Aikuinen nainen matkalla Alabamaan

Pari viikkoa sitten minulta tiedusteltiin kiinnostusta lähteä Aikuinen nainen matkalla Alabamaan -laivaristeilylle Silja Linen Baltic Prinncessille. No, mikä ettei. Lähtö sattui olemaan sopivasti perjantai-ilta ja satama Turussa. 

Tämä jääneekin toistaiseksi viimeiseksi vapaaksi perjantai-illakseni työvuorojeni muuttuessa. Tammikuusta alkaen ei enää paljon risteillä, eikä tehdä juuri muutakaan kuin nostellaan paketteja postikeskuksessa illat pitkät.

Aikuinen nainen matkalla Alabamaan -nimellä mainostettu laivareissu maksoi matkanjohtajallemme 70 euroa hytti, kun järjestelyissä mukana ollut Matkavekka rokotti risteilystä 79 euroa per henkilö! Siihen tosin kuului kai sentään ruokailu mukaan. 

Kuten risteilyn tittelistä voi päätellä, oli esiintyjinä supersuositut Paula Koivuniemi ja Popeda. Molemmat olen nähnyt lähivuosina useinkin, Popedan ensimmäisen kerran jo 80-luvun puolivälissä. 

Mieleen on jäänyt eräs keikka kolmenkymmenen vuoden takaa Kalannin urheilutalolta, jossa laulaja Pate Mustajärvi alkoi strippaamaan. Lopulta mies jätti pelkät kalsarit jalkaan ja veti loppukeikan siten. Vaikea kuvitella, että sama performanssi olisi tapahtunut nyt Baltic Princessin lavalla. 

Paulakaan ei stripannut Itämeren aalloilla. Ei ainakaan lavalla. Nuorekkaan oloinen laulajatar tuntuu vetoavan ikäistään huomattavasti nuorempaan yleisöön. Rokkivetoinen taustabändi pesee helposti monet oikeat rockyhtyeet mennen tullen. Ikivihreät hitit kolahtavat hyvin minullekin.

Ennen Paula Koivuniemen esiintymistä heitti Popedan kitaristi ja pääbiisintekijä Costello Hautamäki trubaduurikeikan laivan pubissa. Paikka oli aivan ylikansoitettu, eikä moiseen ruuhkaan olisi varmasti enää montaa ihmistä sopinut. 

Costello pubikeikalla (Kuva: Miika Hyttinen)


Popedan astellessa lavalle reilusti yön pikkutunteina, oli sakki jo niin kaasussa, että meininkiä valvottiin normaalia tarkemmin. Jopa Popedan soittajat olivat huomanneet lavalta käsin, kuinka tuttuja faneja poistettiin yleisön joukosta kuulemma vedoten turvallisuusriskiin. Tietysti Popeda -hittien parissa vellova ihmismassa ja täyteen myyty laiva voivat olla jonkunlainen uhka, mutta tällainen tuntuu merkilliseltä toiminnalta. Ensin maksetaan suuret setelit että pääsee laivalle, sitten keikkanautinto keskeytetään.

Onneksi en itse ollut alhaalla yleisön joukossa. Kohtaloni olisi varmasti ollut joutua mielivaltaisesti poistetuksi pelkästään ison kokoni takia. Seurasin keikkaa ylhäältä orrelta, jossa en muista olleen ongelmia. Eräs neropatti ei tosin meinannut millään väistää, kun yritin ottaa kuvia bändistä. Hän olikin ainut mieleen jäänyt huonosti käyttäytyvä ihminen koko reissulla.

Laivalla oli kovanluokan Popeda-faneja iso liuta, joista hieman yllättäen suuri osa oli naisia. Monilta löytyi valtavan kokoisia Popeda-tatuointeja. Ennen vanhaan bändiä pidettiin lähinnä ammattikoululaispoikien suosikkina, jotka teiniviikset väpättäen luukuttivat yhtyeen tuotantoa Toyota Corolloissaan pitkin kyläraittia kruisaillessaan. Näin ei taida enää olla.

