Madeiran lomaviikon neljäntenä päivänä vuorossa oli meriretki. Tarkoituksena oli bongata delfiinejä, valaita ja siinä sivussa kilpikonniakin.
Olen nähnyt delfiinejä Azoreilla ja Gran Kanarialla, mutta valaat ovat toistaiseksi jääneet osaltani Islannin vesille. Delfiinitkin kuuluvat toki valaisiin, mutta selvyyden vuoksi ne saavat nyt olla pelkkiä delfiinejä.
Azorien matkalla oli päivää aikaisemmin nähty jopa kaskelotti. Englanniksi sillä on miesmäinen nimi sperm whale. Tuolloin huhtikuussa 2008 venekuskit kertoivat, ettei valaita näy jos merenkäynti on kovaa. Ja siellähän oli - en ole varmaan ikinä pelännyt yhtä paljon kuin silloin.
Homma oli todella extremeä. Kun suuri vuori loppui, alkoivat aallot olla sitä luokkaa, että vain hullu menisi sinne pienellä veneellä, jonka perässä oli kaksi 150 hevosvoimaista moottoria. Mutta kumiveneen kuskit vaan lisäsivät kaasua ja hypimme aaltojen harjalla kuin katastrofielokuvan sankarit. Valaista ei tietenkään näkynyt vilaustakaan.
Madeiran Funchalissa sää oli todella tyyni vielä tunti ennen lähtöä. Tästä tulisi mahtava päivä ja valaita olisi varmasti todella paljon joka puolella!
Sitten alkoi armoton tuuli. Aallot nousivat. Valkoiset vaahtopäät liikkuivat merellä ohjusten lailla. Tyhjä katamaraani vaappui sataman aallonmurtajan ulkopuolella kuin kaarnalaiva Kustavin Klipunkarin rannalla joskus 70-luvulla.
Koska Azoreilla valassafarien vetäjät kertoivat, ettei valaita näy jos merenkäynti on kovaa, olin siinä uskossa Madeirallakin."Voihan vittu sentään", oli päällimmäinen ajatukseni. Siinä taisi mennä valaat.
En turhaan maalannut piruja seinille. Matkan jatkuttua noin tunnin verran, ei näkynyt delfiinin delfiiniä, eikä valaan valasta. Kun katamaraani kääntyi takaisin kohti lähtöpaikkaa joskus puolentoista tunnin kuluttua, tiesin pelin olevan menetetty.
Katamaraanin neljästä miehistönjäsenestä yksi tiiraili kiikarilla etsien valaita. Mitään kuulutusta he eivät kuitenkaan vaivautuneet antamaan missään vaiheessa, lukuunottamatta lyhyttä tervetuliaispuhetta aivan matkan alussa.
Madeiran pääkaupungin Funchalin satamasta lähtenyt katamaraani oli Sea The Best -firman omistuksessa. Kilpaileva taho päivysti aivan naapurissa. Lisäksi siellä oli pari pienempää yrittäjää sekä Kristoffer Kolumbuksen Santa Maria -aluksen replika, joka purjehti samaa reittiä kuin katamaraanimme.
Katamaraanin kulku kovassa aallokossa oli tasaista verrattuna keikkuvaan veneeseen tai laivaan. Ihmiset vaan olivat varustatutuneet risteilyyn aivan liian kevein vaattein. Oikein kävi sääliksi erästä teinityttöä, joka matkan alussa keikisteli bikinit päällä auringossa katamaraanin kannella, mutta jo puolen tunnin kuluttua tärisi isoon pyyhkeeseen kääriytyneenä kuin hyytelö joulupöydässä.
Vaikka delfiinit jäivätkin näkemättä, olivat maisemat huikeat. Onni onnettomuudessa oli, ettei ainakaan yhden toisen yrittäjän porukat nähneet myöskään vilaustakaan meriotuksista.
Pari päivää myöhemmin kuulin, että tähän aikaan vuodesta valaat ovat muilla vesillä makrilliparvien perässä. Tällaista veneyrittäjät eivät tietenkään meille kertoneet, koska onhan kaikki pennoset saatava pois uteliailta turisteilta.
Kolmen tunnin reissu maksoi 27,50 euroa. Alkuperäinen hinta oli 30 euroa, mutta "sisäänheittäjä" alensi summaa hiukan, jottemme olisi menneet minkään kilpailevan tahon kyytiin. Matkalippuun sisältyi tosin takuu, että jos elukoita ei näy, pääsee seuraavana päivänä korvaavalle risteilylle. Seurueestamme ei kuitenkaan riittänyt enää moiseen kiinnostusta.
Onneksi olin aikaisemmin nähnyt delfiinejä. Azoreilla ne tulivat aivan kumiveneen viereen, jolloin saattoi kuulla jopa niiden hengityksenkin. Koskaan ei kuitenkaan tiennyt mistä suunnasta ne ilmestyisivät pintaan, mikä vaikeutti valokuvaamista todella paljon.
Gran Kanarialla delfiinit uivat aluksen suuntaisesti sen vieressä ja hyppivät välillä kunnon loikkia ihmisten iloksi.
Tällä kertaa onni ei vaan suosinut.
