asuntona. Niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, on Korvensuussa valmistettu Suomen ensimmäinen auto.

Korvensuunkosken pituus on noin puoli kilometriä ja putouskorkeus seitsemän metriä.
Korvensuun voimalaitos lopetti toimintansa vuonna 1993.




Olen useana talvena vieraillut paikalla. Alue on hyvin kuvauksellinen etenkin pakkasaikaan. Sitä se oli nytkin, helmikuun lopulla. Kolmentoista asteen pakkanen ei vaan sallinut kovin kauan käsitellä kameraa, koska näpit alkoivat jäätyä, mutta mukavia kuvia sentään tuli.














keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Mietoisten Lauttanpäässä

Viime lauantaina käväisin kotipuolessa Kustavissa. Jo alkumatkasta mieleen juolahti, että pysähdynpä Mietoisten Lauttanpäässä, kun ilmakin sattui olemaan talvisen kuvauksellinen pitkästä aikaa. Valoa ei tosin ollut paljoa, eikä kahdentoista asteen pakkasessa viitsinyt loputtomiin tallustella.

Pyhän kylä, vakiintuneelta nimeltään Pyheen kylä, on taajama Mynämäen Mietoisissa Varsinais-Suomen maakunnassa ja Vakka-Suomen seutukunnassa.

Kylän eteläpuolella, Lauttanpään puretun höyrylaivalaiturin läheisyydessä nykyisen Kustavintien ja Pyhäntien risteyksessä sijaitsee talkoovoimin rakennettu Pyheen kylätori. Siihen oli hyvä parkkeerata auto ja käydä katsomassa Laajoen rantaa tarkemmin.

Vanha puinen museosilta on komea kesällä ja talvella. Muutama vuosi sitten todistin siellä merkillistä luonnonilmiötä, josta tein blogijutunkin. Aivan kuin vedessä olisi lillunut suolia ja lakanoita! Tarkemmin aiheesta osoitteessa http://kaislatuuli.blogspot.fi/2014/12/merkillinen-luonnonilmio-laajoessa.html