(Kuva: Jarkko Vartija)

Baltic Princess on laivana vallan mainio ja yökerhon esiintymistila sopii näemmä rokkibändillekin varsin hyvin. Tämänkaltaisia risteilyjä voisi olla enemmänkin.

 (Kuva: Jarkko Vartija)

Piknikristeily Viking Linella

Kun uusi Viking Grace -laiva aloitti liikennöinnin viime tammikuussa, asetin tavoitteeksi käydä laivalla kevään kuluessa. Eilen se sitten toteutuikin.

Viking Grace.

Aamulla matkaan lähdettiin Viking Linen Amorellalla. Sitä voi jo kutsua veteraanilaivaksi, koska paatti on kulkenut 25 vuotta Turun ja Tukholman väliä. Amorella oli helmikuussa telakalla, jossa siihen tehtiin ainakin sisutusmuutoksia jonkun verran. Tupakkakopit oli uudistettu ja pienennetty, jolloin ravintolatilaa tuli lisää. Jotain muutakin pientä huomasin, mutta muuten näytti paikat olevan ennallaan.

Alkumatka ennen Maarianhaminassa tapahtuvaa laivanvaihtoa sujui nopeasti. Kaljaa kului tuoppikaupalla jo ennen 12.15 alkanutta ruokailua, joka piknikristeilyn hintaan sisältyy. Yökerho oli aamupäivälläkin viihtyisä, varsinkin kun aurinko paistoi ikkunoista ja juttu kulki.

Etenkin ravintola-alan ihmiset jaksavat rutista ruotsinlaivojen ruuista. Samoin jotkut tutut luulevat tietävänsä kaiken Silja Linen laivojen ruokapöydistä. Koska laivayhtiön omistavat nykyään virolaiset, huonontaa se heidän mielestään sinivalkoisten laivojen ruokaa! Melkein sama kuin sanoisi, että virolaiset ovat huonompia ihmisiä kuin suomalaiset. Onneksi en itse moisista lapsellisuuksista perusta, vaan mättään notkuvista pöydistä lautaset täyteen kaikkea mistä sattuu tykkäämään. Joka kerta on maistunut erittäin maukkaalta huolimatta omistajien kotimaasta.

Viking Linen puffetin ruokalinjastot ovat aina yhtä sekavia, oli ruokalassa sitten kännissä tai selvinpäin. On täysin mahdotonta löytää aloituskohta, vaikka kuinka sitä etsisi. Jos homma olisi jollain lailla selkeämpi, takuulla vältyttäisin turhalta palloilulta ja jonot etenisivät varmasti nopeammin.

Gracen retrobaari.

Kello 14 jälkeen tehty laivanvaihto sujui hitaammin kuin ennen. Kulkuputki Amorellasta Graceen ei ollut lähelläkään vironlaivojen vastaavia, mutta yllättävän pitkä joka tapauksessa. Oikein kävi sääliksi vanhuksia ja liikuntarajoitteisia. Helsingissähän vironlaivoihin joutuu kävelemään putkessa noin kilometrin matkan.

En oikein tiennyt mitä Viking Gracelta odottaisi, mutta kuvat laivasta näyttivät hienoilta. Muutama tuttu kommentoi Gracea tyyliin "tämä on jo nähty", mutta ainakin minulle laiva edusti monessakin mielessä ennennäkemätöntä.

Gracen kymppikannen juottoloissa oli armoton meininki jo kolmen aikoihin. Rockmore Barissa huuto raikui ja viina virtasi. Paikka oli niin täynnä, ettei eteenpäin meinannut päästä. En ole koskaan aiemmin nähnyt ravintolassa noin paljon humalaisia ihmisiä siihen kellonaikaan.

