Katamaraaniajelulla Madeiralla

On jo parisen viikkoa pitänyt kirjoittaa tammikuun alussa tehdyn Madeiran matkan vaiheista, mutta ei ole ollut inspiraatiota siihen. Nyt kuitenkin tartuin härkää sarvista. Todennäköisesti saatte muutaman seuraavan blogikirjoituksen ajan lukea tästä kahdeksan päiväisestä reissusta.

Madeiran lomaviikon neljäntenä päivänä vuorossa oli meriretki. Tarkoituksena oli bongata delfiinejä, valaita ja siinä sivussa kilpikonniakin.

Olen nähnyt delfiinejä Azoreilla ja Gran Kanarialla, mutta valaat ovat toistaiseksi jääneet osaltani Islannin vesille. Delfiinitkin kuuluvat toki valaisiin, mutta selvyyden vuoksi ne saavat nyt olla pelkkiä delfiinejä.

Azorien matkalla oli päivää aikaisemmin nähty jopa kaskelotti. Englanniksi sillä on miesmäinen nimi sperm whale. Tuolloin huhtikuussa 2008 venekuskit kertoivat, ettei valaita näy jos merenkäynti on kovaa. Ja siellähän oli - en ole varmaan ikinä pelännyt yhtä paljon kuin silloin.

Homma oli todella extremeä. Kun suuri vuori loppui, alkoivat aallot olla sitä luokkaa, että vain hullu menisi sinne pienellä veneellä, jonka perässä oli kaksi 150 hevosvoimaista moottoria. Mutta kumiveneen kuskit vaan lisäsivät kaasua ja hypimme aaltojen harjalla kuin katastrofielokuvan sankarit. Valaista ei tietenkään näkynyt vilaustakaan.

Madeiran Funchalissa sää oli todella tyyni vielä tunti ennen lähtöä. Tästä tulisi mahtava päivä ja valaita olisi varmasti todella paljon joka puolella!

Sitten alkoi armoton tuuli. Aallot nousivat. Valkoiset vaahtopäät liikkuivat merellä ohjusten lailla. Tyhjä katamaraani vaappui sataman aallonmurtajan ulkopuolella kuin kaarnalaiva Kustavin Klipunkarin rannalla joskus 70-luvulla.

Koska Azoreilla valassafarien vetäjät kertoivat, ettei valaita näy jos merenkäynti on kovaa, olin siinä uskossa Madeirallakin."Voihan vittu sentään", oli päällimmäinen ajatukseni. Siinä taisi mennä valaat. 

En turhaan maalannut piruja seinille. Matkan jatkuttua noin tunnin verran, ei näkynyt delfiinin delfiiniä, eikä valaan valasta. Kun katamaraani kääntyi takaisin kohti lähtöpaikkaa joskus puolentoista tunnin kuluttua, tiesin pelin olevan menetetty.

Katamaraanin neljästä miehistönjäsenestä yksi tiiraili kiikarilla etsien valaita. Mitään kuulutusta he eivät kuitenkaan vaivautuneet antamaan missään vaiheessa, lukuunottamatta lyhyttä tervetuliaispuhetta aivan matkan alussa.

Madeiran pääkaupungin Funchalin satamasta lähtenyt katamaraani oli Sea The Best -firman omistuksessa. Kilpaileva taho päivysti aivan naapurissa. Lisäksi siellä oli pari pienempää yrittäjää sekä Kristoffer Kolumbuksen Santa Maria -aluksen replika, joka purjehti samaa reittiä kuin katamaraanimme.

Katamaraanin kulku kovassa aallokossa oli tasaista verrattuna keikkuvaan veneeseen tai laivaan. Ihmiset vaan olivat varustatutuneet risteilyyn aivan liian kevein vaattein. Oikein kävi sääliksi erästä teinityttöä, joka matkan alussa keikisteli bikinit päällä auringossa katamaraanin kannella, mutta jo puolen tunnin kuluttua tärisi isoon pyyhkeeseen kääriytyneenä kuin hyytelö joulupöydässä.

Vaikka delfiinit jäivätkin näkemättä, olivat maisemat huikeat. Onni onnettomuudessa oli, ettei ainakaan yhden toisen yrittäjän porukat nähneet myöskään vilaustakaan meriotuksista.

Pari päivää myöhemmin kuulin, että tähän aikaan vuodesta valaat ovat muilla vesillä makrilliparvien perässä. Tällaista veneyrittäjät eivät tietenkään meille kertoneet, koska onhan kaikki pennoset saatava pois uteliailta turisteilta.

Kolmen tunnin reissu maksoi 27,50 euroa. Alkuperäinen hinta oli 30 euroa, mutta "sisäänheittäjä" alensi summaa hiukan, jottemme olisi menneet minkään kilpailevan tahon kyytiin. Matkalippuun sisältyi tosin takuu, että jos elukoita ei näy, pääsee seuraavana päivänä korvaavalle risteilylle. Seurueestamme ei kuitenkaan riittänyt enää moiseen kiinnostusta.

Onneksi olin aikaisemmin nähnyt delfiinejä. Azoreilla ne tulivat aivan kumiveneen viereen, jolloin saattoi kuulla jopa niiden hengityksenkin. Koskaan ei kuitenkaan tiennyt mistä suunnasta ne ilmestyisivät pintaan, mikä vaikeutti valokuvaamista todella paljon.