Samalla kannella, mutta päinvastaisella puolella, oleva Retro oli kooltaan monikertainen Rockmoreen verrattuna. Ihmismäärältään se oli silti vain murto-osa kollegastaan. Jo tällä perusteella sanoisin kyseessä olevan suunnitteluvirheen - ehkä baarien paikat kannattaisi vaihtaa keskenään.

Rockmoren pienellä esiintymislavalla soittanut trubaduuri oli normaalia fiksumpi kaveri. Yleensähän nämä veikkoset vetävät aina samoja biisejä kuten Eaglesin Hotel Californian ja CCR:n Poroud Maryn. Tumma kaveri latasi tiskiin jopa Iron Maidenin Fear Of The Darkin ja sai kännisen yleisön villiintymään.

Kaksikerroksinen yökerho oli upea. Ammattitaitoinen, mutta ennalta-arvattava ravintolabändi soitteli takavuosien hittejä kuten Gloria Gaynoria, CCR:ää ja Elvis Presleytä. Ei niin minkäänlaista mielikuvitusta kappalevalinnoissa, mutta sovitukset olivat sentään hiukan keksiäämpiä kuin normaalisti.

Grace oli oikein positiivinen kokemus. Täytyy mennä uudestaan vielä tänä vuonna - vähintään piknikille kesällä.

Gracen yökerho.

Keväinen iltapäivä Ruissalossa

Viikonloppuna tuli heitettyä laivaristeily Itämerellä, mutta siltä reissulta ei ole ainuttakaan kuvaa ainakaan minulla. Sen sijaan tuliaisina on flunssa sekä niska- ja hartiakipu. Silja Linen Europa -laivalla tuuletus kun pelasi liiankin hyvin sekä hytissä että ravintoloissa. Melkein voisi sanoa, että tukka heilui ja puntit lepattivat.

Laivan kannelta näkyi komeat talvimaisemat ja aurinko paistoi. Ehkä sitä tuli ihailtua hieman liikaakin tähän olotilaan nähden, mutta kuvat jäivät ottamatta.

Viikolla 10 näyttää ennusteiden mukaan olevan kaunis kevätilma useanakin päivänä. Sen kunniaksi kävin tänään työkaverin kanssa piipahtamassa Ruissalossa ja otin jonkun verran fotoja.

Piknikristeilyllä Ahvenanmaalla

Kesä ja meri kuuluvat yhteen. Päiväretki merelle on helppo totetuttaa Turusta käsin vaikkapa Silja Linen tai Viking Linen laivoilla. Lähtö aamulla ja paluu illalla, laivan vaihto Maarianhaminassa.

Maarianhamina (ruots. Mariehamn) on Ahvenanmaan itsehallinnollisen maakunnan hallintokeskus ja ainoa kaupunki. Maarianhaminassa asuu 11 219 ihmistä eli lähes puolet koko Ahvenanmaan väestöstä. Kaupunki on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 86,9 prosenttia sen asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia. Suomenkielisiä on 5,3 prosenttia ja muunkielisiä yhteensä 7,7 prosenttia. Maarianhamina on Suomen suurin yksikielinen ruotsinkielinen kunta (Manner-Suomessa sijaitessaan Maarianhamina olisi kuitenkin kaksikielinen, sillä suomenkielisten osuus ylittää kielilaissa määritellyn kolmen prosentin vaatimuksen).
Kaupungissa sijaitsee Ahvenanmaan maakuntahallitus ja maakuntapäivät, jotka toimivat vuonna 1978 valmistuneessa itsehallintotalossa (Självstyrelsegården) kaupungin keskustassa. Maarianhamina on tunnettu myös kesäisenä matkailukaupunkina. Vuosittain siellä vierailee noin 1,5 miljoonaa matkailijaa.
Maarianhaminan vaakunan on suunnitellut Nils Byman, ja se on vahvistettu vuonna 1951. (Wikipedia)

Silja Linen piknikristeily maksoi 36 euroa. Sisälsi matkan ja lounaan sekä lounasjuomat. Puolessatoista tunnissa ehtii imuroida paljon olutta ja syödä niin paljon kuin haluaa, mikäli näin haluaa tehdä.