Gran Kanarialla delfiinit uivat aluksen suuntaisesti sen vieressä ja hyppivät välillä kunnon loikkia ihmisten iloksi.

Tällä kertaa onni ei vaan suosinut.

Pohdintaa ulkomaanreissuista

Aloittaessani matkustelun laajemmassa mittakaavassa vuonna 2005, en asettanut sen kummempia tavoitteita missä pitäisi käydä ja mitä pitäisi nähdä. Kuudessa vuodessa olen nähnyt monta paikkaa, joista en tuolloin vielä osannut haaveillakaan.

Lentokoneessa olin ennen vuotta 2005 ollut viimeksi 1992. Silloin lomailin kaksi viikkoa Espanjaan kuuluvalla Ibizan saarella. Tuo Välimeren aurinko- ja bilesaari oli toinen lentokoneella tehty ulkomaanmatkani. Ensimmäinen oli toukokuussa 1989. Silloin kohteena oli Espanjan Aurinkorannikolla sijaitseva Torremolinos. Matkailukärpänen puri jossain määrin jo tuolloin, mutta seuraavaan reissuun meni kuitenkin kolme vuotta.

Lindoksen temppelinraunoilla Rodoksella 2010.

Innostukseni taisi jossain määrin lopahtaa Ibizan matkan jälkeen, koska seuraava lentokonereissu oli vasta kolmentoista vuoden kuluttua. Tässä välissä ehdin koluta aika paljon Viroa ja jonkun verran Ruotsiakin. Etelän kohteisiin ei ollut hinkua, koska en pahemmin tykännyt Ibizasta. Millainen virhe se jälkikäteen ajateltuna olikaan! Nyttemin "etelästä" kuten Kanarian saarilta ja Rodokselta on löytynyt vaikka mitä hienoja nähtävyyksiä. Ibizalla ei ollut mielestäni kuin discoja, discoja ja taisipa jonkun discon takana olla heikkarantakin.

Kaalin meteoriittijärvellä Viron Saarenmaalla 2008.

Tahti kiihtyi vuonna 2005. Ohjelmassa oli Viron Hiidenmaa, Sweden Rock Festival Etelä-Ruotsissa ja elokuussa Islanti. Pitkäaikainen unelmamatkakohteeni. Reissu sai alkusysäyksen syksyllä 2004, kun työkaverini Janne otti asian puheeksi. Voikin sanoa, että siitä reissusta alkoi matkailuinnostukseni.

Ulkomaanmatkoja olen viimeisen viiden-kuuden vuoden aikana tehnyt keskimäärin ehkä neljä per vuosi. Kaikki ovat suuntautuneet lähialueille Pohjoismaihin ja Baltiaan sekä Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Aasian puolella piipahdin päivän verran toukokuussa 2010, kun teimme retken Kreikkaan kuuluvalta Rodoksen saarelta Turkin Marmarikseen. Kaukaisin paikka taitaa olla Azorit Atlantin valtamerellä.

Azoreilla 2008.

Unohtaa ei myöskään sovi kotimaanmatkailua. Vaikka Suomessa liikkuminen ja majoittuminen on kallista, löytyy maastamme vaikka mitä nähtävää. Reissut Pyhätunturille Lappiin 2005, 2007 ja 2010 ovat olleet hienoja. Mitä nyt vähän takapuoli vähän puutuu 15 tunnin linja-autossa istumisesta per suunta.

Ahvenanmaa on ehkä upein paikka koko Suomessa. Saaristomeri ja Turun saaristo. Bengtskärin majakka. Pohjois-Karjala ja Kainuu ovat minulle vielä kartoittamatonta seutua. Kansallismaisema Koli pitäisi vielä joskus nähdä. Onhan noita roppakaupalla muitakin.

Andy McCoyn patsaalla Pelkosenniemellä 2010.

Keskiverto suomalainen palkansaaja tienaa kuulemma 3400 euroa kuukaudessa. En tiedä missä sellaisia summia tahkotaan. Itse pystyn kyllä maksamaan asuntoni vuokran, syömään usein ulkona, ostamaan silloin tällöin äänilevyjä ja toteuttamaan haaveitani matkustamalla ulkomailla.  Opiskelija- ja jonkinlaista boheemielämääkin tuli viettettyä aika lailla takavuosina, mutta nyt olen pitkälti lopettanut rahojen kantamisen baareihin. Ehkä yritän näin saada menetettyjä matkailuvuosia takaisin. Se on huomattavasti kannattavampaa kuin notkua viikonloput kuppiloissa.

Tsekeissä, Prahan vanhassa kaupungissa 2010.

Suunnitelmissa on vielä monta matkakohdetta. Yritän pitää homman realilistena totetuttaa, enkä rakentele turhia pilvilinnoja. Päiväuneksia voi toki vaikka mistä, mutta näillä palkoilla on oltava realisti. Lähivuosien kohteita voivat olla esimerkiksi Gotlanti, Berliini, Amsterdam, Huippuvuoret, Islanti, Norja ja Puolasta Gdansk, Krakova tai Warsova - mielellään kaikki.

Muutaman vuoden mielessä pyörinyt Madeira on luontokohteiden kärkipäätä. Se toteutuu ensi talvena. Kyllä matkailu avartaa!