Ilmeisesti piknikristeilyt ovat laivayhtiöille nykyään tärkeä tulonlähde. Samat naamat nimittäin olivat paluumatkalla Maarianhaminasta Turkuunkin. Eipä juurikaan ollut Turku-Tukholma -välin risteilijöitä. Sama ilmiö kuin viime maaliskuussa, jolloin viimeksi moisen reissun tein. Tuolloin erona tähän oli se, että Silja europa -laiva ei päässyt kovan jäätilanteen takia rantautumaan Maarianhaminaan, joten piknikmatkustajat kuljetettiin linja-autoilla Ahvenanmaan mantereen toiseen päähän Långnesiin. Sama järjestely olisi sopinut minulle nytkin, koska noin puolen tunnin bussimatkalla näki hienoja maisemia.

Maaliskuisella työpaikan reissulla tästäkin nousi järjettömiä soraääniä; sataman jäätilanne oli tietenkin ahvenanmaalaisten syytä, kaikki muukin koko saariryhmässä täyttä paskaa ja koko roska voitaisiin myydä ruotsalaisille. Todella lapsellista ja älytöntä käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Hävetti kuunnella bussissa moisia tarinoita. "Mitä täällä muka voi tehdä kesällä?", oli erään osa-aikaeläkeläisen tulkinta siitä, kun kerroin käyneeni säännöllisen epäsäännöllisesti Ahvenanmaalla jo kolmisenkymmentä vuotta. Katsoin parhaaksi olla hiljaa ja antaa niiden löpistä, joilla ei parempaa tietoa ole.

En paljon parempaa paikkaa keksikään kuin Maarianhamina ja ylipäätään Ahvenanmaa. Valitettavasti tälle viikonlopulle kaavailtu viikonloppureissu vuokramökille Maarianhaminaan peruuntui, joten piknikristeily toi edes pientä lohtua, vaikken tällä erää jalallani Ahvenanmaan maankamaraa kosketunutkaan. Ensi vuonna sitten uusi yritys.

Ilma ei ollut paras mahdollinen. Siksi kuvatkin ovat noin harmaita. Lämpötila oli kyllä varmasti helteen puolella, mutta aurinko loisti poissaolollaan. Laivanvaihdon jälkeen alkoi sataa, joten maisemista nautiskelu Silja Europan kannella jäi melko lyhyeksi. Turun lähestyessä aurinko kyllä paistoi. Varmaan sekin oli ahvenanmaalaisten syytä.

Kobba klintar

Kobbaklintar (myös Kobba klintar) on kallioluotoryhmä Ahvenanmaalla Jomalan kunnassa Maarianhaminan lounaispuolella. Kobbaklintarilla on vanha vuosina 1862–1972 toiminut luotsiasema, jossa toimii nykyisin kesäkahvila. Kesäisin luotsiasemalle liikennöi yhteysalus. Vuonna 2002 perustettiin luotsiaseman kunnostamiseksi yhdistys Kobba Klintars Vänner r.f..
Kobbaklintarin lähellä sijaitsee Marhällanin majakka. (Wikipedia)

Matkalla ohitimme kuvassa näkyvän Kobba klintarin saariryhmän. Viime kesänä minulla oli mahdollisuus vierailla tuolla karulla paikalla. Se oli kuitenkin varsinainen elämys, josta suuri kiitos matkan järjestäneelle ahvenanmaalaiselle Carola Skarenille. Jokainen risteilymatkustaja näkee saaren kun muistaa katsoa ulos joko vähän ennen laivan saapumista Maarianhaminan satamaan tai päinvastoin vähän sieltä lähdön jälkeen. Samassa kohtaa laivaväylä haarautuu - Turun ja Helsingin laivat erkanevat toisistaan.